Ladataan...
Pilvi Daily

Jos joku ihmettelee, että miksi täällä blogissa ei koskaan enää tapahdu mitään ja missä minä oikein vietän päiväni, niin syytä siitä tätä Coogee Pavillion-kahvila-ravintolaa, ja nykyistä työtäni. Teen siis etätöitä Ruotsissa sijaitsevaan firmaan ja koska kotonani ei nykyään ole langatonta nettiä, tulee kallisarvoinen internetaika käytettyä töiden merkeissä juurikin Pavillionissa. Pavillion on kyllä ihan paras kahvila: on merinäköala, mukava henkilökunta, nopea netti ja se on tärkein kohtauspaikka Coogeella. Istun täällä nykyään monta tuntia aamupäivällä ja samanlaisen setin vielä iltapäivällä. Joskus menen sinne vielä illalla drinkille tai syömään, tuntuu siltä että henkilökunta katsoo vähän kummasti nykyään. Ainakin ne muistavat, että juon mustaa kahvia...

Sydneyssä on alkanut lämmetä, joinakin päivinä on jopa 30 astetta. Tänään sataa ja on 17 astetta, kuulemma aika normaalia kevätsäätä, jolloin säät heittelehtivät. Odotan äitini ja hänen ystävänsä vierailua marraskuussa, silloin muutamme porukalla Maroubraan. Siihen asti asun vielä Coogeella. Kovasti on mietityttänyt jatkosuunnitelmat, niistä lisää vähän myöhemmin. 

Huomenna on jännä päivä, menen Robbie Williamsin keikalle! Rakas siskoni antoi liput synttärilahjaksi ja huomenna pääsen yli kymmenen vuoden jälkeen uudestaan fanittamaan Robbieta. Viimeksi keikka oli Hartwall-areenalla Helsingissä, huomenna Sydneyn Allphones-areenalla. Luvassa on kaikki vanhat parhaat hitit, kiertueenkin nimi on Let Me Entertain You Tour. 

Ladataan...
Pilvi Daily

Cairnsin ehdottomin kohokohta oli retket Isolle valliriutalle eli Great Barrier Reefille. Muutaman tunnin laivamatkan päässä alkavat upeat koralliriutat, jotka kattavat valtavat alueet. Kävimme Moore Reefillä, jossa pysähdyimme kahdelle eri snorklaus- ja sukellusspotille. Korallit olivat kauniita, vesi kirkasta ja paljon tuli nähtyä erilaisia kaloja ja yksi haikin. Kyseessä oli White Tip Reef Shark, joka oli ehkä 1,5 metrinen ja aivan harmiton. Hauska ilmestys oli myös valtava Napoleon Wrasse-kala. Tässä myös muutama selfie Fitzroyn saaren vesissä tapaamamme kilpikonnan kanssa. 

 

Ladataan...
Pilvi Daily

Olen palannut Coogeelle jo viikko sitten ihanalta lomalta! En ole ehtinyt kirjoittaa vielä kaikista kohteista, mutta pikkuhiljaa... Reissun viimeinen kohde oli Adelaide, jossa suomalainen opiskelukaverini on asustellut miehensä kanssa jo kuusi vuotta. Sain asua heidän vieraanaan ja viikonloppu oli kerta kaikkeaan upea, suurkiitos vielä M & K! Minua hemmoteltiin koko vierailuni ajan ihanilla ravintoloilla, viinitilakierroksilla ja mahtavalla seuralla tietenkin. En odottanut että Adelaide olisi niin suuri, kaupungissa asuu jopa 1,3 miljoonaa ihmistä ja lämpötilatkin olivat Sydneytä paljon korkeammat, noin 33 astetta parhaimmillaan. Vietin yhden kaupunkipäivän ja yhden rantapäivän ja loppuaika menikin rattoisasti Barossa Valleyn ja Adelaide Hillsin viinitiloja kolutessa. Olen aiemmin käynyt viinitiloilla Barcelonassa ja Adelaiden kokemus oli vieläkin parempi. Ystäväni tiesi vieläpä paljon viineistä ja sain kokea paljon upeita makuelämyksiä monilla erinomaisilla tiloilla. Myös maisemat olivat kauniit, viinikäynnöksiä ja vehreää luontoa silminkantamattomiin. 

Adelaide oli muuta siitä jännittävä paikka, että muutaman päivän visiittini aikana bongasin jos jonkinlaista otusta, niin rannalta kuin kansallispuistoistakin. Näin rantavedessä köllöttelevän hylkeen, delfiinejä, kuolleen Wobbegong-hain ja kokonaiset kuusi koalaa!

 

Ladataan...
Pilvi Daily

Airlie Beach on kiva lomakohde ja vaikka siellä on ihan mukavaa viettää muutama päivä, palvelee se varsinkin purjehdusretkeläisiä. Marina Point-satamasta lähtee kaikki veneretket ja valinnanvaraa on paljon. Kaikki Airlie Beachillä tapaamani turistit olivat joko menossa tai juuri tulleet purjehdukseltaan. Tavallisin vaihtoehto näytti olevan yhden yön ja kahden päivän pituinen retki. Itse olin jo valmiiksi varannut kahden yön matkan. Maksoin retkestäni Bookme.comin kautta 360 dollaria, mutta hostellejen kautta näytti saavan last minute-tarjouksia vielä halvemmalla, noin 300 dollarilla. Monet olivat myös ostaneet paketteja, joihin kuului Whitsundays, Fraser Island ja Hervey Bay. Vähän harmitti, että en varannut aikaa Fraser Islandille, koska se vaikuttaisi olevan yksi niistä pakollisista ja unohtumattomista kohteista täällä. Toisaalta, kaikkea ei voi ahnehtia ja mistä sitä tietää jos vaikka joskus vielä elämässäni palaan tänne. Firma, jonka veneellä matkustin Whitsundaysin saarilla oli nimeltään OzSails ja olin ihan tyytyväinen. En tiedä suuntaako OzSails markkinointinsa varsinkin englantilaisille, koska ryhmässäni ei itseni lisäksi ollut kuin englantilaisia ja irlantilaisia. Hauskaa porukkaa kyllä, ei valittamista.

Hintaan sisältyi snorklausvarusteet, stinger-puvut ja kaikki ateriat. Monen muun firman hintoihin ei sisälly meduusapukuja ja ne pitää rikseen vuokrata. Oppaan mukaan alueelta löytyy noin 400 meduusatyyppiä, joista lähes kaikkia voisi pitää vaikkapa hattuna sen suuremmitta ongelmitta. Loput ovatkin sitten niin myrkyllisiä, että pukuja on heidän säännöksiensä mukaan pakko pitää, oli sesonki tai ei. Box jellyfish on tappava, suomeksi se kulkee nimellä kuutiomeduusa. Vaarallisia haita ei Whitsundaysillä ole, siellä on kuulemma liian lämpimät vedet niille. Näin kyllä paljon pienia riuttahaita, rauskuja ja vihreän Napoleon Wrasse-kalan, joka oli valtava. 

Jostain syystä kännykkäni ei ole synkannut kaikkia kuvia koneelleni, eli en vielä voi tehdä tarkempaa postausta juuri purjehdustretkestä. Hoidan asian sitten Adeleidesta palattuani. Muidenkin kuvien lataaminen näyttää täältä kahvilasta käsin taas tökkivän, valitettavasti. Kohta minun täytyykin löytää tieni takaisin Cairnsin lentokentälle, mukavaa päivää kaikille!

Ladataan...
Pilvi Daily

Sain siis syntymäpäivälahjaksi ratsastusretken sademetsään. Bussi tuli aikaisin aamulla hakemaan hotellilta ja kävi poimimassa kymmenisen muuta tyttöä mukaan. Hassua, että mihin ikinä sitä meneekin, ei miehet koskaan ole kiinnostuneita hevosista. Noin 40 minuutin ajomatkan päässä oli upea vuorien ympäröimä alue, jossa hevoset saivat suurella alueella laukkailla laumoissa ja uida lammessa.

Meidät jaettiin kokemuksen perusteella eri tasoille ja itse pääsin kahdeksan vuoden kokemuksellani edistyneiden ryhmään, sitä pientä yksityiskohtaa sen kummemmin huomioimatta, että en ole istunut hevosen selässä viiteentoista vuoteen! Toinen hauska juttu oli, että minulle ilmoitettiin että pääsen jonon alkupäähän, koska hevoseni Bailey on ns. ongelmahevonen, jolla on tapana purra edelläolevaa hevosta, syödä myrkyllisiä kasveja ja ylipäätään riuhtoa ja kiukutella. Oli kuulemma uhmaikäinen teini tämä minun heppani. Meni se kuitenkin ihan hyvin, hevonen kyllä toi oman haasteensa tähän retkeen. Se puri toista kiltimpää hevosta kaksi kertaa. Laukatessa se pyrki sen viereen ja hyökkäsi hampaat irvessä sen kylkeen hampaillaan. Melkein koko retken ajan sillä oli korvat luimussa ja ohjaajien mukaan se on yleensä sellainen, mutta harvinaisen kiukkuinen tänään. Itse koitin vaan keskittyä saamaan sitä rauhoittumaan. Muuten retki oli todella upea, saimme ratsastaa syvällä joissa, jossa hevoset kahlasivat niin, että melkein koko satulakin peittyi. Näimme myös paljon varsoja ja suuren merikotkan, Sea Eaglen, joka oli pyydystänyt jotakin kynsiinsä. Lopuksi saimme vielä katsoa kuvia retkestä ja syödä ihania paikallisia hedelmiä ja kakkuja. 

 

Pages