Testattu: Kolmenkympin toisella puolellakin on elämää

Pilvi Daily

En usko, että mihinkään muuhun ikään liittyy niin paljon kriiseilyä, sekavia tunteita, ennakko-odotuksia tai ristiriitaa kuin kolmeenkymmeneen ikävuoteen. 

Miksi? Koska olet nuori, mutta et enää aivan nuori. Olet aikuinen, mutta sinua ei enää lasketa nuoreksi aikuiseksi. Jokaisella meistä on nuorena ollut mielikuva 30-vuotiaasta itsestään menestyvänä ja jo ehkä perheellisenä ihmisenä. Tuo 30v minä oli näissä kuvitelmissa nuoruudelle jo aikapäiviä sitten hyvästit heittänyt henkilö, jolla on paletti hallussa ja värit siinä sävy sävyyn.

Kun tuo pelolla odotettu ja kauan puitu 30 kesää sitten iskee mittariin, olemmeko tosiaan siellä menestyksen aallonharjalla, täydellisen auvoisen onnelisina lipumaan kohti neljääkymppiä ja keski-iän satamaa? Kaveripiirissäni mentiin naimisiin tai kihloihin juuri kolmenkympin korvilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Myös lapsia alkoi ilmaantua ovista ja ikkunoista. Samoihin aikoihin moni vaihtaa myös uraa tai kouluttautuu uudelleen. Ikä on vain numero, mutta siihen liittyy hyvin paljon muutakin. Odotuksia ja ehkä itse itsellemme asettamia paineita. 

Juuri odotusten uskon aiheuttavan kriiseilyä. Ja tietyllä tapaa myös sen nuoruuden kadottaminen. Toisinaan kaksikymppisten puheesta paistaa läpi, kuin kolmekymmentä ylittäneet olisivat jotenkin vähän säälittäviä heidän mielestään. Että ikä alkaa jo näkyä ja ryppyvoiteita pitäisi hankkia kaappi täyteen. Ehkä itsekin mietin joskus niin, mutta en todellakaan enää. Monesti itsevarma kolmekymppinen voi olla paljon säteilevämpi kuin epävarma nuori. 

Täytin 30 reilu puolisentoista vuotta sitten. Ja minä jos kuka voin sanoa kriiseilleeni... En niinkään rypyistä, mutta elämän rajallisuudesta. Kun 29 tuli täyteen, minun piti ehtiä elää vielä vuosi reppuelämää Australiassa, lopettaa pitkä työsuhde, kokeilla rajojani. Ja kun sitten se eräs lokakuinen päivä Cairnsin paratiisissa täytin 30, en kokenut minkään muuttuneen. Toki olin ottanut elämästäni kaiken irti, nähnyt maailmaa ja elänyt sydämeni pohjasta. Mutta enkö voisi elää niin myös 30 täytettyäni ja pitkään sen jälkeenkin? Se oli ehkä oivallus, joka muutti itseäni. Ja sen jälkeen olen elänyt elämääni aivan samaan tapaan oikeastaan ikääni sen enempää miettimättä. Ainoa ero ehkä on, että nykyään välitän yhä vähemmän muiden mielipiteistä. Ikä tuo varmuutta, se on ihan oikeasti totta. 

Testattu on, kolmenkympin paremmallakin puolellakin on elämää, ja upeaa sellaista!

 

Kuva: Astrid Mannerkoski

Kommentit

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

En tiedä miksi, mutta minä odotan että olisin jo kolmekymppinen. :-D Haluaisinkin kysyä, että ottaako sinua kukaan tosissaan, siis nyt kun olet kolmekymppinen? Vai jatkuuko sama tytöttely edelleen?

Itse täytän 25 vuotta tänävuonna, ja tuntuu ettei monikaan ota minua tosissaan. Etenkin vanhemmat miehet pitävät ihan lapsena, johtuuko se sitten siitä että ääneni on lapsekas, olen kooltani pieni, näytän ehkä nuoremmalta ja omistan vaaleat hiukset. Huomasin tämän edellisessä työpaikassa, jossa olin asiakaspalvelutehtävissä ja jouduin neuvomaan/palvelemaan asiakkaita paljon, ja etenkin miesten ilmeistä ja vastauksista huomasin että luulevat minua ihan lapseksi. Antoivat siis ulkokuoren vaan hämätä.

Mutta olen varma, että jos en nyt radikaalisti ulkonäköäni muuta, minua tullaan kohtelemaan aivan samallalailla, olin sitten kaksi-, kolme-, tai neljäkymppinen. Iästä viis!

xx

PilviCloud
Pilvi Daily

Kiva kun kommentoit Vilhemiinah! Kyllä minusta tuntuu, että tuo tytöttely jatkuu välillä vieläkin. Ainakin ennen kuin minuun tutustutaan, on monen ennakko-oletus ehkä, että kyseessä on joku ulkonäkökeskeinen blondi.. Mutta itse olen aina ollut sitä mieltä, että pukeutumista ei kannata lähteä muuttamaan, hiuksia värjäämään, eikä ääntään madaltamaan muita varten. Mahtavintahan onkin, että sinä varmasti todistat nuo ennakko-odotukset vääriksi ja ihmiset huomaavat, että olet asiantuntija työssäsi ja siinähän se asennoituminenkin muuttuu!

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Näin se varmasti menee! Kiitos vastauksesta, ja rohkaisusta! :-)

PilviCloud
Pilvi Daily

Kivaa viikonloppua :)

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Hei, kiitos samoin! <3

Nettanen

Viisaita mietteitä. Täällä meinaa myös vähän kriisiä pukata ja lähivuosien aikana varmasti lisää, mutta ei siinä taida muu auttaa kuin miettiä asioita rauhassa ja löytää se sisäinen rauha iän suhteen :)

PilviCloud
Pilvi Daily

Juuri näin :) Elämä on liian lyhyt iästä murehtimiseen, chillisti vaan eteenpäin! Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle!

Ilari og (Ei varmistettu)

nohahah musta tuntuu et mulle iski noit kriisei kanssa nyt pitä äelää ja ottaa täysillä irti enenkuin loppuu ja tuli tekemättömistä asioista ahdistuksia ja tonkaa voisi hoitaa ne asiat noin ja perjaateessa hukkasi sen oman itsensä ja itseluottamuksen johkin ja alkoi turvautua muihin jota en ollut enennen kokenutkaan mut tosiaan assioita voi tehdä näin vanahllakin iällä no ok nyt vasta tullut mieleen et ois se oma kämpää ja perhe kivakin kun en sellaista koskaan haaveillukkaan ennnen ni nyt ne tuli sitten päälle :) et vanheta jonkun kaa yhessä ja koluta eri paikkoi.. tuntu kiire iskevän vaan päälle ja sillo hukaks ittensä ja ilon kiva oli lukasta tää perhana kun oma pää tekee tepposet ja alkaa ahdistaa itteään ajatuksilal ikälopusta :D

PilviCloud
Pilvi Daily

Kiitos kommentista Ilari! Ehtiihän sitä, vaikka missä iässä :) Asiat usein loppujen lopuksi sujuvat omalla painollaan, ainakin itse olen sen todennut. Eli turha stressata liikaa. Mukavaa illanjatkoa sinulle!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.