ei saisi tuntea näin. mutta en voi mitään sille, että kun se henkilö on huoneessa, tuntuu jotenkin oudolta. siltä että nyt pitäisi olla ihastuttava, hymyillä ja vähän heilutella hiuksia, keskustella muiden kanssa ja vähän purra huulta, tiedät kyllä millä tavalla. pitäisi naurahtaa vähän ääneen, että se henkilö kuulee, että täällä minä olen, katso tänne.

sille tuntuu. tuntuuko sinusta koskaan siltä? tuntuisiko sinusta koskaan siltä vaikka olisi toinen henkilö, jonka kainaloon voisit sulaa kiinni? tuntuisiko se väärältä, että silloin kun on sen toisen kanssa samassa huoneessa, unohtaa sen kainalon johon tahtoisi sulaa? kaikki on niin sekavaa. jos nyt irtisanoisin kainalon ja lähtisin toisen mukaan, mitä tapahtuisi?

katuisin. koska kainaloa rakastan. miksi tahdon tällä tavoin leikkiä tulella? tanssia, halata, hieroa hartioita, sivellä korvaa ja niskaa. tekisi mieli laittaa tekstiviesti. sitten kun laittaa, ja vastaus tuleekin kainalolta, tuntuu tyhjältä.

kainalolle vastaukseen tyhjä sydän. pus. toinen henkilö vastaa ja sydän hyppii. miksi kävi näin päin? kai tämä nyt on ihan normaalia ja ohimenevää muiden perään haikailua? vastauksessa lukee: oot hassu, kaksoispiste ja sulku kiinni.