Ladataan...
Pirtti

Täydentäviin hoitomuotoihin liittyvä kirjakokoelmani vain kasvaa kasvamistaan. Juuri nyt AdLibris-ostoskorissani roikkuu Kivien parantava voima-teos ja mitä luultavimmin klikkaan itseni hyvin pian kohti kassaa. (muoks: Kirjoitettuani viimeisen kappaleen tästä postauksesta olin ohessa tilannut jo sekä tuon kirjan että muutamia kiviäkin..) Tuntuu jotenkin tärkeälle saada tuollaiset käsikirjat ihan omiksi kirjastosta lainaamisen tai netistä lukemisen sijaan, sillä haluan kaikkein mieluiten syventyä kiinnostaviin asioihin nimenomaan oman käsinkosketeltavan kirjan kanssa, jotta saan tehdä marginaalimuistiinpanoja ja alleviivauksia. Kivien energiat, luonnonuskonnot, vanhan kansan parannuskeinot ja minulle rakas riimujen lukeminen ovat varmaan monien mielestä aivan täyttä hevonshaibaa, mutta minusta tämmöiset hommat ovat aina tuntuneet kutsuvilta ja kodikkailta ja luonnollisilta. Kuten aiemmin kirjoitin, on ollut paljon minänhukkaamiskausia, jolloin se sisäinen hörhöni on ollut jossain aivan hukanteillä, mutta juuri nyt minulla on minuin olo tosi pitkään aikaan. 

Vaikka fyto-opinnot vievät aika ison osan vapaa-ajastani, en ole malttanut olla järjestämättä itselleni vielä lisääkin opiskeltavaa. Viime viikolla vietin yhden vapaaillan luennolla oppimassa kuun kahden eri rytmin vaikutuksista elämäämme. Tosi mielenkiintoista! Tulevan viikonlopun ohjelmassa on Kangasalla järjestettävä shamanismin peruskurssi ja viimeisimpänä hankintana kirjahyllyyn saapuikin Shamaanin tie-niminen opus, jota on kehuttu mainioksi perusteokseksi shamanismiin liittyen. Kirjan mukaan shamanismia on harjoitettu ainakin 20 000-30 000 vuoden ajan. Vaikka maailmamme kansojen välissä on ollut valtameriä ja tuhansia kilometrejä, on eri kolkkien shamanistisiset menetelmät muodostuneet kuitenkin hyvin samanlaisiksi. Jotain suurta siellä on oltava siis taustalla, kun kaikki luonnonkansojen muinaiset ihmiparantajat ovat toisistaan tietämättä päätyneet käyttämään samankaltaisia, nimenomaan shamanistisia menetelmiä. Olen melkein kirjan puolessa välissä ja täytyy sanoa, että on kyllä semmoista juttua, ettei malttaisi kesken jättää kun alkuun on päässyt.. Ainakin Tampereella tätä opusta löytyy kirjastosta, kandee tsekata!

 "Shamanismi on ikivanha perinne, joka pyrkii huolehtimaan toisten ihmisten hyvinvoinnista, kasvattamaan ihmisen omia henkisiä ja fyysisiä voimavaroja sekä laajentamaan tietoisuutta niin sisäisestä kuin ulkoisestakin maailmasta. Lisäksi shamanismi voi olla kokonaisvaltainen elämys, jossa ihminen löytää uudestaan yhteyden itseensä ja luontoon. "

"Shamaani on mies tai nainen, joka siirtyy halutessaan muuttuneeseen tietoisuuden tilaan päästäkseen yhteyteen tavallisesti kätketyn todellisuuden kanssa ja hyödyntääkseen sitä. Hänen tarkoituksenaan on tällöin hankkia tietoja ja voimaa ja auttaa toisia ihmisiä."

Michael Harner - Shamaanin tie

Kurssiviikonlopun aikana harjoitellaan shamanistisia tekniikoita ja tehdään ainakin kaksi rumpumatkaa. Mua jännittää tosi paljon se, pysyykö mun keskittymiskyky niin hyvin kasassa, että pystyn visualisoimaan matkan alun ja antautumaan mukaan siihen. Esimerkiksi meditaatioharjoitukset on mulla yleensä aika onnettomia, koska ajatukseni harhailevat niin paljon ja voin ihan hyvin herpaantua miettimään vaikka seuraavan viikon ruokalistaa. Pystynkö todella rummun säestyksellä muuttamaan tietoisuuteni tilaa niin, että pääsen tekemään matkan Yliseen ja Aliseen sekä löytämään voimaeläimeni? Mulla ei ole uskonpuutetta sitä kohtaan, etteikö tämmöiset hommat olisi oikeasti mahdollisia ja todellisia, mutta luotto omaan voimaan on toistaiseksi aika hukassa. Toisaalta shamanismi on kiinnostanut mua vuositolkulla ja koen siihen niin suurta kutsumusta, että luulisi harjoittelulla syntyvän jotain tulosta, vaikkei heti ensimmäiset yritykset onnistuisikaan. Haluaisin oppia aiheesta nimenomaan parantamisen kannalta ja vaikka kaikista ei tule shamaaneja, niin shamanististen menetelmien sanotaan olevan ihan kaikkien halukkaiden ulottuvilla. Kenties opin jotain, mitä voin tulevaisuudessa hyödyntää työssäni.

Ladataan...

Ladataan...
Pirtti

Mää päätin ottaa kesäloman jälkeen syksystä oikein semmosen kunnon niskalenkin ja päräytinkin heti aluksi käyntiin kymmenen päivän pituisen yrtti- & kitcharipaaston. Instagramissa moni varmaan näkikin millaista huttua tuo ayurvedinen paastoruoka eli kitchari on, mutta kirjoittelen vielä joutessani siitä ihan omankin postauksensa, jos vaikka joku muukin innostuisi kokeilemaan tuollaista lempeämpää puhdistautumista mehupaastojen tai syömättömyyden sijaan. Minulla paasto sujui ilman suurempia tuskia ja siitä motivoituneena aloitin viime viikolla (ihanan Gintyn postauksen inspiroimana) myös sokerittoman syyskuun (syyntakeettomassa tilassa yhytetyn Pöpelikön emännän lupauduttua vertaistuekseni). Etukäteen sunnittelematonta tipatontakin on jo kohta kuukausi täynnä! Ei tämmöiset puhdistautumiskuurit tietenkään autuaaksi tee, mutta kun olen vahvasti sitä mieltä että ruoka on ihmisen tärkein lääke, niin haitallisten juttujen paussittaminen ruokavaliosta antaa kropalle kunnon lepotauon ja mielelle aikaa järjestellä hommat siihen malliin, että kuurien jälkeen voi sitten jatkaa sellaisella sopivan tasapainoisella linjalla, josta ei kesäloman aikana ollut tietoakaan.

Sokerittoman syyskuun aikana mulla on pannassa pelkästään valkoinen sokeri joten hunaja, itsepuristetut mehut sekä terveellisemmät makeuttajat ovat ihan fine. Laitoinkin syksyn tokaan vispipuurosatsiin sokerin sijaan taateleita tuomaan makeutta ja lisäksi lorotin päälle vielä agavesiirappia. Toivon pääseväni tämän kuukauden aikana eroon keväällä kehittämästäni typerästä tavasta ostaa lähes joka yövuoroon karkkia seuraksi. 

Mulle oma fyysinen ja psyykkinen terveys on tosi kova motivaattori monien asioiden suhteen ja mitä enemmän aiheesta opiskelee, sitä enemmän itsestään tahtoo pitää huolta. Tunnen kuitenkin itseni ja ailahtelevaisen vata-luonteeni niin hyvin, etten aio yrittääkään päästä jollekin sellaiselle upealle elämänhallintatasolle, mihin ei ikinä kuulu esimerkiksi ylilyöntejä lomaherkutteluiden tai pippalointi-iltojen viinimäärien kanssa. Sen sijaan toivon pääseväni taas tiukasti kiinni siihen hyvään meininkiin, että arkena syön tosi terveellisesti. Mulle tämä tarkoittaa tukevaa aamiaista, säännöllistä ruokarytmiä, lämmintä kehotyypin mukaista lounasta ja päivällistä, päivittäistä mehustamista, tarpeeksi suuria annoskokoja jotten sorru turhaan naposteluun, jaksamista tukevia yrttejä ja luontaistuotteita ja kaiken turhan karsimista pois. Vapaapäivinä voi sitten nautiskella! 

Esimerkiksi sokeri ja kofeiini ovat tosi koukuttavia ja niistä vieroittautuminen voi olla rankkaa. Jos paasto, sokeriton kausi tai kahvipannullisista luopuminen kiinnostelee mutta tuntuu mahdottomalta toteuttaa oman itsekurin puutteen vuoksi, voi kokeilla tätä minun ajatusleikkiäni tukena: Palaan mielessäni johonki oikeasti vaikeaan ajanjaksoon elämässäni. Selvisin siitäkin, mitä kymmenen päivän paasto tai kuukausi ilman karkkia on sen rinnalla? Ja miten paljon hyvää koko vuosien pituiseen loppuelämään voi saada siitä, että pistää itsensä hiukan tiukille ihan lyhyeksi aikaa? Monesti asioista tekee itselleen jo etukäteen ihan liian vaikean tuntuisia. Minä vierottauduin kahvista vuodenvaihteessa eikä se ollut lainkaan niin hankalaa, kuin olisi voinut kuvitella. Päätös oli ihan loistava, sillä kofeiinin hylkäämisen myötä esimerkiksi unenlaatuni on parantunut huimasti. Motivaatiota juuri sokerittomuuteen voi hankkia myös tieto lisää tuskaa-metodilla, eli tutkimalla miten monta sokeripalaa tutut elintarvikkeet sisältävät. Näitä erittäin havainnollistavia kuvia löytyy googlailemalla vaikka kuinka paljon. Aika moni meistä pitäisi kahdeksan sokeripalaa kahvitauolla rouskuttavaa melko pimeänä tyyppinä, mutta karkkikourallista ei mielletä lainkaan samaksi asiaksi! 

Onko muilla ruokavalioremppoja menossa? Lilies & Life-blogissa oli muuten mainio postaus syksyyn sopivista lisäravinteista, kandee tsekkailla! 

Pages