Ladataan...
Pilvi Daily

Aikainen aamu, kaduilta kuuluu skoottereiden ääniä ja kaupungin humua. Tallustamme läheiseen kahvilaan croissantille, tai paikallisesti cornetolle. Kylkeen kuppi täydellistä cappucinoa. Sitten selaillaan matkaopasta ja mennään mihin mieli tekee. Aurinko paistaa ja lämmittää ihanasti kalvakkaa ihoa. Suomesta tullessa tuntuu, kuin joku olisi juuri avannut jääkaapin oven ja poiminut minut sieltä ulos pöydälle lämmittelemään. Silmät ovat vielä hiukan jääkaapin kellertävästä sähkövaloon tottuneina sirillään, mitä on kaikki tämä kirkas valo! Kadulla voi kävellä jännittämättä hartioita ja nähtävyyksiin jonottelu ei haittaa yhtään, onhan tässä tämä aurinko pitämässä meille seuraa. Italialaisilla on tietenkin kevyttoppatakit päällä joka iikalla. 

Päivä muuttuu lämpimämmäksi ja kilometrejä on kertynyt jo useampia, jalat ovat vähän hellinä. Nähtävyyksiä on ihmetelty ja vähän alkaa jo vatsassa kurnia. Istuudumme pieneen trattoriaan, jonka reunoilla kasvaa appelsiinipuita. Tilaamme pastaa, kylmää valkoviiniä ja kuplavettä. Maut ovat täydellisiä, pasta juuri sopivan al denteä, parmasaani täydellisen voimakasta. Lounas sujuu appelsiineja ihaillessa ja paikallisia kuunnellessa. Päälle pieni espresso ja matka jatkuu. 

Kilometrejä kertyy kauniilla kaduilla ja kujilla varmasti yli kymmenisen. Kaikkialla talot ovat toistaan idyllisempiä, autoja olen nähnyt enemmän kuin tarpeeksi, liikenteen ja pakokaasun määrä on uuvuttava. Emme myöskään suinkaan ole ainoat nähtävyyksien perässä haahuilijat edes näin maaliskuussa. Jokaisen patsaan ja pytingin edessä on ihmismuuri, vähän samaan tapaan kuin keikoilla eturivissä. Älypuhelimia nostellaan ihmismassan yli ja selfietikut kopisevat rytmikkäästi toisiaan vastaan. Kun lopulta olemme tyytyväisiä päivän kierrokseen alamme suunnistaa kohti kotihotellia. Sinne päästyä tuntuu kuin olisi kävellyt koko elämänsä ja jalat ovat pelkät pökkelöt. Nopea suihku, kiva mekko päälle ja jälleen ulos nauttimaan italian herkuista. Tätä olen puuhannut viimeiset viisi päivää. Ei yhtään hullumpi pikku Rooma-loma!

PS. Voin kirjoitella matkasta ja nähtävyyksistä vielä tarkemmin lisää, jos vaikka joku olisi suunnitellut sinne lähtöä.

 

Share

Ladataan...
Pilvi Daily

 

Tuossa pakkaillessani Roomaa varten tuli eteen iso dilemma: mitkä aurinkolasit ottaa mukaan? Kaikki niistä on omalla tavallaan rakkaita ja on vaikea valita mukaan vain kahdet. Kuusien aurinkolasien tuominen viiden päivän matkalle tuntuisi ehkä liioittelulta. Ajattelin samalla kuvata nämä rakkaat kakkulani, jospa jotakuta kiinnostaa näistäkin näin kevään korvalla lukea. 

Oma aurinkolasifilosofiani on aina ollut more is more ja mitä isommat, sitä parempi. Aurinkolasien päähän laittamisen pitää mielestäni luoda sellaisen tadaa-efektin. Tässä minä olen, kattokaa tai jättäkää! Mielestäni näytän tyhmältä pienissä laseissa, enkä koe oloani kotoisaksi niissä. Nuo yläkuvan Raybanit on pienimmät mitä omistan, ja nekin on tietääkseni se suurin malli. 

Kaikilla aurinkolaiseillani on tarina, ja onkin mukava ajatella mitä kaikkea kivaa olen niiden läpi nähnyt. Mihinkään muuhun asusteeseen ei yhdisty niin voimakkaasti lomamatkat, vapaus ja onni kuin aurinkolaseihin. Siksi niistä niin paljon pidänkin. Nämä Missonin mustavalkoiset lasit ostin monta vuotta sitten Kuala Lumpurista, yhdestä niistä jumalattoman suurista ostoskeskuksista, joissa oli putiikkeja silmänkantamattomiin. Nämä on ehkä ne kaikkein filmitähtöisimmät lasit jotka omistan, tykkään kovasti noista norsunluunvärisestä sangoista yhdistettynä mustiin pokiin ja ruskeaan lasiin. Näitä käytän melko harvoin, ehkä ne kaipaavat seurakseen siistimmät vaatteet kuin farkut ja nahkatakin.

Nuo Rayban Wayfarerit ostin viime syksynä juuri ennen Kanarialle lähtöä. Olen aiemmin ollut enemmän pilottinaisia, mutta nyt päätin satsata myös tuohon toiseen klassikkoon niiden monikäyttöisyyden vuoksi. Wayfarerit on myös todella mukavat nenällä ja malli imartelee kaikkia. 

Nämä Raybanin Aviatorsit ostin juuri ennen Australiaan muuttoani. Olen omistanut elämässäni monet pilotit, mutta koskaan en ollut satsannut merkkilaseihin. Jos näille laskisi hinnan käyttökertojen mukaan, olisi nämä jo kauan sitten maksettu. Mitään muita laseja en kyllä ole niin ahkerasti käyttänyt kuin näitä. Nämä ovat kiertäneet Australian, käyneet Pariisissa ja Amsterdamissa ja keikkuneet nenälläni myös viime vuonna Suomen kesässä. Täydelliset jokapaikanlasit, ja itse tykkään tuosta hiukan prameasta kullan ja mustan yhdistelmästä kovasti. Ostin nämä muuten netistä talviaikaan, hyvä vinkki säästää tässäkin hankinnassa. 

Nuo Burberryn lasit löysin tässä taannoin ja ne on mielestäni mukavan klassiset ja kehystävät kauniisti kasvoja. Ne taitavat päästä katselemaan kultaisia kupoleita Roomaan. Ja muutenkin vähän veikkaan, että meillä tulee olemaan oikein mukava kesä yhdessä.

Säästin vielä tämän villin kortin näin loppuun. Nämä Diane von Furstenbergin kakkulautasen kokoiset linssit peittävät koko kasvot aitoon 70-luvun tyyliin. Lasit ovat ruskeat ja sangat seitkytluvun henkeen kivan retrot. Nämä lasit herättävät huomiota ja peittävät väsyneemmätkin silmät. Itse käytin näitä joskus vuosia sitten, kun minulla oli otsatukka. Nyt nämä pääsevät harvemmin käyttöön, mutta vaikea näin näyttävistä laseista on luopua. Tai oikeen mistään laseista, jos nyt rehellisiä ollaan... Kuva puhukoon puolestaan.

 

Nyt vain toivotaan aurinkoista kevättä ja kesää! Mitkä on teidän suosikkilasinne ja mitä mallia himoitsette juuri nyt? 

Share

Ladataan...
Pilvi Daily

Jos pitäisi sanoa yksi asia, jossa minä olen hyvä, niin löytöjen tekeminen kirpputoreilta voisi olla se mun juttu. Joskus opiskeluaikoina oli aikaa luuhata noissa alvariinsa, nykyään hyvin harvoin. Ruotsissakin oli kirppareita, mutta ei lainkaan itsepalvelukirppiksiä, jotka omasta mielestäni on ehkä niitä kivoimpia. Tukholmassa kirppiskarttaa hallitsivat Stadsmission ja Myrorna, eikä niissä voinut tehdä sen kummempia löytöjä. Vähän samaan tapaan kuin täällä UFF:ssa, paras tavara katoaa jonnekin välittömästi ja jäljelle jää pelkkää Seppälää, Kappahlia ja kummallisia 80-luvun turkkeja ja tuulipukuja. 

Itse kävin tänään Kampin kirpputorilla ja Kaivarin Kanuunassa. Kampin kirpputori oli uusi tuttavuus ja aluksi tuntui siltä, että Gina Tricotin bilemekot, lastenvaatteet ja huonolaatuiset vaatteet hallitsivat. Mutta sen ei koskaan kannata antaa hämätä. Itselläni alkaa olla niin kehittynyt kirppissilmä, että näen jo kaukaa villan, paksun puuvillan, silkin yms hyvät materiaalit ja poimin vain niitä. Toki voin tehdä poikkeuksia, jos kyseessä on vaikka jokin kesätoppi tai mekko, mutta yleensä ostan kirppiksiltä vain laadukkaita materiaaleja ja merkkejä. Tästä voisin kirjoittaa vaikka pienen oppaan myöhemmin, tänään ajattelin keskittyä olennaiseen eli löytöjen esittelyyn!

Kampista tein tänään eniten löytöjä. Tuossa yläkuvassa näette Marimekon Nama-silkkipaidan. Kun googlailin kotona tuota ihanaa 100 % silkistä valmistettua vaatetta, osui kuosi silmiini myös Anna Teurnellin päällä Ellen haastattelussa. Ei siis hullumpi ostos 15 eurolla! Stockmannilla näyttäisi olevan myynnissä nyt 159 eurolla. Lisäksi Kampista mukaan tarttui tummansininen Selected Femme-neule, joka on ihanan oversize, suurella kaula-aukolla. Juuri tuon tyyppistä neuletta olin etsiskellyt ja se oli oikein hyvässä kunnossa. Materiaaleina mohair ja villa. Lisäksi ostin vaaleanpunaisen Sandin hihattoman kauluspaidan kesäksi (sopii vaikka rennosti farkkushortsien pariksi) ja yhden valkoisen topin, joka nyt jäi kuvaamatta.

Kun olin pitkään ja hartaasti kääntänyt jokaisen kiven ja henkarin Kampissa, käpsyttelin aurinkoista Fredaa pitkin Ullanlinnaan ja Kaivarin Kanuunaan. Kanuunahan muutti tuossa syksyllä uusiin tiloihin Vuorimiehenkadulle. Tilaa on vähemmän, mutta tavarat yhä suurimmaksi osaksi yhtä laadukkaita kuin ennen. Tuolta mukaani tarttui tuo pilkullinen Zaran kietaisumekko, jossa oli vielä hintalaput kiinni. Kuva ei nyt kerro siitä oikeastaan yhtään mitään ja itsekin ostin sen sovittamatta. M-koossa se oli vähän liian iso, mutta kietaisumekoissa on se hyvä puoli, että ne voi aina kietaista tiukemmin tai väljemmin oman masun mukaan. Tai oman maun mukaan, kummin vain...

Lisäksi ostin tuon Zaran tummansinisen topin, jossa oli nuo söpöt pitsihihaset. Kyllä vain sen kevätauringon tuntee sielussaan ja lompakossaan, kun näitä päätöksiä tekee. Mutta ehtii näitä käyttää varmasti keväällä ja kesällä, ja miksi ei aiemminkin vaikka jakun alla. 

Kaiken kukkaroksi ostin myös tämän Diorin vintage-kirjekuorilaukun. Logo ei näyttänyt tutulta, mutta jälleen vähän googlailtuani kävi ilmi, että tuotakin variaatiota on merkin historiassa joskus 70-luvulla käytetty. Kyseessä on siis vanha laukku, mutta se oli niin siisti että en raaskinut jättää muiden armoille. Tänä vuonna Diorin klassikkokuosi tekee paluun merkin kevätmallistossa ja siksi ehkä myös nämä vintageversiot palaavat jälleen. Muotia tai ei, omasta mielestäni se oli ihana ja tykkään yhdistellä uutta ja vanhaa. Varsinkin 70-luku tuntuu jotenkin omalta. Kaivarin Kanuunan vieressä on muuten myös erillisenä kauppanaan Kaivarin Kanuuna Classics, jossa myydään yksittäisiä hiukan arvokkaampia merkkituotteita. Kannattaa tsekata myös se, ihan hyvä oli nimittäin valikoima myös siellä naisille ja miehillekin.

Olipa kiva lauantaiaamu kirppiksillä! Muuten tämä lauantai on mennyt lenkkeillessä meren rannassa, siivoten ja leipoen. Onko täällä muuten muita kirppishaukkoja ja oletteko te tehneet lähiaikoina mitään kivoja löytöjä? 

Share

Ladataan...
Pilvi Daily

Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty jo 1900-luvun alusta lähtien, ja sen tarkoituksena on tuoda esiin naisten tasa-arvoa ja oikeuksia. Maailmalla naistenpäivää juhlitaan huomioimalla tyttöystävää, vaimoa tai äitiä esimerkiksi kukkasin. Tuo kaunis tapa on levinnyt myös meille ja toki se ilahduttaa mieltä! 

Miten me naiset sitten voimme huomioida toisiamme naistenpäivänä? En lähtisi välttämättä ostamaan kukkia kavereille ja kollegoille, vaikka niin ehkä haluaisinkin. Olisin pian aika köyhä jos huomioisin kaikkia fantastisia naisia ympärilläni. On kuitenkin muita asioita, joita voi ottaa huomioon varsinkin naistenpäivänä. Ja tietenkin kaikkina muina 364 päivänä vuodesta. Nimittäin toistemme kehumisen ja kannustamisen. 

Emme vieläkään elä täysin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Suomi on tässä varsin pitkällä ja monessa muussa maassa tasa-arvoasiat ovat paljon heikommin kuin meillä. Suomalaiset naiset ovat kulkeneet pitkän matkan ja nähneet valtavasti vaivaa, jotta meillä olisi asiat kuten meillä nyt on. Yliopistotutkintojen suorittajista enemmistö on nykyään naisia ja naisten määrä eduskunnassakin on kasvanut vuosien saatossa. Näitä lukuja hämmästellään ja tutkitaan, mutta mitä siinä on ihmettelemistä? Suomalaiset naiset tekevät töitä menestyksensä eteen ja pääsevät pitkälle. Siksi onkin tärkeää kannustaa muita naisia, kehua heidän suorituksiaan ja ammattitaitoaan. Monesti kehut voivat valitettavasti jäädä kateuden ja kilpailun alle. Aiheesta on kirjoitettu paljon, esimerkiksi Liza Marklund ja Lotta Snickare kirjoittivat Ruotsissa paljon keskustelua herättäneen kirjan Det finns en särskild plats i helvetet för kvinnor som inte hjälper varandra. Sitaatti on Madeleine Albrightin ja kirjassa puhutaan aiheesta, joka ehkä aiemmin nähtiin tabuna, mutta joka myöhemmin on herättänyt jopa vastaliikkeen. Koska valtarakenteet suosivat yhä miehiä, on tärkeää että naiset auttavat ja tukevat toisiaan. Ei ihme, että hashtagit #girlboss #womenenpoweringwomen ja #bosslady ovat nykyään suosittuja ja cooleja. 

Kuulun Facebookissa ruotsalaiseen naisryhmään, jossa tsempataan, jaetaan vinkkejä työpaikoista, järjestetään kursseja hyvän Linkedin-profiilin luomiseen, etsitään ystäviä, järjestetään illallisia ja kerrotaan huolia. Jokainen postaus saa valtavasti huomiota ja ryhmän naiset ovat uskomattoman auttavaisia ja kannustavia. Itse koen ilmiön erittäin voimaannuttavana ja varsinkin sosiaalisen median aikakaudella tarpeellisena. Maailmassa, jossa meitä mitataan tykkäyksin ja jossa ilkeä anonyymi kommentointi on niin tavallista, on tärkeää myös olla kannustava ja ystävällinen. On tärkeää antaa huomiota ja krediittiä heille, jotka ovat sen työllään ansainneet. Kun ihminen uskoo itseensä, pääsee hän pitkälle. Uskon myös, että kun naiset uskovat toisiinsa, voivat he yhdessä saavuttaa mitä tahansa. 

Hyvää naistenpäivää, kaikki te ihanat, uskomattomat naiset! 

Ps. Jos joku teistä tietää samanlaisia suomalaisia naisten Fb-ryhmiä, niin vinkatkaa. Muuten perustan vaikka oman..

 

Share

Ladataan...
Pilvi Daily

Viimeksi työmatkalla käydessäni tarttui laivalta mukaan muutamia kynsilakkoja. Silloin elettiin ehkä tammikuuta, ja nuo värikkäät sävyt olivat varmasti jokin sisäinen hätähuuto keskellä talvea. Jos ostat tuon korallisen sävyn 19 Hong Kong, loppuu tämä talvimyrsky ja ollaan jälleen lähempänä kevättä. Niin ei jostain kumman syystä käynyt ja värikkäät lakat ovat vieläkin kaapissa avaamatta. Avasin tosin nuo vaaleammat variantit ja ne ovat sulautuneet näppärästi talouspaperinvaaleaan hipiääni sen suurempaa numeroa itsestään tekemättä. Vaaleista sävyistä ahkerimmin olen käyttänyt sävyjä Riga ja Olbia, sekä tuota päällyslakkaa. Olbia on sellainen kimaltava lakka, jos tämmöinen beigen ystäväkin haluaa joskus oikein pistää ranttaliksi. 

Mavalan lakat ovat mielestäni hintaansa nähden melko laadukkaita ja on kätevää, että ne on pakattu tuollaisiin pikkuisiin söpöihin miniputeleihin. Lakkaa ei jää turhaan kuivumaan pullonpohjalle ja mahtuvat muuten kivasti kaappiini hankkimiini meikkitelineisiin. Pysyvyyskin on ihan ok. Hintaa noilla on noin vitosen kappale, laivalta taisi saada noin 12 eurolla kolme. Kävin tosin silloin muutamia viikkoja sitten laittamassa Tallinnassa geelikynnet, ja sen jälkeen nämä tavislakat ovat tuntuneet vähän tylsiltä ja työläiltä. Ehkä pitäisi keksiä Helsingistä jokin kiva paikka, niin silloin tällöin voisi nuo geelaukset laittaa. Jos jollakulla on antaa vinkkejä, niin olisin oikein iloinen!

 

Muut hankkimani sävyt ovat Happy Cherry, La Paz ja Fiji. Kaikki karkkimaisia ja soveltuvat varmasti paikkoihin, joiden mukaan ne on nimetty. Seuraavana matkakohdelistalla voisi olla tuo Happy Cherry, kuulostaa aika mielenkiintoiselta kohteelta. 

Share

Pages