Ladataan...
Pöytälaatikko

Tiistait on aina hyviä päiviä, totesi ihanan pirteä työkaverini muutama viikko sitten.
− En muista milloin tiistai olisi ollut jotenkin huono. 

Voi hyvinkin olla, että tiistai on yksi viikon parhaista päivistä. 
 

Ainakin sinä marraskuisena tiistaina, kun näin rakkaita ihmisiä pitkästä aikaa, levitin voita uunituoreen mustikkaskonssin päälle ja tajusin, että kaikki se mikä on elämässä oikeasti tärkeää on juuri nyt tässä.

Ladataan...

Ladataan...
Pöytälaatikko

Göteborg on pullollaan kulttuurin kohtauspaikkoja. Yksi mielenkiintoisimmista sellaisista on Röda Sten. Se on areena taiteelle, tanssille, musiikille ja teatterille ja samalla myös kotipaikka nimeään kantavalle taiteilijayhteisölle.  

Sykähdyttävintä Röda Stenissä eivät kuitenkaan mielestäni ole taidehallin näyttelyt, vaan se mitä rakennuksen ympärillä näkyy ja tapahtuu. Röda Stenin kolkko taidehalli sijaitsee valtavan Älvsborgin sillan alla. Aikanaan pannuhuoneena toiminut rakennus on jäänne vuosia sitten aktiivisesti toimineesta teollisuusalueesta. Miljöö on omalla karulla tavallaan häikäisevän kaunis. Puolet rakennuksesta on peittynyt graffiteihin, joita Röda Stenin alueella on ainoana Göteborgissa edelleenkin täysin laillista taiteilla myös itse. Ympärillä on tilaa ja ilmaa. Maisema muuttuu absurdiksi, kun vierestä lipuu ohitse matkustaja-alus.

Rantaviivalta voi löytää myös sen oikean röda stenin − punaisen kiven, jonka mukaan koko paikka on saanut nimensä. Legendan mukaan kivi värjäytyi punaiseksi jo 1700-luvulla, kun tanskalainen merimies surmasi paikalla vartioineen ruotsalaisen sotilaan. Tarinasta olemassa toinenkin versio, mutta se on se huomattavasti tylsempi.

Tapasimme Röda Stenin kahvilassa sattumalta tukholmalaisen taiteilijasielun. Nainen huomasi kamerani ja siitä alkoikin lähes kahvikupillisen verran kestävä keskustelu valokuvauksesta. Nainen kertoi opiskelleensa valokuvausta Uppsalassa noin 30 vuotta sitten. Hän ei edelleenkään omista digitaalista kameraa, sillä uskoo, että valokuvista tulee taidetta vasta pimiössä. Minä en ymmärtänyt, mutta tulin siihen tulokseen, että haluaisin kovasti kokeilla pimiötyöskentelyä. 

Adjö så länge, huudahti nainen hetkeä myöhemmin ja lähti seuraamaan performanssia, jossa esiintyivät laulava munkki ja naisen kristallimaljoja soittava ystävä. Ihanan epämääräistä.
 

Röda Sten on ehdottomasti retken arvoinen kohde. Se kuvastaa myös monella tapaa sitä, mitä Göteborg todella on − teollinen satamakaupunki, joka on yhtä aikaa kolkko, tunnelmallinen, rosoinen, kaunis, epätäydellinen, yllättävä ja pikkuisen hipsteri. 

Ladataan...
Pöytälaatikko

Huono bloggaaja, huono! Mikä ihmeen blogi se sellainen on, joka päivittyy hyvällä tuurillakin vain kerran tai pari kuukaudessa? Missä ovat säännöllisyys, kantava teema, punainen lanka ja oikea asia?

Kun työpäivinä istuu kahdeksan tuntia paikoillaan, kirjoittaa näppäimistö sauhuten ja silmät näyttöpäätettä tiiviisti tuijottaen, tekee iltaisin mieli tehdä jotain ihan muuta. Töiden ulkopuolella minun pitäisi juuri nyt tehdä läppäristäni yksinomaan gradulle omistettu pyhättö. Muiden juttujen kanssa puuhastelu saa omantunnon väkisinkin päästämään ääniä. Kun jossain vaiheessa joku kysyy, että hei mites se sun blogi jakselee, iskee morkkis taas. Ja silloin ei ainakaan tee mieli kirjoittaa. Yhtään mitään.

Sinäänsä hassua, sillä oikeasti nautin tämän blogin rustailusta. Mutta haluan kirjoittaa vain silloin kun se on kivaa, eikä häiritse sitä elämää, jota todella elän. Siinä vaiheessa, kun mukavat asiat alkavat tuntua stressaavilta, on parasta pysähtyä ja järjestellä palaset takaisin oikeille paikoilleen. Muistuttaa itseään, että parasta tässä hommassahan on juuri se, että minä itse päätän mitä, miten ja milloin tätä teen.

Tämä blogi on siis tällainen kiireisen, sitoutumattoman, haahuilevan ja omaa aikaansa arvostavan naisen blogi. Jatkossakin. Tässä blogissa voin kirjoittaa mistä sattuu ja olla ihan tarkoituksella se ärsyttävä tyyppi, joka jakelee sosiaalisessa mediassa kuvia aamupalastaan.

Tänä aamuna katoin aamiaisen yhdelle, kuvasin sen ja päätin, että illalla kerron blogissa vaikka croissanteista, ellen parempaakaan sanottavaa keksi. Ja oikeastaan, mikäpä olisikaan parempaa kuin croissantit, kiireetön aamu ja aamiainen sängyssä. Maanantaina.

Aamiainen yhdelle − näin sen teet. 

  1. Nouse sängystä, avaa makuuhuoneen ikkunat ja päästä valo sekä raikas syysilma sisään.
  2. Vedä sukkahousut jalkaan, heitä takki yöpaidan päälle ja lähde ulos.
  3. Nappaa lähimmästä kahvilasta mukaasi kaksi uunituoretta croissantia.
  4. Jatka matkaasi kukkakauppaan ja poistu sieltä kaupan kenties kaunein neilikka mukanasi.
  5. Palaa kotiin ja hae postilaatikosta aamun lehti.
  6. Pistä kahvit tulille, neilikka maljakkoon, jogurttia, pähkinöitä ja hunajaa kuppiin ja croissant lautaselle.
  7. Siirrä koko komeus tarjottimelle, vie tarjotin sängylle, riisu sukkahousut ja hyppää takaisin peiton alle. 
  8. Nauti. Kauan. Kuvittele olevasi Pariisissa. Lue lehdestä vain kulttuurisivut. 
  9. Hae se toinen, poikaystävälle iltapalaksi ostettu croissant, ja syö sekin.
  10. Juo koko kahvipannu tyhjäksi. Yksin. 

Kas näin aloitetaan viikko tyylillä.

Ladataan...

Pages