Ladataan...
Pöytälaatikko

Olen ollut viime kuukausina aika usein muualla. Muissa maissa ja muissa maailmoissa. Etsimässä uusia seikkailuja ja itseänikin siinä sivussa. Kesän ja alkusyksyn aikana on tapahtunut valtavasti merkittävää. On ollut iloa, onnea, stressiä, huolta, hämmennystä ja vatsalihakset lamaannuttavaa naurua. Juuri niin kuin pitääkin. Elämässä kun on hyvä olla edes jonkinlainen balanssi.

Mitä kaikkea tänne siis kuuluu? Huh. Siitä kun viimeksi pysähdyin kirjoittamaan, on niin kauan, etten tiedä mistä aloittaisin.

Haluaisin kertoa vaikka mitä. Etenkin kaikista hienoista ja minulle tärkeistä hetkistä.

Täydellisen hipsteristä Itä-Lontoosta ja yöbageleista Brick Lanella. Ahvenanmaan saaristosta, telttaretkistä ja savusaunoista. Siitä kun pyöräilin heinäkuussa hylätyllä lentokentällä, katsoin MM-futista Berliinissä ja tapasin pojan, joka inhosi kesää. Siitä millaista on ajaa eteläsisilialaisten pikkukaupunkien kapeilla ja sokkeloisilla kaduilla, patikoida aktiivisella tulivuorella tai istua iltaisin katolla katsomassa tähtiä ja juomassa parin euron punaviiniä. Haluaisin kertoa uudesta työpaikastani, ihanista työkavereistani ja kohtalokkaista kaupunkifestareista, joilla esiintyi London Grammar. Siitä miksi jokaisen kannattaisi edes kerran elämässään matkustaa Madridiin, shoppailla Calle Fuencarralilla, ja käydä katsomassa flamencoa. Siitä miten Tukholma jaksaa edelleen ilahduttaa ja yllättää. Erityisesti haluaisin hehkuttaa kaikkia niitä elämääni osuneita ihmisiä, joiden kanssa olen saanut jakaa ja kokea niin paljon.

 

 

Kirjoittelen pian lisää menneestä ja tulevastakin. Juuri nyt halusin lähinnä rikkoa hiljaisuuden ja jakaa samalla muutaman erittäin satunnaisen ja irrallisen kuvan kesän varrelta. Suurin syy blogihiljaisuuteen on ollut tarve pysyä muualla. Ehkä myös pieni kyllästyminen, ahdistus ja vastareaktio. Joskus on vapauttavaa elää hetki ilman sosiaalista mediaa ja omia muistot ihan vain itselleen. Mutta sitten sitä taas muistaa, miten kivaa tämä homma on. Täällä mä siis taas olen.