Ladataan...
Pirtti

Kirjoitin heti kesäkuisen matkamme jälkeen käynnistämme Auschwitzissa, mutta nämä muut reissukuvat ovat näköjään jääneet luonnoksiin lojumaan. Matkamme kohtasi valitettavasti muutaman mutkan joille emme vain mahtaneet mitään, mutta onneksi Krakovan reissuja on varmasti tiedossa lisää, kun Tonin veli tosiaan on asettunut sinne asumaan.

Kerroin aiemmin lentopelostani, mutta tiedättekö, se taitaa olla historiaa! Kyllä minä tälläkin kertaa puristin tiukasti Tonia kädestä sekä nousussa että laskussa, mutta uskalsin myös katsella ikkunasta lähenevää tai loittonevaa maisemaa (taikasana: Iso lasi punkkua kentällä) eikä pulssikaan noussut kovin korkealle. Pöpelikön smuidun vinkkaamat paineenesto-korvatulpat on ihan huiput! Ei niin minkäänlaisia kipuja korvissa missään vaiheessa. Lensimme helmikuussa Lontooseen British Airwaysilla ja nyt matkasimme Finnairilla, joten voi olla, että joskus jonkun muun lentoyhtiön palveluita käyttäessä mielipiteeni lentämisen mukavuudesta kokee vielä kolauksen. Nyt meitä suosivat säätkin ja kaikki lennot olivat jopa etuajassa perillä sekä ihan vailla ilmakuoppia tai muita ylläreitä. 

Tämmöiselle viinisiepolle Krakova ei ole ihan omiaan, mutta biusen ystäville riittää maisteltavaa! Pienpanimobuumi kukoistaa tuollakin. Esimerkiksi Viva La Pinta oli ihan superkiva ja rento, erään hämyisen porttikongin taakse piilotettu olutbaari. Keskellä terassia kasvoi valtavan suuri puu, joka ojenteli lehvänsä kaiken ylle ♥ Tuolla minäkin join reissun ainoan (kirsikka)bissen.

Olen aikamoinen harakka kaiken kauniin tilpehöörin kanssa, joten voitte kuvitella, miten kauan olisin jaksanut kierrellä ja hypistellä kaikkea noissa turisteille tarkoitetuissa krääsäkojuissa. Yritän aina olla ostamatta mitään turhakkeita koriste-esineitä, mutta löysin kuitenkin haikailemani uuden lompakon (edellinen, ekalta yhteiseltä ulkomaanmatkaltamme Riikasta torilta ostettu oli jo niin rähjäinen) sekä kauniin vihreän mummelikaulahuivin kirkkaanvärisine kukkineen. 

Lauantai-illan suunnitelmat heittivät häränpebaa tosiaan ihan yllättäen ja aiottujen nähtävyyksien tsekkaus sekä tietyn kehutun ravintolan testaaminen jäi, mutta kiertelimme kuitenkin muiden turistien seassa kauniisti kukitettuja katuja, kävimme syömässä ja hengasimme terasseilla. Kebab-kioskeja oli joka kulmalla ja yöpalaksi sai napattua pahviboxiin pakatun herkkuannoksen ihan pikkurahalla. Helteet hellivät meitä koko reissun ajan ja oli oikeasti sellainen olo, että kesäloma oli alkanut, kun pääsi heti sen ensimmäisinä päivinä sekä lämpöön että kauas kotitöistä ja muusta arjesta. Puolalaiseen keittiöönkin ehdittiin tutustua, mutta valtavine liha-annoksineen se ei ollut iiihan minun juttuni. Kiinalainen sen sijaan on hyvää kaikkialla!

Yläkuvassa näkyy Tytano(?)-niminen alue, jossa hengasimme perjantai-iltana. Melkein kuin tarkoituksella piilotettu monen baarin ja terassin keskittymä oli juuri jotain sellaista, mitä kaipaisin kesäiseen Suomeen! Lukuisilla limittäin asetelluilla terasseilla vallitsi se ihana kesäyön painava lämpö, joka saa ilman tuntumaan paksulta. Lukemattomat valoköynnökset risteilivät pitkin poikin alueen yllä ja minä koristevalojen ystävänä olin aivan hurmaantunut. Yhdestä baarista sai pelkkää Gin Tonicia, toisesta ihan superhyviä pulled pork-sandwichejä ja kolmannessa oli psykedeeliset valokoristeet sekä täysiä jumputtavaa musiikkia.  Krakovan juttu on näköjään piilottaa kivoimmat paikat sisäpihoille, mutta onneksi meillä oli paikallisia oppaita tietämässä parhaat mestat. 

Ruusu kädessään keskustorin lähellä istuvan herran mysteeri jäi minulta selvittämättä. Kyseinen tyyppi istui erään baarin edessä ja ihmiset toivat hänelle aina välillä ruusuja, jotka erittäin yrmeä baarimikko kävi sitten aina hakemassa pois, tehden ilmeisesti seuraavalle tilaa. En uskaltanut mennä kyselemään sen enempää, sillä ilmeisesti ko. baarimikolla oli todella huono päivä ja minä huononsin sitä entisestään vaatimalla valkoviiniä, jonka hän joutui tuhisten kaivelemaan jostain perähuoneesta :D 

Uusia reissusuunnitelmia ei ole tiedossa Helsinkiä kauemmas ja vaikka hirveästi kutkuttaisi joku pois pimeydestä-piristysreissu vaikka marraskuulle, niin toistaiseksi kaikki liikenevä aika ja raha taitaa olla kiinni opiskeluissa. Tämä alkuvuosi olikin kahden ulkomaanmatkansa kanssa todella poikkeuksellinen! Matkailu avartaa ihan ehdottomasti ja uusien paikkojen näkeminen on jotain ihan vertaansa vailla olevaa, mutta toisaalta minä olen myös sitä porukkaa, joka kantaisi huonoa omaatuntoa jatkuvasta lentämisestä. Olenkin oikeastaan ihan tyytyväinen, ettei minua ole ikinä vallannut mikään ihan tolkuton kaukokaipuu vaan viihdyn hyvin myös tällaisena kotihiirenä ja tehden pieniä reissuja ihan kotimaan sisällä, oli kyseessä sitten mökkeilyt, kaupunkipäivä tai metsäretki. Lappiin haikailisin kaikkein eniten, mutta sinne asti päästäkseen pitäisi kikkailla taas monen monta juttua alkaen rahoituksesta ja koiranhoitajista. Mutta vielä joskus!

Share

Ladataan...
Pirtti

Ensiaavistukset syksystä tulivat tänä vuonna tavallista aiemmin, jo kesäloman viimeisellä viikolla, kun iltojen pimentymisen alkoi ihan selkeästi huomata. Pahoittelut siis teille jotka vielä elätte kesää, mutta minä olen tänä vuonna päättänyt valmistautua ajoissa: Aion aloittaa postaussarjan siitä, millä kaikilla keinoilla kaamosmasennusta vastaan voi taistella. Omalla kohdallani ei siis ole kyse siitä, ettenkö vain tykkäisi kelien viilenemisestä, sateesta tai kesärientojen loppumisesta (ja suorastaan rakastan kynttilätunnelmointia, kerrospukeutumista sekä villasukkia) vaan aivoni yksinkertaisesti menevät ihan tilttiin aina kun vuorokauden valoisa aika alkaa vähentyä. Ahdistuneisuusoireet pahenevat ja olen voimaton. Pahin vaihe on yleensä marraskuussa kun puissa ei ole enää lehtiä ja se kestää siihen asti, että pysyvä lumi (♥) saapuu. Kunnolla kaikki kuitenkin helpottaa taas vasta ensimmäisten sinivuokonnuppujen ilmaannuttua.

Minulla on tällä hetkellä syksyisän kantin pohdintalistalla (tai jo käytössä) ainakin seuraavat asiat: Puhdistuskuuri, aromaterapia, kukkaterapia, kodin & pihan valaistus, ulkoilu, kansanperinteet, jooga, pakuri ja yrtit. Juttelin asiasta myös työterveyshoitajan kanssa ja hän ehdotti tietysti  kirkasvalolamppua, sillä sen käytöstä on tutkitusti hyötyä. Lampuissa karvastelee vain se hinta, mutta lienisi se kyllä sellainen hankinta, joka maksaisi itsensä terveyden kautta takaisin.

Oi kohtalotoverit! Kertokaa omat vinkkinne tai liittykää mukaan tukiryhmään kommenttiboksissa ♥ 

Share

Ladataan...
Pirtti

Julian blogissa oli hauska kirjoitus siitä, mitä voisi vastata kysymykseen mistä kolmesta asiasta et luopuisi? Miettimättä sen enempää sellaisia itsestään selviä asioita kuten hengittäminen, terveys, perhe tai koti valitsin minä omalle listalleni seuraavat kolme asiaa:

1. Metsä

Kuolisin varmaan ahdistukseen, jos joutuisin asumaan täysin kaupunkiympäristössä. Metsä on aina ollut mulle ihan mieletön henkireikä ja kuten olen kertonut, olen super kiitollinen siitä, että mut on pienestä asti opetettu metsäretkeilyn makuun. Luonnossa liikkumisen iloon ei vaadita paljon! Lapsena maailman paras leikki oli laittaa kahden aittaleipäviipaleen väliin voita ja juustoa, tehdä tiivisteestä sekamehua pulloon ja mennä retkelle eli kodin taakse metsään tai minkä tahansa kutsuvan puun alle syömään eväät. Aika usein myös kiipesin meidän pihakuuseen ja hilasin sinne hyppynaru + kori-systeemin avulla syötävää sekä lukemista. Muistan, että Äiti sanoi joskus saaneensa hepulin, kun tajusi miten korkealle olin majapaikkani asentanut.. Nykyään en ehkä uskaltaisi kiivetä ylimmille oksille, mutta eväiden kantamista lähimetsiin en ole lopettanut.

Luonto ylipäätään on tottakai mulle tärkeä, mutta juuri metsämaisema on aina ollut kaikkein lähinnä sydäntä. Rakastan huumaavan tuoksuisten vanamorihmastojen valtaamia sammalpeitteitä kesällä, sitä kun syysmasennuksen runtelemana saan raahauduttua ulos ja tunnen miten paljon helpompi on hengittää puiden katveessa, jänisten jälkiä muuten koskemattomalla lumella ja sitä riemua, kun ensimmäiset pälvet ilmestyvät paljastamaan varvikon hangen keskelle. Rakastan halata puita sekä kiivetä niihin, minulla on aina ollutkin juuri puihin erityinen side. Rakastan löytää omia paikkoja, joihin istahtaa tuijottamaan tähtiä. Rakastan poiketa poluilta ja tuntea metsän elävän. (Ja rakastan mun miestä ja koiria koska ne on ihan samanlaisia menninkäisiä kun määkin.)

2. Lukeminen

Luopuisin ennemmin jopa musiikista kuin lukemisesta, ja se on oikeasti paljon sanottu se. Tiedonjanoni on aivan kyltymätön silloin, kun innostun jostain ja minätyttöhän olen melkoisen kova innostumaan.  

Minun on yleensä tosi vaikea ymmärtää ihmisiä, joilla on joskus tylsää, sillä oma aikani taas ei vaan millään riitä kaikkien kiinnostavien asioiden tutkimiseen. Romaanien sijaan lukemiseni keskittyy edelleen tietokirjallisuuteen, artikkeleihin sekä blogeihin (ja olenkin auttamatta jäljessä alkuvuodesta luomassani hömppäkirjahaasteessa). Videoblogeihin en ole päässyt sisälle lainkaan ja dokumenttien katsomiseen sekä useimmiten luennoilla kuuntelemiseenkin keskittymiskykyni on aivan liian huono. Dokkaria tai jonkun puhetta seuratessa on vaikea palata takaisin tiettyihin kohtiin tai hyppiä turhilta tuntuvien yli, saati silmäillä vain kiinnostavimmat kohdat. Lukiessa keskeytyksetkään, joko ympäristöstä tai itsestä johtuvat, eivät haittaa yhtään niin paljon ja etenemisen rytmin saa määrittää koko ajan itse.

(Alla olevasta kuvasta voisi päätellä, ettei aikani riitä myöskään säärikarvojen sheivaamiseen, mutta siihen olen rehellisesti vain liian laiska.)

3. Vapaus

Vaikka olen parisuhteessa, velkainen omakotitalon omistaja, vakituisessa työssä ja vielä opiskelenkin, tunnen olevani vapaa. Tämä siksi, että mihinkään noista edellä mainituista asioista en ole päätynyt siten, että olisin kokenut ympäristöstä painetta tehdä niin. Elämäni on ihan tosi sellaista kuin haluan ja minulla on vapaus muutella sen suuntaa. En voisi ikinä sitoutua työhön, jossa ei ole joustavaa työvuorosuunnittelua ja thank gods ymmärsin myös irtautua sellaisista opinnoista, joista en pitänyt. Tottahan aikuisen ihmisen elämässä riittää velvollisuuksia ja rajoitteita, mutta vaikka omakotitalo sekä opiskelut aiheuttavat rahanmenon myötä stressiä ja haikailen usein normaalien ihmisten työrytmiin eli päivävuoroon, olen kuitenkin tosi hyvässä itse luomassani elämäntilanteessa josta on aihetta olla kiitollinen. Ja parisuhteen taas en koe rajoittaneen vapauttani radikaalisti juuri mitenkään muuten, kuin etten enää voi vaihtaa huonekalujen järjestystä oman mieleni mukaan joka toinen kuukausi ;)

Share
Ladataan...

Pages