Ladataan...
Pikkuseikkoja

Nämä ehtii vielä nähdä, tämän viikon sunnuntaihin 18.1. asti. Tallinnan taidemuseo Kumun Art déco -muotia Aleksandre Vassilievin kokoelmasta -näyttely esittelee herkullisen kokoelman koristeellisia iltapukuja, hääasuja, kesämekkoja, asusteita, muotokuvamaalauksia, valokuvia ja asuluonnoksia aikakaudelta, jolloin naisten pukujen helmat lyhenivät radikaalisti kohti polvia.

Useimmat näyttelyn asut ovat Yhdysvalloista, Pariisista ja Englannista. Ihan Downton Abbey'ä ja Great Gatsbyä! Yhden Coco Chanelinkin luomuksen bongasin.

Iloista jazz-aikaa henkivästä näyttelystä oli luontevaa siirtyä cocktaileille ja niiden kautta burgereihin. Viime vuoden puolella avattu Frank (Sauna tn. 2) Tallinnan vanhassa kaupungissa tarjoaa molempia, ja paljon muutakin. Burgerilista on monipuolinen ja sisältää muun muassa kasvista, lammasta, nyhtöpossua ja intialaisittain maustettua kanaa. Lammasburgerin pihvi oli mehevä.

Drinkkipuoli ei aivan tyydyttänyt. Ehkä Helsingin nykyään niin oiva cocktailskene on totuttanut liian hyvään, mutta Frankin viskicocktaileissa sitruuna tuntui peittävän alleen kaiken, eivätkä muut makuvivahteet päässeet esiin. Ensi kerralla kokeilisin täällä suoraan jotain Old Fashionedin kaltaista "miehisempää" (lue: Don Drapermäisempää) drinkkiä, joka ehkä maistuisi joltain.

Ympäristö ansaitsee sen sijaan täyden kympin. Kahteen tasoon rakennetussa ravintolasalissa on eri kokoisille seurueille sopivia nurkkauksia. Viihtyisässä sisustuksessa on hyödynnetty betonia ja laattalattiaa, takorautaa, seinäkaakeleita, maalattua tiiliseinää, tummaa puuta, punaista nahkaa ja vanhaa tavaraa.

 

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Keittiössä, kaupungissa -blogin Jaana haastoi minut listaamaan asioita, jotka inspiroivat tänä syksynä. Tässä viisi, jotka juuri nyt tuovat eniten inspistä. Moni niistä inspaa läpi vuoden.

1. Myöhäisillat

Vireystilani on parhaimmillaan iltaisin kello 21–24 aikoihin. Vaikka aamuheräämiset ovat yhtä tuskaa ja olen arkipäivät enemmän tai vähemmän väsynyt, iltaa kohden saan energiapiikin ihan tyhjästä. Yhtäkkiä pääni pulppuaa ideoita ja ajatuksia, eikä kukaan voi tulla minun ja läppärini väliin. Tuleva aamuherätys toki huolettaa, joten blogin kirjoittamista pidemmät projektit saavat yleensä odottaa ja tyydyn tekemään listoja - listoja asioista, joita tahdon tehdä, hankkia tai kirjoittaa; listoja ravintoloista, näyttelyistä ja tapahtumista, joihin tahdon mennä; listoja leffoista ja kirjoista, jotka pitää nähdä ja lukea; suunnittelulistoja tulevista kutsuista ja niin edelleen. Evernote on ystäväni.

2. Kaurapuuro 

Tajusin yhtenä päivänä, että olen nainen, joka valokuvaa säännöllisesti puuroannoksensa. Eli jonkinlainen inspiraationlähde sekin on. Syön puuroa arki-iltaisin, koska aamulla ei ole aikaa keitellä mitään, ja viikonloppuaamuisin, koska illalla tulee kuitenkin mässäiltyä. Puuro tarjoaa loppumattoman määrän lisukesovelluksia: nautin sitä mantelimaidon lisäksi milloin mustikoiden, vadelmien, omenasoseen, puolukkahillon tai gojimarjojen, pähkinöiden ja rusinoiden kanssa. Lisäksi puurossa inspiroi sen hyvää tekevä vaikutus: tällaiselle vatsaongelmaiselle on ihanaa, että on olemassa luottoruoka, josta tulee aina hyvä olo, mikä puolestaan on jo yksinään loistava pohja henkiseen inspiroitumiseen.

3. Iloinen 1920-luku 

Tästä menneestä aikakaudesta on tullut yhteinen tekijä monille asioille, joista pidän: Downton AbbeyFitzgeraldin kirjat, vanhat jazzlevyt, pari vuotta sitten aloittamani charleston-tanssi ja tänä syksynä kokeilemani lindy hop -kurssi. Charlestonin ilosanomaa olen innokkaasti levittänyt muillekin niin lähipiirissä kuin sosiaalisessa mediassa. Kaupat ovat pullistelleet pari vuotta Great Gatsby -henkisiä sulkahiuskoristeita ja -pantoja, mutta miksei missään enää myydä hapsumekkoja? Sen verran olen hyvän päivän harrastelijanakin päässyt esiintymään, että omalle tanssimekolle olisi käyttöä.

4. Viikonloppureissut tuttuihin kaupunkeihin

Viikonloppu Pariisissa piristää tunnelmaa tehokkaasti keskellä syvintä marraskuuta. Samoin kaverireissu Tallinnaan tuo iloa ikuiselta tuntuvaan alkutalveen. Eikä yhtään haittaa, että olen käynyt kummassakin kaupungissa viimeisen vuoden sisään parikin kertaa. Mitä tutummaksi kaupunki käy, sitä viehättävämpiä paikkoja sieltä voi löytää.

5. Lukeminen

Lukeminen rentouttaa, herättää ajatuksia sekä innostaa kirjoittamaan. Tavoitteenani on, että käden ulottuvilla olisi aina hyvä kirja sekä tarpeeksi aikaa lukea sitä. Kiinnostavia kirjoja riittää ympärilläni, enää on siis opeteltava priorisoimaan kalenterimerkintöjä, jotta kirjoille löytyisi aikaa tarpeeksi usein.

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Luulin, että elän 90 vuotta Charleston-harrastustani jäljessä. Väärin. 20-luvun tanssi taipuukin ihan kaikkeen, niin kuin vaikka Daft Punkin Around The Worldiin.

Al Minnsin ja Leon Jamesin esitys alkuperäisellä musiikilla löytyy täältä.

Ja jos ei saa tarpeekseen "Daft Charlestonista", voi samaa katsoa kaksi tuntia luuppina.

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Postres - kaikki syöty

Vuosi vaihtuu nopeasti, kun kauhoo illallismenun Michelin-tähden ravintolassa, kiirehtii taksilla kotiin kokoamaan kurkkucocktaileja vieraille, tähystää raketteja ikkunasta, tanssii Charlestonia ja jatkaa klubikeikalle - luonnollisesti vasta, kun pääesiintyjä on jo ehtinyt lopettaa.

Cucumber Soureja kavereille

"Charleston, Charleston, made in Carolina. Some dance, some prance, I'll say, there's nothing finer than the Charleston..."

Tällaisista illoista palautuu parhaiten suolan, rasvan ja sokerin voimin. Ja yhdellä mukaansatempaavalla leffalla (Walter Mittyn ihmeellinen elämä).

Share

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Tätä ei suunniteltu, kaikki saman teeman alainen häppeningi vain kätevästi osui samaan viikonloppuun.

Itsenäisyysviikonloppu alkoi jazz-ajan tunnelmissa jo perjantai-iltapäivällä Villa Katayassa Lauttasaaressa, jonne olin saanut eräältä tutulta mystisen oloisen Great Gatsby -kutsun. Juhlissa parveili iloisen aikakauden edustajia, tytöt hiuskoristeissaan ja pitkissä helmikoruissaan, pojat lierihatuissaan ja puvunliiveissään. Yksinäisen vihreän valon sijasta lahden toisella puolella välkkyivät Keilaniemen valot.

Lauantaina teema jatkui jazz-brunssilla Punavuoressa. Tämän kotibrunssin konsepti on erityisen helppo: jokainen tuo jotain hyvää syötävää tai juotavaa ja taustalla soi vanha jazz. Harmillisesti tila ja rajallinen astiakokoelma hillitsivät kutsuttavien lukumäärää, joka piti pitää tusinassa.

Sunnuntaina oli aika pukeutua hieman showmaisemmin, heittää puuhkat olalle ja asettaa sulat päähän. Heiluimme tanssiryhmän kanssa vanhan klassikkokappaleen tahtiin Ofelia Marketissa, Kulttuuriareena Glorian lavalla. Charleston on muuten superhauskaa, kirjoitin siitä aiemmin täällä.

Paluu 2010-luvulle on luonnollisesti ottanut hiukan voimille, mutta sitä helpottaa parhaillaan pyörivä We Jazz -festivaali. Istuin tänään Oddarrangin leffakeikalla Andorrassa. Erilaisia festarikeikkoja on lauantaihin asti, ja vähintäänkin pistäydyn vielä Kluuvin kauppakeskuksessa We Jazz -näyttelyssä.

Share