Ladataan...

Jos laittaisin euron säästöpossuun jokaisesta onnistuneesta Syötävän hyvä-blogin ruokaohje-kokeilustani, olisi jo muutama kymppi kertynyt pahan päivän varalle, sillä jokainen resepti tuntuu olevan toimiva ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Moni kyseisen blogin varmasti tuntee ja saattanut jopa blogia pyörittävän Lotan kirjoihinkin tutustua. Itse löysin blogin yrittäessäni keksiä uusia mielenkiintoisia vege-reseptejä. Kaipasin myös arjen ruokiin piristystä ja sitä blogi aimoannoksen on tarjonnutkin. Blogi on myös visuaalisesti houkutteleva, mikä on mulle jotenkin tärkeä kriteeri ruokaohjeita etsiskellessä. 

Pidemmittä puheitta, tässä omat tämän hetken lemppari-reseptit Syötävän hyvä-blogin loistavista resepteistä:

Ihan paras vadelmainen raakajuustokakku

Jo pidemmän aikaa tavoitteenani on ollut sokerin kokonaan poisjättäminen, josta tulee ainakin alkuun vaikea tie. Keho on tottunut vähän liiankin säännölliseen sokeri-shokkiin, ja varsinkin nyt kun töissä on stressiä ja oman kodin remontti jatkuu jo neljättä kuukautta, hermot on kireällä ja energiat vähissä. Kahvia en ole ikinä juonut, joten alussa on odotettavissa uupumusta varsinkin iltapäivällä kun lounaasta on jo kulunut tunteja.  Liikunta tuli myös äskettäin takaisin kuvioihin ja säännölliseksi osaksi arkea toukokuisen jännerepeymän jälkeen, mikä myös osaltaan kuluttaa ja syö energiaa ennen kuin pääsee takaisin vanhaan tahtiin.    

Ennen tätä vadelmakakkua, en ole ikinä tehnyt raakakakkua itse. Enkä ole varmasti ainoa, joka näki raakakakut liian kalliina, raaka-aineet vaikea löytää ja hankalina valmistaa. Tämän kakun kun tein, mieli muuttui tyystin. Ja jälleen kerran tuli todistettua, että ennakkoluulot voi todellakin olla esteenä hyville jutuille. Kakun ainesosat maksoi yhteensä ehkä 6-7 euroa, valmistamiseen meni ehkä reilu puolituntia ja olin iki-onnellinen, että löysin vihdoin suht' terveellisen herkun korvaamaan makeiset ja leivonnaiset!  

Arjen 30MIN pikacurry

Tästä munakoiso-currysta on tullut meidän arjen pelastaja. Äh, en oikein tykkää tuosta sanasta "arjen pelastaja". On kait jokin trendi-sana. Sanotaanko vaikka, että tämä ruoka on nopea ja helppo valmistaa - ei niin sanotusti ketuta ruveta kokkaamaan rankan päivän jälkeen, ja on silti jotenkin spesiaalimpaa arkiruokaa. Maut on mielenkiintoisia ja itse olen soveltanut tätä vaihtamalla/lisäämällä vihanneksia, esim. paprikaa. Arjen luksusta :) 

Takuurapea tofu ja teriyaki-tofukulho

Tofua ja riisinuudeleita maapähkinäkastikkeessa

Kanan ja punaisen lihan jätin yli vuosi sitten ruokavaliostani pois - kala on jäänyt vielä kuvioihin, vaikkakin pienissä määrin. Sinänsä elämä ei mullistunut, sillä liha ei koskaan ollut mitenkään merkittävä osa ruokailutottumuksiani. Tofu on kasvissyöjälle hyvä proteiinin lähde ja keittiössäni suoraan sanottuna melko uusi tuttavuus. Nämä kaksi reseptiä saivat hurahtamaan tofuun. Toki ne voi toteuttaa ilman tofuakin, mutta tofun kanssa niistä saa täyttävän, proteiinipitoisen aterian. Tofusta tuli todellakin rapeaa, ja molempien reseptien kastikkeet on hyvä perusohje muihinkin aasialaistyyppisiin aterioihin.  

Paahdetut perunat ja korianteripesto

Melko guilt-free snägäri-herkku Netflix-iltaan. 'nuf said. Ja vihdoin selvisi, miten paahdetuista perunoista saa uunissa täydellisen rapsakat!

Onko muillakin kokemuksia kyseisen blogin resepteistä, ja mahdollisia suosituksia? :)

 

Ladataan...

Sormissa kihelmöi, kun valmistauduin painamaan "lähetä". Jälleen kerran olin tässä tilanteessa: lähettämässä työhakemusta. Tällä kertaa hakemus sinetöisi päätökseni vaihtaa alaa. Taas.

"Jos vielä kerran yritän tutustua itseeni ja löytää vastauksen kysymykseen: mikä musta tulee isona."

Oon hieman levoton sielu - aina kurkkimassa aidan yli, josko siellä olisi jotakin mielenkiintoisempaa. Yläasteikäisenä halusin olla kaikkea maskeeraajasta kondiittoriin. Onneksi päädyin lukioon ja sain lisää miettimisaikaa. Epäilen tosin mahtoiko sekään auttaa.

Rakkaus matkailuun sai lopulta kouluttautumaan restonomiksi ja vei mut Maltalle asti töihin. Muutaman vuoden alalla työskentelyn jälkeen jäljellä oli enää kuitenkin hyvin vähän rakkautta ja vain pelkkä kylmä todellisuus: hotellirespa ei olekaan niin jännittävä ja kiehtova paikka kuin kuvittelin, eikä laisinkaan sopiva kaltaiselleni päivittäistä vaihtelua hamuavalle. Ravintola-alakaan ei tuntunut omalta. Siispä suuntasin Kööpenhaminaan ja päätin lyhyen pohdinnan tuloksena kouluttautua rakennussuunnitelijaksi. Välillä mietin, annoinko asioille ja itselleni tarpeeksi aikaa kehittyä. Olinko kenties liian malttamaton?

Hätäratkaisu se todellakin oli, ja jo ensimmäisen lukukauden jälkeen pohdin tosissani opintojen keskeyttämistä; olihan mulla opiskeluiden ohella kuitenkin työ markkinoinnissa, josta olisi jopa tarjottu kokopäiväistä työtä ja josta aidosti pidin. Muiden mielipiteet vei kuitenkin voiton ja hammasta purren kävin koulun loppuun. Kadun.

Rakkauden vietyä mut Tanskasta Saksaan, yritin aikani päästä takaisin markkointiin, alalle johon tunsin paloa. Hain jopa palkattomaan työharjotteluun, mutta kielitaito olisi pitänyt olla täydellinen, jota se ei tuolloin eikä vieläkään ole, ja koulutus juuri työtä vastaava. Intohimolla alaa kohtaan ja vuoden kokemuksella oli hyvin vähän merkitystä. Luovutin.

Ryhdyin rakentamaan lentokenttäterminaalia - en tulevaisuuttani. Päädyin siis arkkitehtitoimistoon töihin. Nyt jo yli kaksi vuotta katseltuani muiden paloa ja intoa tähän alaan, johon itse lähes vastentahtoisesti kouluttauduin, tein päätöksen: jos vielä kerran. Jos vielä yhden kerran painan "lähetä"-painiketta. Jos vielä kerran yritän tutustua itseeni ja löytää vastauksen kysymykseen: mikä musta tulee isona.

*Klik*

Ladataan...

Miten harrastus voikaan viedä mukanaan! Siitä on vasta vuosi kun ensimmäistä kertaa päätimme kokeilla suppailua (SUP=Stand up paddle boarding). Oltiin reissaamassa Espanjassa, ja Valenciassa päätettiin varata kahden päivän SUP-kurssi ohjaajan kanssa oppiaksemme tekniikan. Meressä aaltojen vietävänä oli hyvä saada ensi kosketus siihen, mitä suppailu voi rankimmillaan/hauskimmillaan olla, ja jos olisinkin ensimmäisen kerran opetellut sitä tyynessä järvessä, olisin saattanut hyvinkin hylätä harrastuksen leimaamalla sen tylsäksi. 

Saksassa poikaystäväni kanssa harrastusta jatkettuamme totesimme, että olisi kivaa oppia lisää tekniikasta. Kävimme yksityistunneilla erään saksalaisen kilpa-suppaajan kanssa. Hän hioi asennot ja tekniikan oikeaksi. Lisäksi opittiin edistyneempiä käännöksiä ja pieniä vinkkejä. Parhaimmillaan suppailusta saa siis mielenkiintoisen ja monipuolisen urheiluharrastuksen - myös talveksi!

 

 Suppailu eri vesistöissä

Ehdottomasti epäonnistunein SUP-reissumme oli Nicaraguassa. Oltiin niin varmoja, että jo aiemmin Espanjan aallokoissa suppailleena ei Nicaragua ole laisinkaan niin paha sauma. Siellä se tekniikan merkitys korostui, ja se että melontaan saa voimaa; aallot heittivät lautaa jatkuvasti kauemmas rannasta ja melottava oli tauotta. Ehkä aallokko oli tuona päivänä tavallista voimakkaampi, mutta ensimmäistä kertaa suppaillessani olin oikeasti stressaantunut. Huomioon oli otettava myös surffaajat, jotka liikkuivat paljon nopeammin ja arvaamattomammin. Olin tuon päivän jälkeen niin poikki, että päätimme suppailun sijaan keskittyä surffailuun.   

Suppailla voi siis aalloillakin (Stand up paddle surfing), mutta itselleni kokemusteni perusteella asetin nyrkkisäännön: jos aallokko on niin voimakas, että siellä surffataan aalloilla, on hyvä varautua työskentelemään tavallista enemmän ja seurata mihin suuntaan virta vie. Valencian aallokoissa olin paljon enemmän kontrollissa, vaikka olinkin tuolloin vielä aloittelija. Kumpaankin tilanteesen on kuitenkin tekniikka oltava jollain tavalla hallussa muiden ja oman turvallisuuden vuoksi.     

Ehdoton lempparini on ollut hieman aallokkoisessa vedessä suppailu - se tuo haastetta ja hauskuutta melomiseen. Muunlaisissa vesistöissä voi tietysti harrastaa myös. Meitä lähin järvi on valitettavasti pienehkö, ja menemme sinne usein melomaan pari kertaa järven ympäri - ihan kuin kävisi hölkkäämässä. Parin tunnin ajomatkan päässä on myös Bodenjärvi, yksi Keski-Euroopan suurimmista järvistä, jossa saa jo nauttia hieman aallokkoisemmasta vesistöstä, mutta parhaimman kokemuksen omasta mielestäni saa kyllä meressä. Aika ajoin on hauskaa suppailla myös joessa. Täällä Stuttgartissa virtaava joki ei ehkä ole pulahtamiseen, mutta suppailla siinä voi. Samainen joki virtaa aina naapurikaupunki Tübingeniin asti, ja siellä olemmekin pari kertaa olleet lautojen kanssa nauttimassa kivoista maisemista (ks. kuva alla), joskaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita se ei tarjoa. ;)  

Miksi tekniikalla on merkitystä?

Kenenkään ei tarvitse olla ammattilainen uuden harrastuksen aloitettuaan, eikä tietenkään silloinkaan kun satunnaisesti käy kokeilemassa. Jos suppailu kuitenkin kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti ottaa selvää oikeasta asennosta ja perusmelontatekniikasta ennen vesille lähtöä. Esimerkiksi Youtubesta löytyy helposti monia tutorial-videoita, joista voi oppia perusjuttuja. Valitettavan usein SUP-välineiden vuokraajat jättävät väliin opastuksen (ainakin täällä Saksassa), ja moni lähteekin vesille sillä mielikuvalla, ettei suppailusta tarvitse sen kummemmin tietää - kunhan meloo. Väärällä tekniikalla, tai sen puutteella on kuitenkin paljon merkitystä:

a) Kehon vääräinlainen kuormitus: Monien SUP-reissujen aikana on tullut nähnyä omatoimisia suppailijoita, joiden asentoa jo katsoessakin tulee selkä kipeäksi. Väärällä tekniikalla saattaa kuormittaa täysin vääriä paikkoja. Kun tietää tekniikan, saa siitä urheiluna myös enemmän irti, kun tietää miten liike tehdään.  

b) Turvallisuus vesillä: Vaikka uimataidot olisikin hyppysissä, on haastavaa reagoida, kun esimerkiksi juuri uuden harrastuksen aloittanut purjelautailija tulee vastaan, tai vaikkapa moottorivene, jonka kuljettaja ei ole huomannut sua. Kääntyminen, pysähtyminen ja tasapaino on hyvä hallita vesillä.

c) Ota kaikki irti lajista: Meillä on poikaystävän kanssa ollut niin hauskaa kikkaillessa temppuja ja välillä kaatuillessa. Ollaan melottu kilpaa ja pidetty hauskaa. Omalta osalta laju on muuttunut sitä antoisemmaksi mitä enemmän olen siitä oppinut!

Omat välineet?

Ensimmäinen puoli vuotta me vuokrattiin välineet, kunnes käytiin niin usein, että oli jo rahallisesti järkevää ostaa omat. Vuokratessa ja kokeillessa erilaisia lautoja, ero hyvän ja huonon laudan välillä oli huomattavissa. Tämän takia päätimmekin panostaa hyviin lautoihin, joista saisimme paljon irti harrastukseemme. Loppu peleissä lautojen pitäisi kestää pitkään ja hyvälaatuiset vielä pidempään, eli uusia lautoja ei tämän tästä tarvitse ostaa. Hinta haitari on 400-3000€ välillä ja harvoin varmasti löytää mitään korkealaatuista 400 eurolla.  

Lyhyt yhteenveto yleisimmistä lauta-tyypeistä:

All-around board: hieman leveämpi kärki takaa tasapainoa, ja sopiikin hyvin myös aloittelijalle. Sopii nimensä mukaisesti käytettäväksi kaikenlaisissa vesistöissä.   

Touring/Flat water board: aavistuksen all-aroundia kapeampi lauta suippomaisella kärjellä lipuu vedessä sujuvasti ja hieman nopeammin. Toki ei tarjoa niin paljon tasapainoa kuin all-around, mutta on silti ok myös harrastuksen aloittelijalle. Tämäkin lauta sopii hyvin kaikenlaiseen vesistöön.   

Racing board: Huomattavasti kapeampi kaarevarunkoinen lauta on suunniteltu nimenomaan takaamaan nopean vauhdin, ja tätä käyttävätkin enimmäkseen vauhtikilpailua harrastavat.

Surf board: Pienempi ja teräväkärkinen lauta sopii aalloissa temppuiluun, mutta ei pidemmälle matkalle. Lauta reagoi nopeasti, mutta ei liu'u kovin sujuvasti veden päällä pidempiä matkoja.

Pidempi lauta siis liukuu vedessä paremmin ja leveä tarjoaa tasapainoa. Myös mitä lyhyempi lauta, sitä paremmin se kääntyy. Kaikki riippuu siitä, mitä on aikeissa tehdä, ja millaisessa vesistössä. Muista panostaa myös hyvään melaan. Melan suositeltava materiaali on hiilikuitu, joka takaa kestävyyden ja kevyen painon. Me ostimme omat lautamme käytettynä saksalaiselta ohjaajaltamme, joka myy aina joka kesä käytössä olleet laudat. Kunnossa ei näkynyt minkäänlaisia käytönmerkkejä, ja hinnasta saimme satasia pois. Saimme myös kolmen tunnin ajan kokeilla erilaisia lautoja vedessä ja ehdottoman hyviä vinkkejä ostamiseen. Omat lautamme ovat Sveitiläiseltä Indiana-merkiltä, ja voin lämpimästi suositella! 

 
Stay tuned, aion pian jakaa myös tarinani ensimmäisestä surffi-kokemuksestani :)
 
Onko täällä muita suppailusta innostuneita?
 

Pages