Parisuhteesta kirjoittamisesta

Ladataan...
Pöpelikössä

Kirjoitan postauksen siitä, kuinka en voi tai halua kirjoittaa parisuhteesta. Tai tarkemmin sanottuna niistä parisuhteen nurjista puolista.

Jere on useissa postauksissa mukana, ihan siitä luonnollisesta syystä, että kirjoitan elämästäni ja hän on olennainen, keskeinen ja tärkeä osa sitä. Kirjoitan meidän yhteisistä matkoista ja projekteista, kirjoitan syistä miksi rakastan, kirjoitan parisuhteen parhaista ja huonoista puolista humoristisesti, melko yleisellä tasolla. Sekaan on mahtunut myös melko herkkiä hetkiä, keskinäisiä hellyydenosoituksia, tapahtumia ja sanoja, jotka ehkä joku muu vielä tarkemmin yksityisyyttään/kumppaninsa yksityisyyttä vaalinut olisi tallentanut vain omaan sydämeensä.

Tästä päästään siihen, että blogeja usein haukutaan ulkokultaisiksi, siloitelluiksi, jopa lavastetuiksi. Arvostellaan sitä, että blogeihin kirjoitetaan vain ihanista, positiivisista asioista, maalataan sellaista kuvaa, että elämä on vain poksahtelevaa ilotulitusta, romanttisia eleitä, täydellistä kommunikaatiota kumppaneiden kesken, huomioon ottamista ja viatonta rakkautta. Arjessa se murupallo tekee aina ihanaa ruokaa, siivoaa, tuo aamukahvin sänkyyn eikä koskaan esimerkiksi jätä haisevia sukkia sohvalle tai tiuski väsyneenä.

Minä en maalaile mitään. En yritä tehdä blogin puolella elämästäni parempaa kuin mitä se on. Tämä ei ole ainakaan tarkoituksellista, mutta koska kirjoitan Jeren ja parisuhteen kohdalla vain niistä hyvistä, niin väkisinkin miettii, että pidetäänkö minuakin jollain tapaa feikkinä.

Totuus on kuitenkin se, että haluan nostaa esiin ne merkityselliset, kauniit asiat. En halua parjata minulle niin rakasta miestä julkisesti, en pestä likapyykkiä kaikkien nähden. Ei siksi etteikö sitäkin olisi, etteikö verisuonet pullistelisi päässä tässäkin laalaa-landiassa aika ajoin, vaan siksi, että kunnioitan ja arvostan miestäni. Rähinät ja sähinät pidettäköön meidän välisinä. (Ja joskus myös minun, ystävän ja viinipullon välisinä, jos turhauman aihe on niin mitätön, että käsittelyksi ja pään tuuletukseksi riittää kun vaan saa pullautettua sen ulos. Ilman, että tilanne vaatisi kehityskeskustelua miehen kanssa. :D )

Me olemme tiimi ja kumpikaan tiimin osapuolista ei taatusti ole aina helppo, mutkaton, epäitsekäs saati rationaalinen. Mutta tiiminä voimme molemmat luottaa toisiimme siinä asiassa, että meillä on lupa olla toistemme seurassa pahantuulisia, väsyneitä, laiskoja ja saamattomia - ilman, että tekemättömillä töillä tai sanotuilla/sanomattomilla asioilla revitellään somessa tai kaveriporukassa toista loukaten. Ystävällinen ja leikkimielinen naljailu kaveriporukassa on ok, kun se vaan on molemmista hauskaa.

Joskus tuntuu, että oman kumppanin arvostelu olisi muka jotenkin okei. Siinä kohtaa kannattanee miettiä, että olisinko minä ihan okei, jos törmäisin minua halventavaan tai loukkaavaan tekstiin minuun tai meidän parisuhteeseen liittyen? Tai kirjoittaisinko minä ystävästäni noin? Käsittelisinkö ystävän ja minun välisen riidan kaikkien nähden?

Niinpä. Pointtini on se, että kyllä tässäkin parisuhteessa rakastamisen lisäksi riidellään. On meilläkin ne kipukohdat, kakaramaisuuden tasolle vajoamisetkin. Mutta blogin ja yleisesti somen puolella haluan olla rakkauden, ymmärryksen ja kumppanini puolella. Toivottavasti se ei tee minusta ulkokultaista.

(Postauksen kuvat on mökiltä, jossa juuri vietimme yön. Ja arvatkaa mitä? Meillä on ollut täällä ihan SUPERIHANAA.)

Share
Ladataan...

Kommentit

kirsihannele

Allekirjoitan tämän:

Rähinät ja sähinät pidettäköön meidän välisinä

kaikkea inhottavaa, pelottavaa ja raakuuksia saa lukea joka päivä lehdistä, niitä on jatkuvasti uutisista, siksi itse kirjoitan vain kepeää juttua, en halua pohtia blogissani näitä kauheuksia, enkä mitään masentavaa ja pelottavaa. Haluan, että jutun luettua kaikki on yhä hyvällä mielellä (tosin siitä en mene varmuuteen), kuin ennen lukemista. Tämä on kuitenkin se syy, miksi kirjoitan mitä kirjoitankin :)

pöpelikössä
Pöpelikössä

No juu, yleisestikin (ei siis pelkästään parisuhdejuttujen osalta) minäkin pyrin pitämään blogini sellaisena hyvän mielen hömppänä. Toki joskus on niitä ikävimpiäkin asioita, jotka kiukututtaa ja pohdituttaa ja joita haluaa purkaa myös täällä, mutta pääsääntöisesti toivon kirjoituksillani pitäväni yllä ja edistäväni positiivista asennetta :)

Suttastiina

Kauniisti kirjoitit!

Mie kyllä kirjoitan blogiin noista ikävistäkin fiiliksistä, kun sille päälle satun. Toisaalta olen kyllä ihan elävässäkin elämässä sen tyyppinen, että voin ventovieraalle tilaisuuden tullen avautua parisuhteen paskapäivistä...
Mies tietää valopäisyyteni ja hölöturpaisuuteni, mutta ottaa nämä piirteeni aika coolisti - joskus on vain naureskellut, että mahtaa minun ystävä-/tuttavapiirini pitää häntä aika kamalana hemmona minun avautumisteni perusteella...
Mutta kyllähän minä hehkutan myös hänen hyviä puoliaankin, että ei se kuva ole jäänyt ikinä mustavalkoiseksi <3

IHANA tuo sinun mekkosi.

pöpelikössä
Pöpelikössä

Juu toki jokainen meistä kirjoittelee ja hölöttelee asioistaan ja toisen asioista just niinku se kellekki sopii - ja sille toiselle kans. Omalta kohdaltani halusin vaan tässä kertoa omista linjauksistani blogin suhteen ja perustella niitä myös :)

Kiitos kehusta, oon itekki tosi tosi iloinen tuosta uudesta kesämekostani, jonka lorttomekoksi nimesin, ja siksi piti moinen pönötyskuvakin napata <3 :D

Suttastiina

Mistä tollasia LORTTOMEKKOJA saa :D

pöpelikössä
Pöpelikössä

Tilasin joskus viikkoja, vai joko peräti kuukausia, sitten H&M:ltä ja pääsi käyttöön vasta nyt. En tiedä liekkö vielä saatavilla. :)

jennajohannasi
Pirtti

Woooooordddd!! No niinku joskus aiemmin puhuttiinkin, ois välillä kiva avautua mut ei kaikesta ny vaan viitti eikä halua :) Kyl pitää olla samassa tiimissä eikä toista vastaan.

pöpelikössä
Pöpelikössä

Juu se aiempi keskustelu minuu oikeestaan tähän postaukseen inspiroinki :)

Kommentoi

Ladataan...