Ladataan...
Pilvi Daily

Viikonloppu on mennyt flunssan kourissa ja oli pakko jopa kuumeen takia perua reissu Tukholmaan perjantaina kaverini kolmekymppisille. Se on harmittanut tosi paljon. Lisäksi tänäänkin heräsin sellaiseen auvoiseen kevätsäähän, jossa taivaalta tulee tiskirätin näköisiä ja kokoisia valkoisia juttuja, ja ilma on muutenkin synkkä. Suomen kesä, oi sinä odotettu ystävämme! 

Hain kuitenkin piristystä keittiöstä ja suklaapatukan syömisen sijaan ajattelin tehdä jotain hiukan erikoisempaa. En ollut aiemmin kokeillut amerikkalaisten pannukakkujen tekemistä ja päätin että nyt voisi olla sillekin tilaisuus. Löysin reseptin netistä ja pienen vispauksen jälkeen koossa oli oikein lupaavan näköinen lettutaikina. Sen koostumus oli hyvin erilainen kuin suomalaisen serkkunsa, eikä taikinan maistelu ole niin suotavaa sen korkean leivinjauhepitoisuuden vuoksi. Tuli sekin testattua kyllä!

 

American Pancakes

4 dl vehnäjauhoja

3 rkl sokeria

1/2 tl suolaa

3 dl maitoa

2 munaa

2 tl vaniljasokeria

1 rkl sulatettua voita

2 rkl ruokaöljyä

 

Laitoin öljyä vähemmän kuin piti, eikä haitannut ollenkaan. Meiltä löytyi vain oliiviöljyä ja en lähtenyt sitten sen kanssa liikaa hassuttelemaan. Muuten noudatin reseptiä melko hyvin. Lettupannuakaan ei ollut, joten paistamiseen käytin ihan tavallista isoa teflon-paistinpannua.

Taikinaa tuli paljon ja niin tuli myös lettujakin! Leivinjauheen ansiosta taikina turpoaa valtavasti ja paistelin paistelemisesta päästyäni niitä hellan ääressä vaikka kuinka kauan. Pitää kyllä todeta, että näiden tekeminen on paljon helpompaa kuin tavallisten lettujen. Ne eivät tartu lainkaan kiinni teflonpannuun ja jokainen onnistui mielestäni oikein hyvin. Itse söin näitä raejuuston, marjojen ja pähkinöiden kanssa. Mukavasti sopisi myös klassinen vaahterasiirappi, jäätelö, kermavaahto, hunaja tai vaikkapa erilaiset suolaiset täytteet. Ehkä vaikka jokin lohikermaviilikastike... Siinä tapauksessa kannattaa sokerin määrää ehkä hiukan laskea, vaikka eivät nämäkään överimakeita olleet.

Näistä amerikan pannukakuista saakin oivan aasinsillan seuraavaan reissuun, joka suuntautuu Amerikan mantereelle. Ensin suuntana on eksoottinen ja mielenkiintoinen Kuuba, sieltä matka jatkuu Miamiin! Eiköhän siellä jossakin paikallisdinerissa tule tämmöisiä lättyjä maisteltua ihan Original American Style!

Share

Ladataan...
Pilvi Daily

Rooma ei kyllä ruoan suhteen jätä kylmäksi, tämä tuli todettua monien herkullisten illallisten ja lounaiden jälkeen. Ruokalajit ovat italialaiseen tyyliin konstailemattoman maukkaita ja valmistettu vain laadukkaista raaka-aineista. Voimakkaat juustot maistuvat usein läpi ja oliiviöljy on aromaattista. Asuimme Roomassa melko lähellä Terminin asemaa ja alueella oli paljon kivoja pikku-trattorioita, joissa paikalliset kävivät ahkerasti. Maistelin ennakkoluulottomasti paljon uusiakin ruokalajeja ja koskaan en joutunut pettymään. Ylemmässä kuvassa oli muistaakseni pastaa pistaasivaahtokastikkeella ja parmesaania. Se oli taivaallinen makuelämys, kuten voitte varmasti kuvitella! Sen kylkeen vähän jääkylmää valkoviiniä...

Eräässä paikassa osuimme ainoina turisteina vanhempien italialaisten illanviettoon, joka äityi illan kuluessa aikamoisiksi bileiksi. Seitsemänkymppiset tädit ja sedät vetivät illalliset syötyään pöydät sivuun ja ryhtyivät tanssimaan villisti keskellä ravintolaa. Me maistelimme jälkiruoan kanssa limoncelloa ja siirryimme kohteliaasti kohti hotellia, saivat eläkeläiset lisää tanssitilaa meidänkin pöydän kohdalle. 

Aamupalaan kuului yleensä cappucino, leipää, croissant ja mehua. Tämän kuvan kattauksen nautimme pienellä piazzalla, jossa oli mukava istua aamuauringossa ja katsella kaupungin heräämistä.

Aamiaisen jälkeen suunnistimme paikallisille markkinoille nimeltä Campo de' Fiori (suomeksi kukkaniitty). Kukkien lisäksi torilla oli valtavasti hedelmiä, vihanneksia, juustoja, öljyjä ja vähän myös vaatteita ja asusteita. Aurinkoisella kelillä oli mukava kierrellä tuolla torilla ja ihailla muun muassa erilaisia artisokkia ja kurpitsoja.

En tiedä miksi saniaisia oli levitetty myyntipöydille, mutta toihan ne kaunista vehreyttä värikkäiden hedelmien kylkeen. Ehkä niilläkin oli jokin merkittävä funktio, pitäisi varmaankin ottaa selvää. 

Oliiviöljyjä oli monenlaisissa pulloissa. Nämä olivat varmaankin lähinnä turisteille suunnattuja, mutta joka tapauksessa oikein toimivia tuliaisia. 

Noista hintalapuista näkee, että edullisesti olisi voinut hankkia vihanneksensa jos olisi vaikkapa asunut majoituksessa, jossa on keittiö. Artisokka on mielestäni todella hyvää, ja varmasti ihan eri kaliiberia kuin S-Marketin vastaavat. 

Otin kuvan myös tästä suloisesta pariskunnasta, jotka kuorivat vihanneksia torilla. Kuvan daami kuori artisokkia uskomattomalla vauhdilla, respect! Ihan ei auennut miksi he paloittelivat ja kuorivat niitä, luultavasti myyntiin. 

Torin ympäröivällä alueella kannattaa muuten myös kävellä. Siellä oli paljon romanttisia pikkukatuja ja kauniita taloja, eikä liikennekään häirinnyt yhtä paljon. 

Minusta on aina mukavaa käydä ruokakaupassa kun olen matkoilla. Ostan yleensä jotakin pientä naposteltavaa hotelliin ja samalla fiilistelen kaikkia paikallisia erikoisuuksia. Tässä kaupassa oli paljon erilaisia kuivakakkuja, jotka oli niin kauniista pakattu, että otin niistä kuvan. Olisi tehnyt mieli ostaa yksi vain sen ulkonäön vuoksi, mutta ne jäivät kuitenkin maistamatta. Osa oli söpösti kiedottu kukkakuvioisiin liinoihin. 

Tuossa siis muutama ruoka-aiheinen muisto Italian lomaltamme. Nyt alkoikin tulla jo nälkä... Rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

Share

Ladataan...
Pilvi Daily

Kirjoittelin viime vuonna juoksemisesta tässä postauksessa. Silloin tuntemukset vaihtelivat kivusta epävarmuuteen ja toisinaan myös joihinkin onnistumisen hetkiin. Nyt kun jälkeenpäin ajattelin, oli kesällä aivan ihanaa lähteä Kaivopuistoon lenkille nauttimaan kauniista maisemista. Kesällä juoksemisessa on myös se hyvä puoli, että shortsit ja toppi riittävät mainiosti varustukseksi, ja samalla myös tarttuu aurinko tasaisesti hipiälle. 

Vaikka aiemmasta kirjoituksestani ei voisi sitä päätellä, jäi nuo muistot mukavasti mieleen ja innoittivat uudelleen lenkkipolulle lähtöön tässä alkukeväällä. Kai se on niinkin, että aika kultaa muistot ja häivyttää ikävimmät muistot kylkiin pistelyistä, kipeistä jaloista ja puuskutuksesta. Hankinpa siis kaudelle uudet lenkkikengät ja taas on lähdetty uuteen urheaan alkuun. 

En tosiaan koskaan ole ollut mikään liikuntatuntien stara, kaukana siitä. Siksi voin myöntää, että liikkumiseen on aina yhdistynyt tietty häpeä ja alemmuudentunto. Koska kuitenkin haluan pysyä kunnossa, olen koittanut etsiä itselleni mieleisiä lajeja. Salitreenin lisäksi olen pitkään toivonut juoksusta sellaista sopivaa lajia. Tykkään kovasti kävelystä ja kymmenien kilometrienkään matkat eivät tuota ongelmia. Siksi olisi kiva voida nauttia uusista maisemista ja lenkkimaastoista myös juosten. Lenkille lähtemiseen ei myöskään vaadita aikatauluttamista tai kenkiä kummempia välineitä, siksi se on helppo toteuttaa ja sitä voi tehdä vaikka työmatkoilla. Tärkeintä olisi vain päästä alkuun. 

Olen nyt juossut säännöllisen epäsäännöllisesti muutamien viikkojen ajan. Yleensä menee työpäivän jälkeen kolmisen kilometriä kerrallaan. Monelle tuo ei olisi kuin alkulämmittely, mutta itse en häpeä myöntää, että olen ollut ihan iloinen siitäkin suorituksesta. Syke nousee mukavasti, tulee hiukan hiki ja pitkän päivän konttorilla istumiseen tulee kaivattua vastapainoa. Voin kyllä kertoa, että ei tämä silti ihan helppoa aina ole ollut. Joinain iltoina olen lähes itku kurkussa miettinyt, mikä itsessäni on kun en vaan jaksa. Miksi joka paikkaan sattuu, miksi tämä tuntuu niin pahalta? Ehkä minua ei vain ole luotu tekemään tätä? Tuossa liihottelee ohi joku seitsemänkymppinen papparainen, niin että hiekotuskivet pöllyävät ja itse matelen menemään hitaammin kuin Länsimetro-projekti. 

Silti olen palannut ja palannut rantareitilleni. Tällä viikolla meni kaksi kolmen kilometrin lenkkiä noissa maailmanlopun tunnelmissa. Kolmantena lenkkipäivänäni torstaina olin jo suorittanut tavanomaiset 3 km, kun jostain iski ihmeellinen mieliteko. Juoksen tästä vielä nopeasti ylimääräisen matkan niin lujaa kuin jaksan. Ja siinä oli sitten neljä kilometriä voitettu. Hallelujaa! Kaikki maratoonarit ja muut voivat tällä hetkellä virnuilla siellä ruudun takana, mutta ajattelin silti jakaa tämänkin ihmeteon kanssanne.

Tänään lähdin uudelleen ulos. Kolme lenkkiä on ollut viikkotavoitteeni, tänään oli vuorossa neljäs, eikä sille ollut mitään odotuksia. Menin vähän fiiliksen mukaan. Alkupätkä oli yhtä kurjaa kuin aina. Ei auttanut mikään noloinkaan räppibiisi kuulokkeissa, sattuu silti. Jossain vaiheessa sekin tunne meni kuitenkin ohi. Olo oli kuin sillä minut ohittaneella papparaisella (tai mistä minä tiedän millainen olo hänellä on, mutta luulen että loistava), liihottelin menemään ja lenkkipolku oli minun. Olimme voittamaton pari, minä ja kenkäni. Ja sitten juoksin kaksi kertaa normaalin lenkkini, yli viiden kilometrin matkan! 

Tästä tulin nyt ylpeänä teille kertomaan. Tietenkin rivien välistä voi haistaa kevyen itseironian, mutta i det stora hela olen ylpeä itsestäni. Mitä ensi viikko tuokaan tullessaan? 

Onko kukaan muu aloittanut juoksuharrastusta ja millaisia kokemuksia teillä on ollut? Oletteko luontaisesti hyviä juoksijoita vai oliko alku myös teille yhtä haastavaa? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Share

Ladataan...
Pilvi Daily

 

 

Ei sieltä Italiasta ihan tyhjin matkalaukuin laskeuduttu Helsinki-Vantaalle. En ostanut mitään turhaa mielestäni, vaan kivoja ja laadukkaita juttuja kevääksi ja kesäksi. Tämä Furlan käsilaukku oli kiva löytö näin kesäksi. Arvoin kovasti pienemmän mustan ja tämän vähän isomman harmaanbeigen välillä, mutta päädyin sitten kuitenkin tähän. Mustia pikkulaukkuja löytyy jo pari kappaletta ja ajattelin tämän sopivan kivasti erilaisiin kesäasuihin ja värikkäisiin ja vaaleisiin vaatteisiin.

Myös vanha lompakkoni oli jo niin kovia kokenut, että uudelle oli käyttöä. Tämä vaaleanpunainen sopi mielestäni kivasti laukkuun. Itse en laukkuostoksen jälkeen ehkä olisi sitä enää raaskinut hankkia, mutta poikaystäväni antoi sen minulle ihanana yllätyksenä. Mukava kun tuollaiseen jokapäiväiseen käyttötavaraan liittyy niin kiva muisto. Nyt joka kerta Alepan kassalla kurkkua ja kaurahiutaleita ostaessani muistan tuon lämpimän kevätpäivän Roomassa. 

 

Share

Ladataan...
Pilvi Daily

Tuli matkan aikana otettua niin paljon kuvia, että blogia varten iski lähes runsaudenpula. Tai oikeammin ehkä laiskuus, niiden läpikäymisessä oli aika iso homma. Mutta sain kuin sainkin tässä maanantai-illan ratoksi käytyä läpi aika ison läjän otoksia, ruokakuvat ajattelin jättää vielä erikseen. Nyt kun näitä selaili, huomasi kyllä että kylläpä me ehdittiin viidessä päivässä paljon! 

Ensimmäisenä päivänä suunnattiin Hop on Hop offilla kaiken turismin syntysijoille, nimittäin Colosseumille. Pytinki oli a) suurempi kuin osasin ikinä odottaa ja b) todella vaikuttava. Tässä kuva Colosseumin pihamaalta. Emme tuttuun tapaamme olleet ostaneet mitään lippuja etukäteen, mutta jonot eivät onneksi olleet kovin pitkiä ja Colosseumin opastetun kierroksen sai melko nopeasti lunastettua. Kierros oli mielenkiintoinen, eikä paikasta olisi varmasti jäänyt läheskään niin paljon mieleen ilman sitä. Tuolla kyllä kovasti meni jo tunteisiin nuo tuhansien ihmisten ja villieläinten kärsimykset ja kuolema muiden ihmisten huvitukseksi. Kierros oli kuitenkin todella asiallinen, eikä kärsimyksillä mitenkään mässäilty. 

Nuo pienet huoneet alatasanteen alla olivat koppeja, joissa vangit, gladiaattorit ja eläimet odottivat vuoroaan seuraavaa peliä varten. Areenaa kiersi katsomot, joihin mahtui tuhansia ihmisiä. Kattoon oli pingotettu purjekankaita suojelemaan katsomoa auringolta. Paikan arkkitehtuuri oli todella vaikuttava ottaen huomioon, milloin Colosseum oli rakennettu. 

Rakennus oli toiminut gladiaattorikisojen jälkeen asuintoina, talleina, sinne oli haudattu ihmisiä ja osa seinistä oli purettu ja materiaaleja oli hyödynnetty muihin kohteisiin. Nyt paikkaa kansoittaa turistien jatkuva virta. 

Colosseumin vierestä alkaa Palantine Hill, joka on Rooman arkeologinen keskus. Yksi nuoruuteni synkistä salaisuuksista on, että opiskelin lukion jälkeen muutaman kurssin arkeologiaa yliopistolla. Itseäni kiinnosti varsinkin antiikin ajat, mutta perusopinnot alkoivat Suomen arkeologiasta ja kävimme kursseilla tutustumassa erilaisiin kivikasoihin ja monttuihin Uudellamaalla. Olihan ne sammaloituneet montut mielikuvituksella höystettynä hitusen kiinnostavia, mutta näissä maisemissa ja esimerkiksi Egyptissä innostuksen taso on ollut omalla kohdallani ihan toisenlainen. 

Palantine Hilliltä otin myös ne monet kasvikuvat, tässä nyt hiukan kuvia myös raunioista ja maisemista. Tämä oli ehdottomasti suosikkipaikkani koko Roomassa, nyt kun jälkeenpäin asiaa mietin. Täällä olisin kyllä myöskin kaivannut opasta, ensi kerralla sitten!

 

 

Tässä kuvassa huomion varasti tuo ylväs lokki, joka näytti omistavan koko paikan. Mun maita, se miettii. 

Ei kun takaisin bussiin. En muuten kauheasti suosittele tuota bussia. Metrolla olisi päässyt paljon halvemmalla ja bussit ilmaantuivat paikalle niin harvoin, että emme melkein koskaan jaksaneet odotella niitä. Nuo reilut 30 euroa menivät siis aika hukkaan. 

Fontana di Trevistä olin lukenut, että se on jumalaisen kaunis. Onhan se varmasti, mutta kuten kuvasta näkyy, ei vettä melkein edes erottanut tuon ihmismeren takaa. Pitihän se kuitenkin nähdä ja taisimme muistaakseni siinä vastapäisen kirkon portailla nauttia jokapäiväiset gelatomme. 

Vatikaaniin mennessä pääsi ihastelemaan Tiberin jokea ja monia kauniita siltoja. Puut olivat lähes puhkeamaisillaan vihreään ja aurinko paistoi. Meille osui mukavat säät, maaliskuussa jopa 20 astetta. Nahkatakilla pärjäsi mainiosti koko reissun ajan ja jonottelu eri kohteisiin ei auringossa haitannut yhtikäs mitään. 

Pantheon oli myöskin hieno paikka, sisällä kunnioitin valokuvauskieltoa. Toisinaan asiat pitää vain elää omin silmin, eikä sen linssin läpi. Hengitellä sitä italialaista elämänmenoa, poiketa myös näille suloisille sivukujille, jutella ja vaan olla yhdessä. Mennä syömään aina kun siltä tuntuu, päättää ateria vahvalla espressolla, jolla jaksaa taas kymmenen kilometriä. Ehkä pistäydyt jossakin kivassa pikkukaupassa sovittamassa kenkiä tai hypistelemässä huiveja. 

Kuvien lataaminen alkoi tökkiä tässä kirjoitellessani ja alkaa olla myöhä. Nyt jäi vielä kirjoittamatta espanjalaisista portaista, katakombeista, Outlet-kylästä, Vatikaanista, markkinoista ja monesta muusta hienosta paikasta. Lupaan vielä kerran palata tähän. Nyt kutsuu nukkumatti, hyvää yötä!

Share

Pages