Ladataan...
Pöytälaatikko

Juhannuksen valmistusaineisiin kuuluu luonnollisesti aurinkoa, musiikkia, grillijuhlat  ja mitä parhainta seuraa. Tänä vuonna lisäsimme kattaukseen vielä perinteiset juhannustanssit Dalarnassa, pyöräretken peltojen ja punaisten tupien keskellä sekä lähes kolme tuntia kestäneen kiireettömän aamupalahetken maaseudun rauhassa. 

Ei tarvitse erikseen mainita, että nautin suunnattomasti viettää aikaa maalla. Se on ihanaa vastapainoa hektiselle kaupunkielämälle ja antaa energiaa enemmän kuin pannullinen espressoa. Maalla vietetyn viikonlopun jälkeen tuntuu, kuin olisi palannut pidemmältäkin lomalta. Erityisen mahtavalta se tuntuu silloin, kun takana on upea juhannus ja kotimatkalle matkaevääksi on pakattu mansikkakakun rippeet.

Ruotsissa juhannus on perinteitä täynnä ja samalla myös selvästi yhteisöllisempi juhla kuin Suomessa. Juhannusaattona kaupungit tyhjenevät ja maaseudun pienet kylät heräävät unestaan, kun ihmiset kerääntyvät hurraamaan keskikesälle kaikille avoimissa juhannusjuhlissa. Näissä tilaisuuksissa legendat ruotsalaisesta juhannuksesta todella heräävät henkiin — juhannussalko pystytetään juhlallisin menoin, lapset nauravat ja kukkaseppeleet kruunaavat päivän kauneimmat juhannuskampaukset. Aikuiset tanssivat salon ympärillä yhtä innokkaasti kuin perheen pienimmätkin ja hullunkurisissa laululeikeissä on yhtäkkiä paljonkin järkeä. Vanha mies on vaivihkaa kaivanut auton takakontista esiin snapsipullon. 

Olo on kuin olisi eksynyt Arne Mattsonin 50-luvun klassikkoelokuvan kulisseihin.

Kaikkein perinteisimmillään ruotsalaiset juhannusjuhlat vedetään läpi missäpä muussakaan kuin kansallispuvussa. Siihen pukeutuvat niin vanhat kuin nuoretkin ja pukua kannetaan ylpeydellä ja leveällä hymyllä varusteltuna. Uskokaa tai älkää, poikaystäväni äidin aarreaitasta löytyi minullekin sellainen. Alunperin Tammisaaresta kotoisin oleva vanha kansallispuku, joka oli tukalan kuuma, käytössä virunut ja sai minut näyttämään lyhytjalkaiselta tädiltä. 

Rakastin sitä silti.

Juhannuksen vietto Ruotsissa on kulttuurielämys vailla vertaa. Vaikka Suomen kesä onkin parhaimmillaan juuri juhannuksen aikoihin, voin vinkata että juhannusloma Ruotsissa on mahtava vaihtoehto perinteiselle mökkiviikonlopulle Keski-Suomessa. 

Kansallispuvussa hikoilu korvasi tänä vuonna suomalaisen saunan ja juhlista palattuamme pulahdimmekin suoraan uimaan. Sitten siirryimme hetkeksi keräämään voimia illan grillijuhlia varten auringossa loikoillen ja inkivääriboolia maistellen. Illalla syötiin hyvin ja pelattiin tuntikaudet Kubb-nimistä, Mölkkyä muistuttavaa pihapeliä, kunnes yön hämärtyessä joku löysi aitasta ikivanhan Jeopardyn, joka teki tunnelman niin levottomaksi, etten hetkeen ole nauranut yhtä makeasti. Mistähän samanlaisia tietopeliklassikoita vielä löytäisi?

Päivä oli unohtumaton.

On kamala virhe, että juhannusta juhlitaan vain kerran kesässä, joten päätimmekin muuttaa asian ja järjestää muutaman viikon päästä Juhannusjuhlien jatko-osan.  Niitä odotellessa paluu arkeenkaan ei tunnu niin suurelta tragedialta.

Ladataan...

Ladataan...
Pöytälaatikko

Tänään oli sellainen aamu, jolloin kaadoin maitoa mehulasiin kahvikupin sijasta, tahrasin juuri pestyt farkkuni hammastahnaan ja unohdin kaikki ne oleelliset ruotsin kielen sanat, joita olisin tarvinnut asiani järkevään tai edes ymmärrettävään ilmaisemiseen. Teki mieli hautautua sängyn pohjalle loppupäiväksi ja murjottaa.

Onneksi viime vuosien aikana on tullut kantapään kautta opittua, että vastoinkäymiset ovat osa elämää ja maailman pakoilua parempi vaihtoehto on nauraaa itselleen makeasti ja yrittää sen jälkeen uudelleen. Ja jos vieläkin menee pieleen, niin aina voi leipoa mustikkapiirakan tai ruveta maalaushommiin. Tänään tilanne oli niin huolestuttava, että valitsin molemmat.

Jos en haluaisi tehdä töitä viestinnän parissa, olisin ehkä huonekalumaalari. Nautin suunnattomasti siitä tunteesta, kun paksuun maalin kastettu pensseli liukuu tasaisesti puupintaa pitkin ja muuttaa sen vanhan, tylsän ilmeen kerta heitolla uudeksi. Siinä nyt on vain jotakin lähes terapeuttista. Tänään maalauspuuskani kouriin joutui poikaystäväni siskolta saatu vanha puukehyksinen peili, joka uudessa valkoisessa värissään istuu kotiimme nyt paljon paremmin kuin vielä eilen. Kun katselin työni tulosta kahvikuppi kädessä ja uunituoretta mustikkapiirakkaa maistellen, olo oli yhtä seesteinen kuin Juhlamokka -mainoksessa.

Illalla paistoi taas aurinko ja mielikin oli huomattavasti valoisampi. Farkuissani komeili edelleen hammastahnatahra, kouluhommat eivät olleet edistyneet yhtään ja huomasin matkakorttini vanhentuneen. Mutta silti päivä ei tuntunut lainkaan huonolta.

Ilta-aurinko, mustikkapiirakka ja onnistunut maalausprojekti - päivän pelastajat. Ei kai tässä muuta voi kuin olla tyytyväinen.

Pages