Ladataan...
Pilvi Daily

Näin kadulla erään entisen työkaverini, jonka tunsin joskus yli kymmenen vuotta sitten. Silloin elimme 19-vuotiaina välivuotta lukion jälkeen ja paiskimme minimipalkalla töitä samassa pikaruokaketjussa. Niihin aikoihin yliopistojen pääsykokeet olivat elämääkin tärkeämmät ja Iso-Roban Labyrinth perjantai-illan ykköspaikka. Hän käveli nopeasti ohitseni, enkä sitten viitsinyt pysäyttää. Harmitti jälkeenpäin, etten sitä tehnyt. Luulin tuntevani hänet joskus, muistan yhdessä käymiämme keskusteluja ja hauskoja bileiltoja. Tuo kohtaaminen sai minut ajattelemaan elämää, ja tiellemme sen varrelle osuvia ihmisiä. 

Jos hän oli joskus pieni osa elämääni, onko se elämä yhä osa minua? Tätä ajatusta on vähän vaikeaa pukea sanoiksi, mutta koitan yrittää. Asuin vuosikaudet ulkomailla ja elämäni oli siellä. Paikat, kadut, ihmiset siellä olivat osa minua. Tiesin, mitä kotini läheisestä Icasta ostaisin iltapalaksi ja suuntasin joka aamu töihin tunnelbanalla tutun työpöytäni ääreen. Juttelin niitä näitä työkavereideni kanssa ja vastailin silloin niin kovin tärkeisiin sähköposteihin. Niitä asioita ajattelin ja katselin päivittäin ja ne muodostivat elämäni. Nyt en näe niistä mitään tai ketään, mutta ovatko ne vieläkin osa minua? 

Joskus tuntuu, kuin tuo aiempi elämä olisi kuin unta. Olen herännyt jälleen tänne kotiympäristöön ja nämä asiat, joista en edes tiennyt silloin ennen ovat nyt osa minua, minun elämääni. En valita siitä ollenkaan, elämäni on aivan ihanaa. Mietin vain, unohdanko nuo aiemmatkin elämäni, samoin kuin olin jo unohtanut sen kaverini vuosien takaa. Ensi kerralla nappaan häntä hihasta, ja ehkä saan muutamaksi minuutiksi takaisin pilkahduksen elämästäni yli kymmenen vuoden takaa. 

Oletteko te koskaan ajatelleet elämää näin?

Ladataan...
Pilvi Daily

Folke Westin naispuolinen versio täällä taas hei! Ja tervetuloa Kuubaan. Tänään tutustumme Viñalesin alueeseen, sen sademetsään, sikarintuotantoon, luoliin ja muihin kuubalaisiin ihmeisiin.

Kun tosiaan olimme aikamme pällistelleet Havannaa, ajattelimme, että olisi kiva nähdä paljon puhuttu Viñalesin alue. Aluehan kuuluu Pinar del Rion alueeseen ja sijaitsee Kuuban länsiosassa. Löysimme eräästä hotellista lopulta matkatoimiston, jossa myytiin melko vastahakoiseen tyyliin näitä retkiä. Selatkaa tosta kansiota ja ostakaa jos huvittaa. Tai jättäkää ostamatta. Ja minähän en kerro mitään mitä retket pitävät sisällään. Se oli lähinnä saamamme "asiakaspalvelun" taso. Mutta siihenhän oli jo totuttu. Päädyimme sitten noin 70 euron hintaiseen Viñalesin retkeen, nouto aamulla klo 7. 

Alueelle ajettiin noin kolmisen tuntia. Tällä kertaa vahingosta viisaantuneina olimme varanneet mukaan eräästä leipomontapaisesta löytämiämme erikoisia keksejä, jotka muistuttivat jäätelötötteröiden vohveleita, mutta maistuivat pahvisimmilta. Ne oli ainoat, mitä oli tarjolla. Näitä pahvivohveleita narskutellessa koki kyllä olevansa lomalla! Noo, ihan hyviä ne oli ja piti nälän loitolla. Ensin meidät vietiin aamutuimaan rommitehtaalle. Tehtaan seinät oli jo kaupungilta ja tienvarsilta tuttuun tapaan kuorrutettu Che Guevaran kuvilla ja iskulauseilla. Tehtaalla haisi kuin Apollon narikkajonossa, alkoholinkatku oli tyrmäävä. Kaikki työvaiheet näytti olevan melko manuaalisia. Meille tarjottiin tietenkin myös maistiaisia ja matka jatkui iloisesti. 

Sitten vuorossa oli upea näköalapaikka erään kauniin hotellin vieressä. Sademetsät ovat vaikuttavia, niiden loputon vehreys antaa jonkinlaista toivoa tähän lämpenevään ilmastoon. Kuuba oli uskomattoman vihreä ja kaunis maa kaiken kaikkiaan, odotin ehkä enemmän kuivuutta, onneksi näin!

Lounas nautittiin kalliomaalauksen alla. Saimme lounaalla perinteistä kuubalaista ruokaa, josta taisinkin kirjoitella aiemmin. Riisiä, papuja, perunaa ja lihaa. Alkuun tilasimme myös uskomattoman herkulliset Pina Coladat. Jos luulee, että ei tykkää Pina Coladasta, ei ole maistanut kuubalaista versiota. Tuoreesta ananaksesta ja kookoksesta blendattu drinkki oli taivaallinen! Pöytään pantiin kiertämään myös pullo rommia, ja jokainen sai maustaa drinkin makunsa mukaan. Sen sai nauttia myös natural, eli ihan alkoholittomasti. Päälle oli myös ripoteltu kanelia, joka oli aika jännä lisä juomaan. 

Sitten lähdimme kohti sikaritilaa. En itseasiassa edes maistanut yhtäkään sikaria matkalla, mutta näin kyllä tiluksia ja tuotantoa. Paikka oli sisämaassa ja siellä oli niin kuuma, että eräs espanjalainen nainen pyörtyi keskelle kivilattiaa. Onneksi hänelle ei käynyt sen kummemmin... Ehkä hän oli innostunut Pina Coladansa kanssa, kuka tietää.

Näin niitä sikarinlehtiä kuivateltiin. Majassa olevassa kyltissä luki "Tupakointi kielletty". Tuo varasto kun roihahtaisi tuosta, niin voisi häkä- terva- ja nikotiini vähän estää hapensaantia koko porukalla. Itse menin tietysti tekemään tuttavuutta farmin eläinten kanssa tupakanlehtien tuijottelun sijaan. 

Tämmöiset uljaat yksilöt vilvoittelivat puun alla. Lopuksi saimme nähdä sikarinrullaamista ja sitten toki niitä myytiin turhia tuputtamatta. Ostimme appiukolle parit pötköt mukaan ja kävimme myöhemmin muuten myös keskustan Cohiba-kaupassa ostamassa ihan merkkituotteet hänelle myöskin. 

Sellainen reissu se! Opastus oli retkellä muuten oikein hyvä, joskus sitä saa kyllä enemmän omatoimimatkailun lomassa matkasta irti, jos lähtee ihan perinteiselle turistiretkelle. Opas puhui espanjaa, englantia ja saksaa ja kertoi paljon yhteiskunnasta ja sen tavoista ja säännöistä. Ihan mielenkiintoinen kokemus tuokin. Kiinnostaisiko teitä lähteä Kuubaan?

Ladataan...
Pilvi Daily

Jälleen meitä on hellitty kivoilla säillä ja varsinkin näin viikonloppuisin aurinkoa arvostaa valtavasti. Kävin äidillä syömässä ja teimme pitkän kävelyn lähirannoilla nauttimassa upeista maisemista ja luonnosta. Onkin ollut kiva huomata, miten paljon kukkia tässä kotipihalla onkaan. Tämä on ensimmäinen kesäni tässä asunnossa, ja piha onkin oikea paratiisi upeine kukkineen. 

Ostin Miamista nuo kukkakirjaillut farkut ja nehän matchasi hauskasti tuohon pihan alppiruusuun. Kukat ovat täsmälleen samanvärisiä! Olen vähän vierastanut tuota farkkumallia, vaikka olenkin niitä ihastellut muiden päällä. Nimensä mukaisestihan farkut näyttävät juuri niiltä, joita kaikkien mutsit käyttivät 90-luvulla. Korkea vyötärö, eivätkä kiristä mistään. Jos mulle olisi sanottu, että käppäilen joku päivä ihan ihmisten ilmoilla kukkakirjailluissa mutsifarkuissa, voisin vähän olla ollut eri mieltä. Mutta näin se muoti muuttuu. Muistan joskus kauan sitten myös ajatelleeni, etten koskaan käyttäisi pillifarkkuja. Ja niistähän on sittemmin muodostunut ihan uniformu päivittäiseen käyttöön... Never say never pätee ainakin muotiin aina!

Mitäs tykkäätte näistä pöksyistä ja tuosta farkkumallista yleisesti?

Ladataan...
Pilvi Daily

Kylläpä tästä reissusta riittää sepustettavaa, mutta jatkan nyt kuitenkin kun materiaaliakin on niin paljon, että kovalevyä pakottaa. Niin tietokoneen kuin tuon mun blondin tukan peittämän pääkopan, joka kyllä kaipaisi pientä reboottausta aina välillä. Jututkin menee siihen suuntaan että taisin saada tuosta kookospähkinästä osumaa siellä palmun alla. Mutta hyvää oli! 

Kuten kerroinkin, oli Havanna siinä kesäkuun korvilla aika korventava mesta, ja sieltä kaipasi vähän rannalle tuulettumaan aika ajoin. Siksi nappasimmekin kahtena päivänä bussin Havannan keskustasta lähirannoille Playa del Esteen. Bussi maksoi 5 euroa per turre, ja lippuun kuului menopaluu. Eihän siellä euroilla maksettu, mutta 5 CUC:ia vastaa noin viittä euroa. Kokeilimme kolmesta rannasta kahta ja kaikki olivat yhtä hienoja, kuten kuvasta näkyy. Pienenä vinkkinä kerron, että kannattaa ostaa mitä tahansa teille siellä myydäänkään. Eväitähän on tunnetusti aika vaikea mistään hommata mukaan (ellei maitojauhe sellaisenaan maistu) ja ravintoloita tuolla ei luonnollisesti pahemmin näkynyt. Siksi mangokauppiaat, kookospähkinäukot ja muut kaupustelijat otettiin avosylin vastaan. Ensimmäisenä päivänähän teimme sen virheen, että kieltäydyimme noista hyväntahdon lähettiläiden armolahjoista, ja niin siinä kävi että paluubussin oltua myöhässä yli puolitoista tuntia, alkoi jopa huulille kuivunut merisuola maistua hyvältä pahimpaan nälkään. 

Seuraavana päivänä tämä jumalten nektari pääsi oikein arvoiselleen paikalleen kuvaan, kuin itse Hamlet olisi sitä pidellyt. Pidin sille puheenkin. On tärkeää on juoda kookosvettä, koska siinä on ravitsevaa hedelmäsokeria ja nestettä. Tämän ihmeen avulla selvittiin jälleen yksi rantapäivä. Joo, mun aivot taisi pehmittyä vähän siellä kuumuudessa! Vielä olisi teilläkin pari matkakertomusta kestettävänä, ainakin tulossa on Vinales ja tietysti se paljon puhuttu Florida! 

Ladataan...
Pilvi Daily

*Postaus toteutettu yhteistyössä MayBeautyn kanssa

Kuten aiemmin kerroinkin, oli lomamatkallamme Kuubassa ja Floridassa todella lämmin ja aurinko porotti täydeltä taivaalta joka päivä. Sehän oli meille rännänruntelemille suomalaisille oikein tervetullut juttu, mutta iho ei ihan pysynyt leikissä mukana. Kun meitä täällä pohjolassa ikäänkuin säilytetään jääkaapissa sen 10 kuukautta vuodesta, altistamatta valolle tai auringolle, on ihokin aika haaleanvaalea. Luonnollisen rusketuksen saavuttaminen kestää useita päiviä ja joudun aina etelänmatkoilla läträämään voimakkaiden suojakertoimien kanssa. Aamuisten rasvaussessioiden jälkeen olin kuin marinoitu paisti, valmiina kääntämään uutta paistopintaa aurinkotuolissa. 

Nykyään valitsen kyllä mieluummin voimakkaat suojakertoimet, kuin voimakkaat juonteet iholleni. Aurinkovoiteet toimivat hyvin, mutta tukkivat ihohuokoset aika huolellisesti myöskin. Ihoni ei ole kovin herkkä epäpuhtauksille, mutta kirkkaus katoaa ja aurinkovoiteet sameuttavat sen pinnan normaalista ihonpuhdistuksesta huolimatta. Testasin matkan aikana Maybeautyn The Incredible Face Mask -kasvonaamiota ja pitää sanoa, että se toimi aurinkovoiteiden kuormittamalle iholleni loistavasti. Testasin naamiota yhtenä aamuna hotellihuoneessamme Floridassa ja kuvat ovat peräisin sieltä.

Naamio oli esimerkiksi mutanaamioiden sijaan ihanan sysimustaa ja kiiltävää. Pakkauksen mukana tuli pensseli, jolla naamion pystyi levittämään iholle sormia likaamatta. Levitys sujui helposti ja oli aika kivaa sutia kunnon sotamaalaus siinä peilin edessä. Alkuun piti tietysti vähän pitää hauskaa maalin kanssa  kanssa ja poikaystäväni ihmettelikin jossain vaiheessa, että mikä jenkkifutari meille on muuttanut, kun minulla oli mustat raidat poskilla. 

Sitten vain odoteltiin puolisen tuntia naamion kuivumista. Moni käyttämäni naamio alkaa jossakin vaiheessa kiristellä ja tuntua kuivalta iholla, mutta tämä oli aika luontevan tuntuinen eikä varissut myöskään kuivuessaan.

Sitten vuorossa oli mielenkiintoisin vaihe, eli naamion poistaminen. Kuivuttuaan sen sai irroittettua iholta isoina paloina ja tuntui, että se poisti aika tehokkaasti kuollutta ihosolukkoa ja mustapäitä. Kannattaa muuten naamiota levittäessä varoa levittämästä sitä kulmakarvoille tai silmienympäryksiin, naamio voi repiä kulmakarvoja mukanaan ja silmänympäryksen iho on sille liian herkkää. Hiukan se naamion irroittaminen nipisteli, mutta "vill man vara fin, får man lida pin" sanotaan Ruotsissakin ja ehkäpä se pitää paikkansa. 

Lopputulos oli kuultava ja kaunis ja iho tuntui ihanan pehmeältä. Otin samana iltana laittauduttuani itsestäni tuon alla olevan kuvan ja iho jotenkin tuntui säteilevän! Voi myös johtua siitä, että olin ihanalla lomalla, levännyt ja päivettynyt. Mutta jatkossakin tulee varmasti poistettua aurinkovoiteidenjäämiä ja sameutta näillä.

Kiinnostaisiko kokeilla? Nyt lukijani saavat 30 prosentin alennuksen MayBeautyn tilauksesta koodilla piljamask täältä*

Pages