Ladataan...
Pilvi Daily

Aloitin reilut kaksi viikkoa sitten vähän trendin jälkijunassa Kayla Itsinesin treenit. Eilen takana oli viikon kolme ensimmäinen treenipäivä. Kaylan BBG-treenit koostuvat siis kolmesta lihaskuntotreenistä ja muina päivinä kävellään tai juostaan. Settiin kuuluu myös ruokavalio-ohjeet, mutta itse en kokenut niiden orjallista noudattamista kovin tärkeäksi, tärkeintä oli alkaa liikkua tavoitteellisesti ja lisätä jaksamista. Ja miksei myös niitä vatsalihaksia kesäksi... 

Ajattelin tänne blogiin purkaa hiukan fiiliksiäni treenin suhteen. Olisi mukava vaihtaa myös kokemuksia, jos joku toinen on noudattanut tuota treeniohjelmaa! 

Viikko 1: Aloitin kaikkien kuntokuurien aloituspäivien esi-isänä, eli maanantaina. Koska ohjelmassa luki jalkatreenit, menin ulos ja ajatuksena oli samalla saada vähän raitista ilmaa. Raitista ilmaa tulikin, oli nimittäin tuolla rannalla käyty ukkosen-, tuulen- ja sateenjumalien palaveri, jossa oli näemmä päätetty mennä sinä iltana all in. Neljäntuulenhattu olisi ollut paikallaan kun tuolla noita viimoja koitti väistellä talveksi hylätyn minigolfradan kioskimökkerön taakse. Siihen päälle radiouutisista tuttu "jäätävä tihku" ja hemmetin liukas alusta ja let the easy 28 minuuttia begin! Ei muuta kuin kello käyntiin ja hommiin. Alkuun vähän leppoisia kyykkyhyppyjä eli amerikaksi jump squats. Ai ai kuulkaa kun niitä veivaa menemään ihan kylmiltään. Pulssi ainakin ilmoittaa olemassaolostaan. Sitten vähän loungeseja, erilaisia penkille nousuja ja laskuja, lisää kyykkyjä ja ohjelmaa toistetaan mökkipahasen takana niin monta kertaa, kunnes seitsemän minuuttia on täynnä. Sitten taas kello käyntiin ja herkutellaan burpeeseillä. En nyt lähtenyt ottamaan selvää mitä ne on suomeksi, mutta varmaan pomppaa esiin joku kidutusmenetelmä jos laittaa sanan Google translateen tai kuvahakuun. Olihan nuo tuttuja jo ikävä kyllä aiemmasta elämästä, erityisen haastavaksi ne teki kesällä murtuneet käsivarret, jotka ei kyllä noista lämmennyt oikein. Ei muuten kädetkään kun koitat mennä käsien varaan sinne jäiselle nurmikolle. Sitten erinäköistä pomppimista, lisää kyykkyjä ja muuta auvoisaa menoa, kunnes toistetaan taas ensinkuvailtu ohjelman seitsemän minuutin ajan. Ja loppuun vielä toinen osuus seitsemän taivaallisen minuutin ajan. Ja kotiin! 

Keskiviikkona tiedossa oli käsivarret ja vatsalihakset. Jostain syystä tykkään kovasti tehdä vatsalihaksia, mutta tällä kertaa tajusin jäädä kotiin hiukan lämpimimpiin olosuhteisiin treenailemaan kun pakkasmittari pyöri -10 hujakoillla. Päivään kuului jälleen inhokkini, eli käsitreenit ja niissä oli taas kestämistä. Välillä oli pakko tehdä korvaavia liikkeitä. Olohuoneen matolla treenaaminen sujui yllättävän kivasti. Musat kovalle, vesilasi oli lähellä ja suihkuunkin pääsi jonottamatta. Kotitreenit on yllättävän kivoja! Myös motivaatio oli tässä vaiheessa ihan huipussaan ja maanantain träningsvärk tuntui ihan mukavan motivoivana lihaksissa. 

Perjantai ei itselleni sovi treenipäiväksi. Joko on jotkut pippalot tai leffailta, tai sitten on muuten vaan kauppareissua tai muuta, eikä hikitreenit kiinnosta. Siirsin siis treenikerran lauantaiaamulle, joka toimikin oikein hyvin. Viikon kolmannet treenit olivat koko vartalolle, ja tein nekin ulkona. Niin monta läheltä piti tilannetta oli kyllä liukastumisen suhteen, että on ihme jos selviän 12 viikkoa ilman luunmurtumia. Olenko muuten ainoa, joka vähän nolostelee puistotreenejään? Ei ne esimerkiksi Sydneyn nurmikkokentillä tai rannoilla mitenkään noloja olleet, mutta Suomen talven totaalisessa pimeydessä kyykkyjen tekeminen näyttää pikkuisen huvittavalta, vaikka itse en olekaan sitä katsomassa. Siellä se puhisee pipo päässä ja joutuu aina riisumaan hanskaa nähdäkseen kellon puhelimen näytöltä. Seuraavana ostoslistalla olisi ne modernit näppylähanskat, miksi niitä nyt ikinä kutsutaankaan. Näppäilyhanskat ehkä? 

Tämmöisiä tuntoja täällä, kerron lisää treenien edetessä!

Ladataan...

Ladataan...
Pilvi Daily

Lokakuussa oli synttärini ja samalla päätimme käyttää vuoden toisen lomaviikkoni ja lähteä Kanarialle lomalle. Olen lukenut, että Kanariansaarista on ennustettu vuoden 2017 trendikkäintä lomakohdetta. Vaikka Gran Canaria ei ihan mene yksi yhteen sen kanssa, mitä mielestäni sana "trendikäs" edustaa, voi ennustuksessa tietyllä tapaa olla jotakin perää.

Plussapuolia matkakohteessa:

-Loistava ilmasto. Taattu auringonpaiste ja pehmeä helle, joka hyväilee kaamosmasentuneiden suomalaisten kalvakkaa ihoa ja vielä kalvakkaampaa sielua. 

-Lyhyet lennot. Joku voi olla sitä mieltä, että kuusi tuntia on pitkä aika lentokoneessa, mutta siinä tapauksessa se joku ei koskaan ole matkustanut väliä Tukholma-Sydney Air Chinan kätevillä 48 tunnin lennoilla, joissa ainoa viihdyke on kiinankielinen minitelevisio ja paha ruoka. Kuudessa tunnissa lämpöön, halleluja!

-Las Palmas. Gran Canarian pääkaupunki, jossa aistii oikean paikallistunnelman ja ison kaupungin sykkeen. Kivoja kauppoja, ravintoloita ja kauniita rakennuksia. 

-Vuoristo. Oli kiva vuokrata pikkuinen Smart ja ajella vuoristoteitä huikean korkeisiin maisemiin.

-Väljyys. Aasiassa paljon matkanneena osaa lomakohteissa arvostaa turistien vähyyttä ja myyjien ja muiden tuputtajien totaalista poissaoloa. Itse asuimme Tauritossa, ja siellä oli tosiaan rauhallinen meno. 

-Charter. En ole tehnyt pakettimatkoja yli kymmeneen vuoteen, mutta olihan se mukava tunne, kun aivot saattoi täysin jättää sinne Helsinki-Vantaan lähtöaulaan ja seurata kuuliaisesti omaa charterlaumaa koneeseen, koneesta bussiin ja omaan hotelliin ja määkiä riemuisasti mennessään.

-Apartementos. Kanarialla saa rahoilleen aika kivasti vastinetta ja ainakin meillä oli reilunkokoinen kaksio, piha, keittiö ja hotellilla hyvät palvelut tenniskentästä ihan mukiinmenevään ravintolaan. 

-Papaijat. Opin Balilla asuessani papaijoiden makuun ja tällä matkalla niitä meni ainakin kuusi isoa. Poistaa kuulemma kuona-aineita ja on niin hirveän terveellinen että! Lempihedelmä of all times!

 

 

Miinuspuolet:

-80-90-luvun charmi. Nostalgista ehkä jollekin, mutta itselleni ei ihan maistu. Aika on kuin pysähtynyt sinne jonnekin vuoteen -92, kun Puerto Rico oli the place to be and to be seen ja Suomibaari koko kylän Studio 54. Samaa toimivaksi koettua konseptia on jatkettu tähän päivään asti, ja mikäli saari haluaisi vetää ne trendikkäät turistit, pitäisi jotain tehdä ja pronto. Ehkä Mallorcasta voisi ottaa mallia, siinä hyvä esimerkki kohteesta, joka onnistui muuttamaan kasarimaineensa hipiksi ja popiksi jälleen. 

-Friteerattu ruoka. Tämä liittyy vahvasti ylläolevaan. Vieläkö on olemassa ihmisiä, joille friteeraus on synonyymi hyvälle ruoalle? Itse petyin joka päivä, kun jälleen kerran se tilaamasi tapasannos olikin friteerattu brittiversio. Ruoka, joka Barcelonassa on taivaallista, onkin Kanarialla pelkkää friteeraustaikinaa ja öljyä. Paella oli saarella muuten hyvää. 

-Yöelämä. Meistä olisi ollut hauska käydä drinkeillä jossain rantabaarissa, mutta kun valittavanasi on suomalainen humppaklubi tai brittiläinen sporttipubi, on oman hotellihuoneen terassi ja viileä viinipullo huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto. 

Koska lomalla on aina mukavaa ja loman onnistuminen on asenteesta kiinni, en liikaa ala valittamaan kohteesta. Kivaa oli, ja paikka on hyvä viikon lomakohde keskellä kiireistä arkea. Kanariansaaret, 2017 on teidän!

Kuva hotellin uima-altaalta. Hotellin nimi oli Cala Blanca, eli valkoinen kala :D

Uimarannalla sai vapaasti valita pyyhkeelleen paikan, sillä lääniä riitti. 

Näkymä valkoisen kalan ravintolasta. Tie oli välissä, mutta eihän tuo meitä kovasti häirinnyt. 

Kun aurinkotuolissa tuli loikoiltua aamusta iltaan, oli parina päivänä kiva lätkiä vähän tennistä. Murtunut kyynerpää ei liikoja valitellut ja kivaa oli. 

Vuoristoajelulla, ihan mahtava reissu! Musat täysillä ja laulettiin tietysti mukana. 

Pieni kuvaustauko ja autokaraoken kanarianmestaruus jatkui. 

Synttäri-illallinen oli taivaallinen!