Ladataan...
(pikkuseikkoja)

"Kun kuulin M:n kuolemasta, tajusin olevani maailman toiseksi yksinäisin mies."

Pohdin vuosi sitten, mahdetaanko Haruki Murakamin uutta novellikokoelmaa Men Without Women suomentaa. Asia selvisi sittemmin: tänä syksynä julkaistu Miehiä ilman naisia on nyt ensimmäinen Murakamilta suomennettu novellikokoelma.

Teos viittaa nimellään suoraan Hemingwayn samannimiseen, 20-luvulla julkaistuun novellikokoelmaan. Murakamin teoksen miehet ovat yksinäisiä, surumielisiä ja moni heistä on menettänyt naisen elämästään. Tuttua Murakamia siis, kun miettii useita tämän romaanejakin.

Kokoelman nimikkonovellissa mies saa kuulla entisen tyttöystävänsä kuolleen. Mies muistelee mennyttä suhdetta ja tuntee tyhjyyden sisällään kasvavan. Muissa novelleissa on muunlaisia miehiä, toisenlaisissa elämäntilanteissa: yksi on menettänyt puolisonsa onnettomuudessa, yksi rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään, yksi on eronnut vaimostaan ja pystyttää uutta elämää, yksi on eristäytynyt maailmasta kokonaan.

Kokoelman erilaisista tarinoista osa on realistisempia, osalla taas on yhteyksiä Murakamia kiehtovaan, todellisuuden takaiseen maailmaan. Miehiä ilman naisia jää kuitenkin kokonaisuudessaan vaisuksi, kun sitä vertaa joihinkin Murakamin todella hulvattomiin tai koskettaviin novelleihin esim. kokoelmissa Blind Willow, Sleeping Woman ja The Elephant Vanishes. Myös teoksen käännös tuntui paikoittain töksähtelevältä ja olisi ehkä kaivannut vielä hiomista muunnettaessa suomenkieleen.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

"Miten vanha olet?" hän kysyi.

"Kolmekymmentäviisi", sanoin. Selkeät faktat, joista ei voi erehtyä, ovat yksi tämän maailman miellyttävimpiä asioita. "Olen eronnut kauan sitten ja nyt olen yksin. Lapsia ei ole. Eikä rakastettua."

Haruki Murakamista on tullut jo niin suosittu Suomessa, että jatkossa voinemme olettaa hänen jokaisen uuden romaaninsa tulevan suomennetuksi. (Vaan miten on viime vuonna ilmestyneen Men Without Women -novellikokoelman laita? Arvostavatko suomalaiset tarpeeksi novelleja?) Miehen varhaisesta tuotannosta löytyy silti useita romaaneja (ja niitä novellikokoelmia), joita voi yhä nauttia lähinnä englanniksi ellei japani ole hallussa. Nyt Tammi on kuitenkin tehnyt hienon teon antamalla Raisa Porrasmaan kääntää ennensuomentamattoman teoksen vuodelta 1985 suoraan alkuperäiskielestä.

Maailmanloppu ja ihmemaa ilmestyi alunperin Suuren lammasseikkailun (1982) ja Norwegianin Woodin (1987) välissä. Meillä Suomessa se ilmestyi nyt lokakuussa. Kahteen erilaiseen maailmaan jakautuva teos on harvinaisen vauhdikasta Murakamia. Varaudu salaliittoihin, pakojuoniin, väkivaltaisiin korstoihin ja yksisarvisiin!

Vuorottain etenevillä tasoilla liikutaan rinnakkaistodellisessa "tavallisessa maailmassa" sekä tuonpuoleisessa fantasiamaailmassa. Pääteemoina ovat tietojenkäsittelyn ja unien lukemisen kautta ihmisen oma tietoisuus ja identiteetti.

Ensimmäisessä maailmassa seurataan Tokiossa asuvaa yksinäistä miestä, joka työkeikan kautta löytää itsensä keskeltä monimutkaista vyyhtiä. Humoristisesti sävytetyn scifi-seikkailutarinan muita henkilöhahmoja ovat pelkkiin vaaleanpunaisiin vaatteisiin pukeutuva pullukka tyttö, raskauttavia tietoja hallussaan pitävä tutkijavanhus ja mahalaukun laajentumasta kärsivä hoikka kirjaston tyttö. Valtiota hallitsee organisaatio nimeltä Systeemi.

Toisessa maailmassa mies saapuu muurin ympäröimään hiljaiseen kaupunkiin ja opettelee siellä uutta elämäänsä untenlukijana. Surumielisen kaupungin kaduilla vaeltelee yksisarvisia ja sen sielunsa menettäneet varjottomat asukkaat eivät tiedä, miltä tuntuu rakastaa.

Minulla on tähän suomennettuun romaaniin astetta henkilökohtaisempi side. Tutustuttuani blogini kautta Murakamin Värittömän miehen vaellusvuosien suomentajaan Raisaan, sain kunnian toimia Maailmanlopun ja Ihmemaan suomennoksen testilukijana ja kommentoida suomenkielistä tekstiä ja sen sanavalintoja. Todella mielenkiintoinen, hieno ja opettavainen kokemus!

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

"I find writing novels a challenge, writing stories a joy. If writing novels is like planting a forest, then writing short stories is more like planting a garden." – Murakami

Olin aiemmin lukenut Haruki Murakamilta vain romaaneja, nyt testasin, millaisia ovat miehen novellit. Blind Willow, Sleeping Woman sisältää 24 tarinaa, jotka on kirjoitettu vuosina 1980–2005, eli kokoelma antaa hyvän yleiskuvan Murakamin kevyemmästä "novellipuolesta". Tarinoita lukiessa tuntuikin ajoittain, että kirjailija on päässyt vähän irrottelemaan. 

Novellissa Poor Aunt päähenkilön olalle asettuu asumaan köyhä täti, jota tuttavat karsastavat. The Rise and Fall of Sharpie Cakes kertoo nimensä mukaisesti brändättyjen kakkujen noususta ja tuhosta. Absurdin kieli poskessa -tarinoinnin vastapainona monessa novellissa on vallalla Murakamille tutut vakavat teemat: yksinäisyys ja menetys. Niistä erityisen paljon pidin lapsuuden traumaa käsittelevästä ja aidon ahdistavasta The Seventh Man'istä

Koska Murakamin romaaneissa päähenkilöt tuppaavat olemaan miehiä, oli kiinnostavaa lukea novelleja, joissa tarina kerrotaan naisen näkökulmasta. The Ice Man'issä nainen rakastuu hiihtokeskuksessa tapaamaansa jäämieheen, ja Hanalei Bay'ssä surffaripoikansa menettänyt äiti käy surutyötä läpi. Parissa novellissa sen sijaan minä-muotoinen päähenkilö onkin Murakami itse, kuten sattumien merkitystä pohtivassa Chance Traveler'issä.

Koin hämmentävän déjà vu'n lukiessani novellia Firefly, kunnes tajusin, mistä tunne johtui. Murakami on pitänyt tarinaa niin otollisena, että hän kirjoitti sille myöhemmin jatkon, alkua sen kummemmin muuttamatta. Tuloksena oli kirjailijan läpimurtoromaani Norwegian Wood vuodelta 1987.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Lensin Berliiniin. Luin Murakamin novellikokoelmaa nuokkuen, sitten nukahdin. Kun havahduin, mies samalla penkkirivillä kääntyi puoleeni ja pyysi sähköpostiosoitettani. Tuijotin miestä hämmentyneenä, ja hän otti esiin kännykkänsä, sanoi huomanneensa kirjani ja ottaneensa kuvan, kun nukuin. Tuijotin yhä mitään ymmärtämättä, unenpöppöröisenä, omaa kuvaani tuntemattoman miehen puhelimessa. En saanut mitenkään kiinni tilanteesta, joten annoin sähköpostiosoitteeni, koska mies sitä pyysi ja koska hän vakuutti tuhoavansa kuvan lähetettyään sen ensin minulle. Taisin arvioida miehen epäilyttäväksi ja itseni naiiviksi. Berliinissä avasin sähköpostini. Siellä oli kuva minusta, nukkumassa, sylissäni kirja nimeltä Blind Willow, SLEEPING WOMAN.

Mutta Berliini – se oli täynnä lupausta lähestyvästä kesästä. Söin aamiaista ulkona auringossa ilman takkia, näin hienoja valokuvanäyttelyitä, ja ennen kaikkea: hengasin kahden tytön kanssa, joihin tutustuin melkein kahdeksan vuotta sitten vaihto-oppilaana Pekingissä. Vuodet kuluvat, mutta ihmiset, he säilyvät.

/ Spring in Berlin and a Murakami moment:

I flew to Berlin, reading Murakami's short story collection, and sleeping. When I woke up, a man next to me showed me a picture he had taken of me. I gave my email address so that he could send me the picture and delete it afterwards. I also thought he was a bit creepy as I was naive to give my email address to him. In Berlin, I checked my emails. There was a picture of me sleeping... on a lap a book called Blind Willow, SLEEPING WOMAN.

Oh, but Berlin – it was full of promise of summer. I ate breakfast outdoors without a jacket and saw some excellent photography exhibitions. But first of all, I hung there around with the two lovely girls I originally met almost eight years ago when I was an exchange student in Beijing. The years go by but the people, they stay.

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Jos jokainen ihminen on enintään kuuden kädenpuristuksen tai linkin päässä kenestä vain muusta ihmisestä tässä globalisoituneessa maailmassa, olen nyt tasan kahden askeleen päässä Haruki Murakamista

Tammen viimeviikkoinen Japani-ilta houkutteli paikalle paitsi puoleen hintaan tarjotun kirjamyynnin ja TeeMaan teemaistiaisten vuoksi, erityisesti illan pääpuhujan ansiosta. Japanologi, tietokirjailija ja suomentaja Raisa Porrasmaa kertoi tilaisuudessa Japanin kääntämisen kiemuroista ja Murakamin kielen ominaisuuksista. Porrasmaa on se henkilö, joka pääsi suomentamaan Murakamia ensimmäistä kertaa suoraan alkuperäiskielestä. Tähän asti käännökset on tuotettu englanninkielisten teosten kautta.

Porrasmaa on ollut harvinaisen onnekas, sillä hän on tavannut kotimaassaan haastatteluita välttelevän Murakamin Tokiossa henkilökohtaisesti kahden kesken suomenkielisen version kääntämisen tiimoilta. Erityisaseman Porrasmaalle loi kenties se, että kolmasosa Murakamin uusimmasta teoksesta Värittömän miehen vaellusvuodet sijoittuu Suomeen.

Saatan olla ujo lähestymään tuntemattomia ihmisiä ilman syytä, mutta nyt piti toimia ja käydä kyselemässä hiukan lisää Murakami-kohtaamisesta suoraan Porrasmaalta. Olen siis jutellut ihmisen kanssa, joka on jutellut Murakamin kanssa. Ehdottomasti viime viikon hienoin juttu.

Raisa Porrasmaa ja hänen tänä vuonna ilmestynyt tietokirjansa Japanin kulttuurihistoriasta

TeeMaan miedon makeaa mustaa teetä Hunanin maakunnasta Kiinasta

 

Share

Ladataan...
(pikkuseikkoja)

Jätskituunausta ja kirjankansituunausta 

Haruki Murakami toistaa tunnetusti tiettyjä elementtejä eri teoksissaan - ja silti yllättää. Salaperäisen, kolmiosaisen 1Q84-teoksen (johon en vieläkään ole jaksanut tarttua) jälkeen hän on kirjoittanut helposti lähestyttävän ja normaalin pituisen romaanin, jossa käsitellään väriä elämään tuovia ihmissuhteita ja niiden puuttumista. Colorless Tsukuru Tazaki And His Years of Pilgrimage eli Värittömän miehen vaellusvuodet on tarina toisilleen läheisten ihmisten välisestä dynamiikasta, vuodesta toiseen vainoavista epävarmuuden tunteista ja menneisyyden kanssa sinuiksi pääsemisestä. 

Uusin Murakami on ehkä enemmän suurelle yleisölle tehty kuin mikään aikaisempi Murakami. Tämä taas ei ole ollenkaan huono asia: Värittömässä miehessä on harvinaisen tasapainoinen ja kaunis draaman kaari. Eheän kokonaisuutensa takia se on tyyliltään elokuvallinen. Näkisin tarinan helposti myös valkokankaalla. 

Suomalaislukija saa kirjasta ylimääräistä iloa yllättävän paikkavalinnan ansiosta: kirjan loppupuoliskolla päähenkilö Tsukuru lentää Tokiosta Helsinkiin ja päätyy lopulta Hämeenlinnan torille ja sieltä läheiselle mökille järven rannalle. Vaikkeivat Juha Itkonen ja Matti Johannes Koivu olisi vielä saaneet Hämeenlinnaa popkulttuurin maailmankartalle, tekee Murakami sen nyt viimeistään.

Värittömän miehen brittipainos tuo mieleen lapsuuden tarravihot. Kirjan mukana saa arkillisen japanilaiskuvittajien suunnittelemia tarroja, joista voi valita suosikkinsa ja koristella kannet mieleisikseen. Leikkiin päästyäni jatkoin tuunaamista. Maitoallergikoillekin sopiva herkkujätski syntyy pehmenneestä Oatlyn vaniljakaurajäätelöstä, Hershey'sin Double Chocolate Sunday Syrup -kastikkeesta ja silputuista Pandan lakupaloista. Aivan jäätävän hyvää. Niin kuin Murakamin kirjatkin.

Share

Pages