Kuinka täysi tumpelo voi innostua salitreenistä?

Pilvi Daily

Mä olen aiemmin ollut sellainen salillakävijä, jota oikeat sali-ihmiset halveksii. Siis oikeilla sali-ihmisillä tarkoitan niitä kuvioituihin jumppapöksyihin ja salihanskoihin sonnustautuneita tyyppejä, joilla lepää aina valmiiksi sekoitettu proteiinijuoma lähimmän taljalaitteen (tai miksi niitä nyt kutsutaan) juurella. Heidän treeninsä on loppuunsaakka mietittyjä ja salilla kuluu aikaa tunteja saliporukan kanssa rupatellen ja rautaa nostellen.

Itse purjehdin paikalle aina silloin kun huvittaa. Usein vähän epärutinoituneena olen unohtanut kaapin lukon toiseen laukkuun ja joudun tyylikkäiden shakereiden sijaan kanniskelemaan läppärilaukkua vähän nolona pitkin seinän vierustoja. Mistään ohjelmasta minulla ei ole koskaan ollut tietoakaan ja olen huiskinut menemään vähän fiilispohjalta. Helpot ja varmat lämmittelylaitteet, kuten cross trainer ja soutulaite laulavat iloisesti ja sen jälkeen siirrytäänkin vähän samalla mentaliteetilla lihaskuntolaitteiden (tai miksi niitä nyt kutsutaan) pariin. Jalka- ja käsipäivät ja mitä lie ruumiinosapäiviä ihmisillä nyt onkaan sekoittuvat sulassa sovussa ja painoja laitetaan tietysti liian vähän ja toistoja hinkutetaan liian monta. Kaikkia laitteita ei uskaltanut kokeilla kasvojensa ja ehkä myös jonkun raajansa menettämisen pelossa ja jotkut lihasryhmät jäivät ihan hunningolle.

Kunnes paikalle tuli kas, PT-kuningas! Meidän työpaikalla järjestettiin halukkaille kevään aikana PT-opastusta. Saimme siis 10 viikon ajan käydä ihka-aidon personal trainerin kanssa salilla läpi myös niitä pelottavia laitteita (itselleni esim. se taljahökötys vaihdettavilla käsiulokkeilla) ja vapaita painoja sekä esimerkiksi niinkin kovaa kamaa kuin maastavetoja, joita en olisi ikinä lähtenyt itse edes yrittämään. 

Meidän ryhmässä oli muitakin samassa tilanteessa olevia ja meininki oli mukavan rento ja tyhmiä kysymyksiä ei ollut. PT oli ihan upea tyyppi, joka kasoi kärsivällisesti auttaa ja tsempata. Voin oikeasti sanoa, että löysin aivan uuden maailman kuntosalilta. Sain 10 viikon jälkeen myös ikioman saliohjelman, jota olen tehnyt nyt jo useamman viikon ajan pari kertaa viikossa. Pikkuhiljaa olen uskaltanut jopa lisätä painoja ja se nostaa fiilistä myöskin. Vieläkään en ole mikään täysverinen salikissa, mutta ainakin lukon olen muistanut pakata nykyään mukaan ja muutenkin asenne kuntosalitreeniin on paljon positiivisempi. 

Onko tekstissäni mitään tuttua vai onko kuntosalitreenit ihan perustaitoja nykyään kaikille? Voin toki jakaa saliohjelmani jos se jotakuta kiinnostaa, se on mielestäni toiminut hyvin näin alkuun koko kehon treeniin. 

xxx

PS. Niin rutinoitunut salimimmi en myöskään ole, että olisin ottanut jotain selfieitä siellä raudannoston tuoksinassa. Ja hyvä niin, ei olisi varmaan ollut mitään kuuminta blogikamaa sellainen inhorealismi meikäläisen punakasta naamasta. 

Täältä voi lukea toisesta tragikoomisesta harrastuksestani, eli juoksemisesta. Siitä pitää muuten todeta, että viime syksynä pääsin jopa 15 kilometrin suoritukseen, joka oli itselleni jo aikamoinen saavutus, kun tuo oli lähtötila...

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.