Ladataan...

Sormissa kihelmöi, kun valmistauduin painamaan "lähetä". Jälleen kerran olin tässä tilanteessa: lähettämässä työhakemusta. Tällä kertaa hakemus sinetöisi päätökseni vaihtaa alaa. Taas.

"Jos vielä kerran yritän tutustua itseeni ja löytää vastauksen kysymykseen: mikä musta tulee isona."

Oon hieman levoton sielu - aina kurkkimassa aidan yli, josko siellä olisi jotakin mielenkiintoisempaa. Yläasteikäisenä halusin olla kaikkea maskeeraajasta kondiittoriin. Onneksi päädyin lukioon ja sain lisää miettimisaikaa. Epäilen tosin mahtoiko sekään auttaa.

Rakkaus matkailuun sai lopulta kouluttautumaan restonomiksi ja vei mut Maltalle asti töihin. Muutaman vuoden alalla työskentelyn jälkeen jäljellä oli enää kuitenkin hyvin vähän rakkautta ja vain pelkkä kylmä todellisuus: hotellirespa ei olekaan niin jännittävä ja kiehtova paikka kuin kuvittelin, eikä laisinkaan sopiva kaltaiselleni päivittäistä vaihtelua hamuavalle. Ravintola-alakaan ei tuntunut omalta. Siispä suuntasin Kööpenhaminaan ja päätin lyhyen pohdinnan tuloksena kouluttautua rakennussuunnitelijaksi. Välillä mietin, annoinko asioille ja itselleni tarpeeksi aikaa kehittyä. Olinko kenties liian malttamaton?

Hätäratkaisu se todellakin oli, ja jo ensimmäisen lukukauden jälkeen pohdin tosissani opintojen keskeyttämistä; olihan mulla opiskeluiden ohella kuitenkin työ markkinoinnissa, josta olisi jopa tarjottu kokopäiväistä työtä ja josta aidosti pidin. Muiden mielipiteet vei kuitenkin voiton ja hammasta purren kävin koulun loppuun. Kadun.

Rakkauden vietyä mut Tanskasta Saksaan, yritin aikani päästä takaisin markkointiin, alalle johon tunsin paloa. Hain jopa palkattomaan työharjotteluun, mutta kielitaito olisi pitänyt olla täydellinen, jota se ei tuolloin eikä vieläkään ole, ja koulutus juuri työtä vastaava. Intohimolla alaa kohtaan ja vuoden kokemuksella oli hyvin vähän merkitystä. Luovutin.

Ryhdyin rakentamaan lentokenttäterminaalia - en tulevaisuuttani. Päädyin siis arkkitehtitoimistoon töihin. Nyt jo yli kaksi vuotta katseltuani muiden paloa ja intoa tähän alaan, johon itse lähes vastentahtoisesti kouluttauduin, tein päätöksen: jos vielä kerran. Jos vielä yhden kerran painan "lähetä"-painiketta. Jos vielä kerran yritän tutustua itseeni ja löytää vastauksen kysymykseen: mikä musta tulee isona.

*Klik*

Ladataan...

Miten harrastus voikaan viedä mukanaan! Siitä on vasta vuosi kun ensimmäistä kertaa päätimme kokeilla suppailua (SUP=Stand up paddle boarding). Oltiin reissaamassa Espanjassa, ja Valenciassa päätettiin varata kahden päivän SUP-kurssi ohjaajan kanssa oppiaksemme tekniikan. Meressä aaltojen vietävänä oli hyvä saada ensi kosketus siihen, mitä suppailu voi rankimmillaan/hauskimmillaan olla, ja jos olisinkin ensimmäisen kerran opetellut sitä tyynessä järvessä, olisin saattanut hyvinkin hylätä harrastuksen leimaamalla sen tylsäksi. 

Saksassa poikaystäväni kanssa harrastusta jatkettuamme totesimme, että olisi kivaa oppia lisää tekniikasta. Kävimme yksityistunneilla erään saksalaisen kilpa-suppaajan kanssa. Hän hioi asennot ja tekniikan oikeaksi. Lisäksi opittiin edistyneempiä käännöksiä ja pieniä vinkkejä. Parhaimmillaan suppailusta saa siis mielenkiintoisen ja monipuolisen urheiluharrastuksen - myös talveksi!

 

 Suppailu eri vesistöissä

Ehdottomasti epäonnistunein SUP-reissumme oli Nicaraguassa. Oltiin niin varmoja, että jo aiemmin Espanjan aallokoissa suppailleena ei Nicaragua ole laisinkaan niin paha sauma. Siellä se tekniikan merkitys korostui, ja se että melontaan saa voimaa; aallot heittivät lautaa jatkuvasti kauemmas rannasta ja melottava oli tauotta. Ehkä aallokko oli tuona päivänä tavallista voimakkaampi, mutta ensimmäistä kertaa suppaillessani olin oikeasti stressaantunut. Huomioon oli otettava myös surffaajat, jotka liikkuivat paljon nopeammin ja arvaamattomammin. Olin tuon päivän jälkeen niin poikki, että päätimme suppailun sijaan keskittyä surffailuun.   

Suppailla voi siis aalloillakin (Stand up paddle surfing), mutta itselleni kokemusteni perusteella asetin nyrkkisäännön: jos aallokko on niin voimakas, että siellä surffataan aalloilla, on hyvä varautua työskentelemään tavallista enemmän ja seurata mihin suuntaan virta vie. Valencian aallokoissa olin paljon enemmän kontrollissa, vaikka olinkin tuolloin vielä aloittelija. Kumpaankin tilanteesen on kuitenkin tekniikka oltava jollain tavalla hallussa muiden ja oman turvallisuuden vuoksi.     

Ehdoton lempparini on ollut hieman aallokkoisessa vedessä suppailu - se tuo haastetta ja hauskuutta melomiseen. Muunlaisissa vesistöissä voi tietysti harrastaa myös. Meitä lähin järvi on valitettavasti pienehkö, ja menemme sinne usein melomaan pari kertaa järven ympäri - ihan kuin kävisi hölkkäämässä. Parin tunnin ajomatkan päässä on myös Bodenjärvi, yksi Keski-Euroopan suurimmista järvistä, jossa saa jo nauttia hieman aallokkoisemmasta vesistöstä, mutta parhaimman kokemuksen omasta mielestäni saa kyllä meressä. Aika ajoin on hauskaa suppailla myös joessa. Täällä Stuttgartissa virtaava joki ei ehkä ole pulahtamiseen, mutta suppailla siinä voi. Samainen joki virtaa aina naapurikaupunki Tübingeniin asti, ja siellä olemmekin pari kertaa olleet lautojen kanssa nauttimassa kivoista maisemista (ks. kuva alla), joskaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita se ei tarjoa. ;)  

Miksi tekniikalla on merkitystä?

Kenenkään ei tarvitse olla ammattilainen uuden harrastuksen aloitettuaan, eikä tietenkään silloinkaan kun satunnaisesti käy kokeilemassa. Jos suppailu kuitenkin kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti ottaa selvää oikeasta asennosta ja perusmelontatekniikasta ennen vesille lähtöä. Esimerkiksi Youtubesta löytyy helposti monia tutorial-videoita, joista voi oppia perusjuttuja. Valitettavan usein SUP-välineiden vuokraajat jättävät väliin opastuksen (ainakin täällä Saksassa), ja moni lähteekin vesille sillä mielikuvalla, ettei suppailusta tarvitse sen kummemmin tietää - kunhan meloo. Väärällä tekniikalla, tai sen puutteella on kuitenkin paljon merkitystä:

a) Kehon vääräinlainen kuormitus: Monien SUP-reissujen aikana on tullut nähnyä omatoimisia suppailijoita, joiden asentoa jo katsoessakin tulee selkä kipeäksi. Väärällä tekniikalla saattaa kuormittaa täysin vääriä paikkoja. Kun tietää tekniikan, saa siitä urheiluna myös enemmän irti, kun tietää miten liike tehdään.  

b) Turvallisuus vesillä: Vaikka uimataidot olisikin hyppysissä, on haastavaa reagoida, kun esimerkiksi juuri uuden harrastuksen aloittanut purjelautailija tulee vastaan, tai vaikkapa moottorivene, jonka kuljettaja ei ole huomannut sua. Kääntyminen, pysähtyminen ja tasapaino on hyvä hallita vesillä.

c) Ota kaikki irti lajista: Meillä on poikaystävän kanssa ollut niin hauskaa kikkaillessa temppuja ja välillä kaatuillessa. Ollaan melottu kilpaa ja pidetty hauskaa. Omalta osalta laju on muuttunut sitä antoisemmaksi mitä enemmän olen siitä oppinut!

Omat välineet?

Ensimmäinen puoli vuotta me vuokrattiin välineet, kunnes käytiin niin usein, että oli jo rahallisesti järkevää ostaa omat. Vuokratessa ja kokeillessa erilaisia lautoja, ero hyvän ja huonon laudan välillä oli huomattavissa. Tämän takia päätimmekin panostaa hyviin lautoihin, joista saisimme paljon irti harrastukseemme. Loppu peleissä lautojen pitäisi kestää pitkään ja hyvälaatuiset vielä pidempään, eli uusia lautoja ei tämän tästä tarvitse ostaa. Hinta haitari on 400-3000€ välillä ja harvoin varmasti löytää mitään korkealaatuista 400 eurolla.  

Lyhyt yhteenveto yleisimmistä lauta-tyypeistä:

All-around board: hieman leveämpi kärki takaa tasapainoa, ja sopiikin hyvin myös aloittelijalle. Sopii nimensä mukaisesti käytettäväksi kaikenlaisissa vesistöissä.   

Touring/Flat water board: aavistuksen all-aroundia kapeampi lauta suippomaisella kärjellä lipuu vedessä sujuvasti ja hieman nopeammin. Toki ei tarjoa niin paljon tasapainoa kuin all-around, mutta on silti ok myös harrastuksen aloittelijalle. Tämäkin lauta sopii hyvin kaikenlaiseen vesistöön.   

Racing board: Huomattavasti kapeampi kaarevarunkoinen lauta on suunniteltu nimenomaan takaamaan nopean vauhdin, ja tätä käyttävätkin enimmäkseen vauhtikilpailua harrastavat.

Surf board: Pienempi ja teräväkärkinen lauta sopii aalloissa temppuiluun, mutta ei pidemmälle matkalle. Lauta reagoi nopeasti, mutta ei liu'u kovin sujuvasti veden päällä pidempiä matkoja.

Pidempi lauta siis liukuu vedessä paremmin ja leveä tarjoaa tasapainoa. Myös mitä lyhyempi lauta, sitä paremmin se kääntyy. Kaikki riippuu siitä, mitä on aikeissa tehdä, ja millaisessa vesistössä. Muista panostaa myös hyvään melaan. Melan suositeltava materiaali on hiilikuitu, joka takaa kestävyyden ja kevyen painon. Me ostimme omat lautamme käytettynä saksalaiselta ohjaajaltamme, joka myy aina joka kesä käytössä olleet laudat. Kunnossa ei näkynyt minkäänlaisia käytönmerkkejä, ja hinnasta saimme satasia pois. Saimme myös kolmen tunnin ajan kokeilla erilaisia lautoja vedessä ja ehdottoman hyviä vinkkejä ostamiseen. Omat lautamme ovat Sveitiläiseltä Indiana-merkiltä, ja voin lämpimästi suositella! 

 
Stay tuned, aion pian jakaa myös tarinani ensimmäisestä surffi-kokemuksestani :)
 
Onko täällä muita suppailusta innostuneita?
 

Ladataan...

Saksasta ostettu asuntomme on odotellut jo pitkään remonttiaan. Pieniä juttuja ollaan jo voitu aloittaa, kuten tapettien ja lattialaattojen poistamisen, mutta ostoprosessi täällä kestää hieman pidempään, ja ennen kuin virallinen osuus oli kokonaan valmis, emme voineet aloittaa isompien purkuhommien kanssa. Nyt on vihdoin paperisota saatu päätökseen ja ensimmäisenä lähti sinapin keltainen kylpyhuonekalusto. Ah, miten paljon mielihyvää sainkaan pääsemällä niistä eroon! Seuraavana vuoroon tulee sähkö ja vesi, sekä yhden seinän purku ja uuden väliseinän rakentaminen. Tähän asti on kuitenkin suunnittelu ollut täydessä vauhdissa ja uusia pohjapiirroksia hiottu. Ehdittiin myös ennen remppa-kaaosta keskittyä pienempiin yksityiskohtiin, kuten esimerkiksi ruokailupöytään, jonka entisöimme itse. 

Ostimme siis tosiaan kaksion täältä Stuttgartista, jonka olemme aikeissa muuttaa kolmioksi. Hommaa riittää, sillä kämppä on alkuperäisessä vm. -79 kunnossa. Puramme seinän keittiön ja olohuoneen välillä, ja muutamme toisen huoneista kahdeksi huoneeksi. Nykyinen olohuone ja makuuhuone tulevat vaihtamaan myös paikkaa. Meille remonttikunnossa oleva kämppä oli luonteva ratkaisu. Me molemmat ollaan rakennusalalla, itse olen rakennussuunnittelija, siispä täysin meille räätälöidyn tilan luominen kiinnosti molempia. Pohjapiirros muutettiin siis kokonaan, ja kämppään tulee muutamia mielenkiintoisia elementtejä.

Kämppä on pienehkö, mutta meille oli myös tärkeää saada kompakti ja avoin tila. Sijainti oli tosin melkein se tärkein asia. Lähes vuoden ajan etsimme asuntoa lähes tulkoon vain yhdeltä alueelta, sillä muuton suhteen ei ollut minkäänlaista kiirettä tai painetta. Botnangin alue, jolla olemme jo vuoden verran vuokralla asuneet ja jolla uusi asuntomme myös sijaitsee, iski heti silmääni Stuttgartiin muuttaessa. Julkiset kulkuyhteydet on hyvät, mutta alue on erittäin rauhallista ja metsäistä. Hmm, lieneekö suomalaisuus, vai mikä, mutta metsän ääreen oli päästävä :D  En aio jakaa kuvia kämpästä, ketään ei kiinnosta katsella auki revittyjä pintoja, mutta sen sijaan ajattelin esitellä pienen huonehaluprojektini kuvien kera:

 

 

 

Sillä välin kun remontti oli jäähyllä (kiitos saksalaisen byrokratian), keskityimme suunnitteluun ja pienempiin yksityiskohtiin, joita jaksoi vielä ennen remonttia näpertää. Yksi niistä oli täydellisen ruokapöydän metsästäminen. Loft-tyyliseen kämppäämme olemme kuumeisesti etsineet pyöreätä mustaa pöytää - mielellään tietysti laadukkaasta materiaalista ja järkevään hintaan. Tehtävä osoittautui miltein mahdottomaksi ja olin jo heittämässä pyyhettä kehään, kun lopulta Ebaystä löytyi hyväkuntoinen 60-luvun pyöreä pöytä erittäin huokeaan 50€ hintaan. Pöytä oli vieläpä tiikkiä ja kooltaan juuri täydellinen! Entisöintiin oltiin varauduttu ja ensimmäistä kertaa sitäkin tuli kokeiltua. 

Ensimmäinen haaste oli saada raskas ja isohko pöytä kuljetettua Skodan kyydissä kotiin. Onneksi ei ollut sateinen ilta, sillä sidoimme sen auton katolle jalka taivasta kohti sojottaen valiten autobaanan sijaan pidemmän (lue: hitaamman) reitin. Pöytä osoittautui myös niin painavaksi, että me kahteen pekkaan ei melkein saatu sitä asuntoomme kannettua. Toivottavasti saadaan muuttoapua muutaman kuukauden päästä, kun vaihdetaan asuntoa... Kerrostaloasunnossa entisöidessä on myös omat kommervernkkinsä. Sateisena kautena projektia ei voinut siirtää parvekkeelle. Siispä olohuoneesta tuli meidän verstas! Pinnasta piti hioa vanhat lakat ja muut pois ennen uutta pintaa, ja voin melkeen vannoa että sitä hiomapölyä löytyi ihan joka puolelta lounasrasiasta sukkalaatikkoon - jopa kauan projektin jälkeenkin. Petsin haju ei myöskään ollut kovin miellyttävä leijuessa ympäri asuntoa. Enkä voi väittää, että olin iloisesti yllättynyt myöhemmin matosta löytyneistä maalitahroista. Mitä tästä siis opimme? Olkkarin lattia EI ole oikea paikka tähän harrastukseen.  

Pöytään sopivat tuolit osoittautuivat vielä hankalemmaksi löytää kuin pöytä itse. Mehän suunniteltiin tämä projekti vaan puolitiehen ja ostettiin sekä entisöitiin ensin pelkkä pöytä ja vasta sen jälkeen ryhdyttiin miettimään tuoleja. Tuolit onneksi löytyivät lopulta made.com:sta siedettävään hintaan ja ne sopivat pöydän kaveriksi enemmän kuin hyvin. Etsintään kului kyllä aikaa viikkotolkulla ja jokainen alueen huonekalukauppa tuli kahlattua. Tuntui aluksi vähän hassulta tilata juuri tuolit netin kautta, sillä niitähän yleensä haluaa kokeilla etukäteen, mutta tällä kertaa tehtiin poikkeus. Huh, onneksi tuolien ulkonäkö ja tuntuma miellytti! Yleisesti ottaenkin kokonaisuuden lopputulos miellyttää. Pienessä asunnossa kun niinkin iso huonekalu kuin ruokailupöytä vaikuttaa hirveän paljon tilan kokonaisilmeeseen ja uskon, että tämä tulee olemaan juuri sopiva meidän uuteen asuntoon. Mieleen tulee joku ranskalainen kahvila - paitsi, että tuon hedelmäkorin sijaan pitäisi pöydällä olla ehkä tuhkakuppi ja vaikka kasa Voguen vintage-painoksia.

Valitettavasti remppa jatkuu raskaampien teemojen myötä (joista en jaksa edes kirjoittaa), mutta 3-4 kuukauden päästä ollaan varmaan siinä pisteessä, että tuolit, pöytä ja kaikki loput kamat pakataan jälleen kerran autoon ja viedään niiden uuteen kotiin!!     

Pages