tarina nimen takana

Prinsessa Tuuliviiri

Nimi juontaa juurensa viime helmikuulta.
Olin päättänyt ottaa uudelleen käyttöön nettitreffi-profiilini.
Päätin, että olen kuukauden sivustolla ja poistan profiilin, jos mitään järkevää ei ilmaannu.
No yksi herra sieltä löytyikin, kuukauden täytyttyä poistin itseni, olenhan sentään yhden miehen nainen kerrallaan.

Olimme miehen kanssa siirtyneet jo jutteluun Facebookin puolelle ja treffeillä käyty kerran.
Mies oli mukavan tuntuinen, ei sellainen johon kiinnittäisin huomiota kadulla, mutta herrasmies, ihan ok näköinen, kiltti ja ja....niin jokin kuitenkin mätti.

Ensimmäisten treffien jälkeen, oli kaikenlaisia väärinkäsityksiä ja miehen aikaansaamattomuutta ilmassa. Pian kuitenkin lyösin itseni miehen luota oleskelemasta useammankin päivän. Myöhemmin mies tuli myös kyläilemään luokseni viikonlopuksi. Eri kaupungeissa asuminen rajoitti näkemistämme vähän.
Kaikki oli tavallaan hyvin, mutta ei sitten kuitenkaan. En jotenkin ottanut mitään selkoa miehestä, mitä se ajatteli, mitä halusi. Ei jotenkin antanut itsestään mitään, kaikki asiat sai aina onkia hänestä irti.

Sitten viikonloppuvierailunsa jälkeen mies ilmoitti netissä, että hänen elämänsä on liian rankkaa minulle.
Olin kuulemma kaikella tapaa "vaimomatskua", mutta en kestäisi hänen rankkaa elämäänsä.
Jep, niin kovin rankalta hänen elämänsä vaikuttikin, kotona ja töissä olemista. Vou!
Mies myös valitti siitä, että olen syntynyt kultalusikka suussa ja äitini maksaa varmasti vuokrani, jolloin voin tehdä palkallani mitä tahdon.  (Äitini ei ole maksanut vuokraani kertaakaan työssä ollessani,  jos äitini maksoi vuokran silloin kun opiskelin, mitä sitten!) Ei ollut mielestäni mieheltä pois, jos suunnittelin silloin lomamatkaa! Ehkä hän nyt olisi onnellinen, jos tietäisi etten koskaan lähtenyt minnekkään. Olin muuton jälkeen kokoajan töissä, kesäkuuhun alkuun asti.
Nyt olen lomaillut, koska en saanut kesäksi töitä. Mies varmaan taas kertoisi minun olevan pilalle hemmoteltu prinsessa, kun lomailen kesän!
Valitusta sain kuulla myös siitä etten osannut suunnitella elämääni hirveän pitkälle!
En voinut, olinhan suunnittelemassa muuttoa (kaupunkiin lähellä miestä), mutten millään voinut tietää haluanko asua kaupungissa vielä seuraavana syksynä. Nykyään tiedän, että haluan, mutta kun en helmikuussa tienny olin alahtelevainen tuuliviiri, joka ei osaa päättää asioista.
Enhän voinut ruveta rakentamaan elämää vajaan kuukauden tuntemisen jälkeen, joka perustui netissä jutteluun. Enkä varsinkaan, kun mies ei tuntunut täydellisen oikealta!
Välit laitettiin kokonaan poikki.

Toukokuussa mieheltä tuli yllättäen viesti, jossa pyysi tulemaan baariin.
Laitoin takaisin vain käskyn olla ottamatta minuun enää ikinä yhteyttä.
 

Pitäisikö minun pyydellä muilta anteeksi sitä, että äitini on hyvin toimeentuleva.
Siitä, että vanhempani tukevat minua, jos rahasta on itsellä pulaa.

Mielummin tuuliviiri kuin paikallaan pysyvä kivi.