Ladataan...
Pilvi Daily

Tulin laguuneilta hetkeksi viilentymään kahvilaan ja kirjoittamaan tätä, lupaan ladata tänne kuvia paremmalla ajalla ja kun saan kamerani tyhjennettyä. Olen nyt ollut reissussa jo viidettä päivää ja on ollut tapahtumarikasta tämä aika täällä Australian itärannikolla. Lensin ensin lauantaina Cairnsiin ja koska en ollut sen tarkemmin reissuani lentoja bookatessa suunnitellut, huomasin vasta myöhemmin että "lähistöllä" sijaitseva Whitsundays sijaitsee vaatimattoman 11 tunnin bussimatkan päässä. Ei siinä auttanut kuin varata Greyhoundin sivuilta bussiliput ja lähteä kohti etelää heti sunnuntaiaamuna klo 8. Olin monelta kuullut, että Whitsundays on yksi Australian hienoimmista paikoista ja pitihän se kokea. Tulin Airlie Beachille sunnuntai-iltana pitkän bussissa oleilun jälkeen. Bussissa ei kyllä ollut valittamista, löytyi nahkapenkit, ilmastointi, wifi ja usb-laturit. Samaa ei voi sanoa ensimmäisestä hostelliyöstäni Cairnsin Corona Backpackerissä. Itseäni ei pitkän työpäivän ja lentomatkan jälkeen yhtään ilahduttanut 19-vuotiaiden backpackereiden bileet käytävillä. Aamulla vessojen lattioilla oli verta. Siinä ainakin yksi paikka mihin en enää koskaan tule palaamaan!

Airlie Beachilla majoituin Backpackers By the Bay-nimiseen hostelliin ja paikka oli aivan ihana. Siisti, erittäin hyvä palvelu ja leppoisa tunnelma. Nukuin neljän hengen naisten dorm-huoneessa, ja tutustuin siellä kahteen mukavaan tyttöön, joiden kanssa myös voitettiin hostellin jokailtainen tietokilpailu jopa kahdesti. Ehdittiin myös juhlia italialaisen Serenan 31-vuotissynttäreitä, ennen kuin tiemme erkanivat. Meistä jokainen oli nimittäin etukäteen varannut purjehdusretket ja satuimme eri laivoille. Itse olin varannut kolmen päivän purjehdusretken Mandrake-nimisellä paatilla, mutta kun tulin aamulla satamaan, kävikin ilmi, että minut olikin sijoitettu 26 hengen Avatar-trimaraaniin. Se oli kyllä ihan positiivinen juttu, Mandrake oli kuulemma vain 12-hengen vene ja paljon epämukavampi. Kerron lisää siitä mahtavasta seikkailusta kun saan kuvat tänne, paikkaa ei nimittäin kliseisesti sanat riitä kuvailemaan. Nyt vietän vielä yhden pitkän ja kuuman päivän täällä Airlie Beachillä ja illalla on taas suuri ilo levähtää Greyhoundin penkeillä, kun matka jatkuu kohti Cairnsiä. Perillä olen 5.30 aamulla. 

Ladataan...
Pilvi Daily

Huomenna on lähtö! Menen vielä aamuksi töihin ja sitten kuuden aikoihin lähtee lento. Sitä ennen luovutan vielä asunnon. Ehdin tässä pakkailujen lomassa nopeasti kirjoittamaan terveiset ja varoituksen siitä, että täällä blogissa saattaa olla ensi viikolla vähän hiljaista, koska istun joko a) lentokentällä b) lentokoneessa c) Greyhoundin 11 tunnin bussiajelulla Cairnsistä Whitsundaysiin d) purjeveneessä Whitsundaysillä. Ei hassumpia paikkoja ollenkaan, en valita! 

Tässä muuten yksi kuva viime viikonlopulta kun olin mahtavan blogikaverini Anniinan kanssa katsomassa hyvää keikkaa Hotel Minskysissä. Nähdään taas toivon mukaan samanlaisissa merkeissä kolmen viikon päästä Anniina!

Jännittää kyllä jo pikkaisen tuo matka, yksin matkustaminen on aina erilaista. Mutta mukavaa sekin on, pakkasin mukaan kirjan ja läppärin ja ensi viikoksi on tosiaan tuo purjehdusretki ohjelmassa. Koitan palailla linjoille trooppisemmilta leveysasteilta, hyvää viikonloppua kaikille!

Ladataan...
Pilvi Daily

Tänään on ollut lämpimin päivä koko tämän viiden kuukauden aikana, jotka olen täällä ehtinyt viettää. Asteet pyörivät jossain 27 hujakoilla ja Coogeen rantaa ei ollut tunnistaa enää samaksi. Kesällä ranta on Bondin ohella kuulemma niin suosittu, että pyyhkeelle on vaikea saada tilaa. Oli ihanaa kokea pitkästä aikaa todellinen kesän kuumuus ja viihdyinkin tänään rannalla koko päivän. Ostin uuden kirjan ja siinähän se aika meni mukavasti ja rennosti. Aurinkovoiteilla sai kyllä läträtä, käytän nyt 50 ja 30 suojakertoja, muuten palaisin heti. Kävin uimassakin pari kertaa ja ostin lounaaksi riisipaperirullia vietnamilaispaikasta. Ilta on mennyt etätöiden merkeissä, teen joitakin projekteja Ruotsiin ja koitan saada kaikki tehtävät tehtyä ennen reissua. Ensi viikolla saa sitten uurastaa koneen ääressä. 

Asun nykyään taas Coogeella Gumtreestä löytämässäni huoneessa. Jaan asunnon yhden irlantilaisen kanssa ja kaikki on sujunu ihan hyvin. Kolmen viikon väliaikaisratkaisuna tämä toimi ihan hyvin. Vuokra oli 200 dollaria/viikko, mikä omasta huoneesta on aika edullinen. Kuvissa on vähän näkymiä täältä Coogeen eteläpuolelta ja liitin tähän alle myös pari vanhempaa otosta Maroubran rannalta. 

 

Ladataan...
Pilvi Daily

Välillä on käynyt mielessä, että olisi kiva listata vähän asioita, jotka itselleni on täällä Australiassa ollessani uusia ja joita ehkä on hauska lukea jos tännepäin on suunnittelemassa reissua. Unohdan tästä listasta nyt varmaan jotain hyvin olennaista, mutta kokeillaan. 

  • Tiskit tiskataan aina sienellä, eikä koskaan tiskiharjalla. Sama juttu kai Englannissa. Tuntuuhan se vähän epähygieniseltä, mutta minkäs voit. 
  • Mc Donalds on australiaksi Maccas, eikä kukaan paikallinen sanoisi muuta. 
  • Afternoon taipuu sanaksi arvo, ja se on ihan normaalia puhekieltä. See you this arvo, mate!
  • Vesihanoissa ei usein ole sekoittimia, vaan vettä vielä monessa paikassa (eli ainakin näissä halvoissa vuokrakämpissä) käännellään niistä punaisista ja sinisistä hanoista. Se on jännä tunne, kun yrittää pestä naamaa ja toinen käsi on aivan tulessa ja toinen kuin jääkalikka. Tähän joku voisi todeta, että tulppaa voi käyttää ja veden voisi sekoitella sopivaksi ennen naamanpesua. Mutta jaksaako kukaan tehdä sitä?
  • Sisällä on lähtökohtaisesti aina kylmä talvisin. Noh, minä olen kuulemma kokenut lähihistorian kylmimmän talven, että silläkin on osuutta asiaan. Kesällä täällä varmaan sisällä sitten paistuu. Olen ostanut toppaliivin, villasukkia, extrapaksun peiton ja luoja ties mitä ihan vaan sisätiloja varten. Ja silti käteni ovat aina kohmeessa ja nenä on ihan kylmä. Sellainenkin jännä ilmiö on käsissäni täällä ollessani esiintynyt, että veri ei kierrä sormiin monesti lainkaan ja ne ovat aivan valkoiset ja tunnottomat. Tätä voi jatkua tunteja. Silloin on saunaa ikävä ja menen lilluttelemaan käsipoloisiani sen jo tutuksi tulleen punaisen hanan alle. 
  • Creche on sana, jota en koskaan ollut kuullut ennen kuin tulin tänne. Se tarkoittaa tietynlaista lasten päiväkotia, jonne voi jättää lapset hoitoon pariksi tunniksi vaikkapa kun itse menee pelaamaan tennistä tai kuntosalille. Näppärän tuntuinen systeemi.
  • H-kirjain lausutaan usein hassusti sanalla haitch eikä siten, kun meille on opetettu ja miten se lausutaan Englannissa ja Amerikassa eli jättäen h sanan edestä pois eli aitch
  • Vegemite, joka tässä blogissakin on aiemmin mainittu. En suosittelisi yhdellekkään elävälle sielulle. 
  • Funnel web spider. Maailman myrkyllisin hämähäkki, joka iloiseksi yllätyksekseni asuu vain ja ainoastaan Sydneyn alueella ja vaanii varsinkin puutarhoissa. Ei ole kävellyt vastaan ja toivottavasti ei koskaan kohdata. Googlatkaa kuva, morjens miten hirveän näköinen otus. 
  • Hauskankuuloiset alkuperäiset aboriginaalinimet. Mielestäni paikannimet, kuten Cobboboonee, Boonoo Boonoo, Woolloongabba, Wooroloo ovat kuin lyriikkaa. Tämä on sellaista vokaalien ilotulitusta, jota suomalaisena arvostaa. Joku Surry Hills kuulostaa paljon tylsemmältä kuin Coogee, Bondi, Maroubra ja muut kauniit alkuperäisnimet. 
  • 50 sentin kolikko on iso ja siitä tulee mieleen keskiajalla taotut taalerit kulmikkaine sivuineen. Se vieläpä painaa kuin synti ja empiiristen tutkimusteni perusteella lompakon kolikkotasku ei mene kiinni jos näitä on siellä enemmän kuin kaksi. 

Nämä tuli mieleen nyt äkkiä mietittyäni. Pitääkin pitää listaa jos kohdalle sattuu jotakin muuta mainitsemisen arvoista. Mukavaa iltaa!

Ladataan...
Pilvi Daily

Kuten aiemmin tuli luvattua, palaan nyt vähän viime tammikuun matkatunnelmiin. Melbournen lähistöllä on paljon upeita retkikohteita. Yksi niistä oli Grampions National Park. Retki alkoi kello 7 aamulla Melbournen keskustasta ja bussissa istumista päivään kuului taas sellaiset rattoisat 10 tuntia. Suurin osa kanssamatkustajista oli aasialaisia ja ihailen kyllä retkiporukan unenlahjoja. Melkein kaikki nukkuivat koko päivän ja heräsivät vain napsimaan kuvia eri pysähdyspaikoilla. Pysähdyspaikat olivat tosiaan valokuvaamisen arvoisia. Retken aikana tuli nähtyä kivoja pikkukaupunkeja, upeita kansallispuistomaisemia, kenguruja, mielettömiä jyrkänteitä ja näköalapaikkoja. Kohokohta oli omasta mielestäni vesiputouksella uiminen, paikka oli aivan maaginen. 

Sitten tietenkin joidenkin piti mennä näille erilaisille kiellekkeille kekkuloimaan. Minä en ajatusta kannattanut yhtään ja seisoinkin jossain turvallisen välimatkan päässä reunoilta, vähän korkeanpaikankammoa ja tervettä järkeä minultakin löytyy. Tämä on toistunut nyt useammankin kiellekkeen osuttua kohdalle ja aina pelkään sen olevan viimeinen kerta. 

 

Pages