Ladataan...

Kaikella on aikansa. Ja olen tullut siihen tulokseen, että nyt on aika sanoa heippa ja kiitos blogin osalta.
Istun samassa kohdassa kotona kuin neljä ja puolivuotta sitten ja postasin tämän postauksen. Nyt on toki haikea fiilis, koska on blogi ollut niin tiivisti osa arkea ihan joka päivä.

"Seuraan harrastuksena muotia, nettikauppoja, ilmiöitä, uutuuksia, popkulttuuria, elokuvia... Kaikkea sitä, mistä riittää ammennettavaa sisällöksi. Miksi en siis nostaisi niitä ihania bongauksia, löytöjä ja huomioita, joita tulee koko ajan vastaan ja jakaisi niitä? Samalla opin blogi-maailmasta paljon uutta ja  saan varmastikin uusia kokemuksia.", kirjoitin tuolloin. Ja aika hyvin olen pitänyt linjan ja tuo on toteutunut. Muistan aluksi miettineeni, miten keksin postattavaa tarpeeksi usein - no aika hyvin sisältöä sitten alkoi tulemaan.

Postaustahtini on hiipunut tänä vuonna ja nyt kesällä oli jo aika kiitettävä tauko. Minusta tuntuu nyt, että minulla ei ole mitään uutta annettavaa. Toki uusia asusteaarrehaaveita, ravintoloita  ja matkoja tulee. Mutta tällä kaavalla en saa tuotua niihin juurikaan uutta näkökulmaa. Ja ehkä ihan kiva, ettei aina tarvitse olla kameran kanssa liikkeellä vaan voi nauttia hetkestä täysillä. Mitähän teen kaikella sillä ajalla?

Nyt on aika kertoa myös salaisuus, en ole bloggari.
Tai en siis ainakaan koe olevani - olen ihan tavis, enkä viihdy hirveästi esillä tai valokuvissa.

Tai minusta on hassua 'olla bloggari' - ennen omaa blogia luin ja ihailin muun muassa Tyylialkemisti-, Adalmina's Secret - ja Pupulandia-blogeja. Joiden mystiset kirjoittajat tuntuivat jotenkin niin kiehtovilta ja out of this world. Sittemmin he ovat tulleet hyvin tutuiksi :)

---

Aloitin tietenkin niillä päättömillä kuvilla, koska en ollut vielä ihan sisällä koko blogimaailmassa ja testailin vain. En siis halunnut suoraan lyödä kaikkea julkiseksi. Toki se on muuttunut, mutta olen edelleenkin aika niukka omien tietojen jakamisessa julkisesti. Blogi on viihdettä, enkä mielellään sekoita sitä töihin tai päinvastoin. 

Voin sanoa, että en ole koskaan tehnyt blogia tai postauksia puhtaasti rahasta. Minulla on kuitenkin päivätyö ja blogi on ollut minulle aina harrastus, jonka olen ottanut omasta vapaa-ajastani. Olen myös pitänyt tuosta riippumattomuudesta, minulla ei ole ollut koskaan ulkopuolisia paineita tehdä väkisin postauksia. Olen voinut jakaa juttuja, jotka olen itse kokenut, testannut tai mistä haluan kertoa muuten eteenpäin - joista minä innostun. Minusta onkin ollut aina hauskinta päästä jakamaan jotakin uutta tietoa, vaikka uudesta ravintolasta, avautuvasta liikkeestä tai muotimaailman uutisesta. En ole pitänyt bloggaamista työnä, vaikka toki se vie ja vaatii hurjasti aikaa ja vaivaa. 

Blogin sisältö ja blogiminä vastaavat aika yksi yhteen todellisuutta. En ole kokenut tarvetta liioitella, väritellä tai buustata blogiminää. Mutta toki on ollut mielenkiintoista luoda ja toimia Private Blendin takana brändäyksen ja osittain alter egon näkökulmasta. 

Olen toki saanut myös ikäviä kommentteja ja vauvapalsta-keskusteluja. Ne ovat olleet pääosin viihdyttäviä. En ole tainnut joutua poistamaan kuin ihan muutaman kommentin, joista olisi saanut jo syytteet pystyyn. Aika monta tarkoituksella ilkeää kommenttia olen jättänyt ja vastannut niihin hymyillen. Ainoastaan olen tuolloin aina miettinyt, että tuovatko ne liikaa ikävää fiilistä muille lukijoille. Itse en ota noita niin vakavasti. Kiva, jos olen voinut auttaa purkamaan jonkun pahaa oloa olemalla kohteena, mutta suosittelen toki ensisijaisesti muita keinoja. Mutta siis muistutuksena näille kommentoijille - en ole bloggari, vaan se toinen ihminen, joka istuu vieressäsi bussissa tai avaa sinulle oven. 

Olen kuitenkin miesbloggari eikä minulla valitettavasti ole lapsia, jotka sytyttävät yleensä pahimmat helvetinliekit. Tarttumapintaa ei siis ole niin helposti kuin naiskollegoilla. Blogi + lapsi ja jos siihen lisää elementiksi vielä omaa aikaa, mikä tahansa merkkiasia, matkustelun ... - niin auta armias.
Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan. 

Ihan parasta bloggaamisessa on ollut vuorovaikutus. Alkuvuosina ennen Instagramia tai Snapchattia kommenttiboxeissa kävi hyvin aktiivinen ja kiva kuhina. Oli hauska saada muiden vinkkejä ja kommentteja. Ehkä aloittaessani bloggerissa aika moni muu aloitteli samaan aikaan ja blogit olivat vielä aika uusi juttu.

Se mitä en ikinä aloittaessani ajatellut saavani, on uudet ystävät. Mutta toki ihan loogista, että tätä kautta löytää samoista asioista pitäviä ihmisiä. Mutta, että sitä tulee tavattua ja pidettyä ihmisiin joihin on tutustunut alunperin kommenttiboxissa. Mahtavaa, wau! 

---

Olen pitänyt kirjoittamisesta ehkä yläasteajoista ja onhan sitä päässyt kevyesti käyttämään. En kuitenkaan ole kirjoittanut pidempiä, syvempiä tai analyyttisempiä juttuja postauksissa.
Olen ollut iloinen ja yllättynyt kiitoksista kuvista, sillä olen amatöörikuvaaja. Vaikka olen oppinut vuosien varrella paljon kameran säädöistä, menen edelleenkin aika pitkälti automaattiasetuksilla. En ala tilanteissa niitä juurikaan säätämään. Hyvä valo ja katsoo vähän rajausta, niin se kantaa. Nappaan kuvan yleensä muutamassa sekunnissa, kuva tai pari tilanteesta ja matka jatkuu. Olen halunnut ottaa kuvat mahdollisimman huomaamattomasti.

Tuotekuvissa, taustalta vain pois kaikki epämääräinen. Olen ottanut pääosin kaikki kosmetiikka tai asustekuvat ruokapöydän päällä ja taustalla on ollut vaikka joku ostoskassi. Diorin valkoinen mattakassi on esimerkiksi erinomainen. En ole koskaan käyttänyt kuviin myöskään varsinaisesti photoshoppia, minulla ei ole edes sitä. Olen vahvistanut yleensä terävyyttä, kevyesti värejä ja valoisuutta pelkästään Macin esikatselun asetuksilla.

Olen kiitollinen, että olen saanut kehittyä kirjoittamisessa ja kuvien ottamisessa. Ja tietenkin, toivottavasti, olen myös kasvanut ja viisastunut ihmisenäkin tässä vuosien aikana. Pitäisikin itse lueskella noita vaikka ensimmäisen vuoden postauksia ja verrata vähän ajatusmaailmaa nyt. Toivottavasti niistä löytyy juttuja, joille voin pyöritellä silmiä.

---

Rakastan toki edelleenkin muotia, asusteita, kaupunkilomia ja luksusliikkeiden tunnelma on edelleen ihana ja nautittava, mutta ehkä tuo maailma on vähän kadottanut viehätyksensä. Ei mitään uutta auringon alla.
Nyt ehkä matkat ja elämykset ovat ajaneet, viimein, rannekkeiden ja laukkujen ohi. Aika kauan siinä kesti.
En siis missään nimessä kadu hankintoja tai väheksy tuota. Niiden metsästys ja haaveilu oli hauskaa.

Minussa on vähän keräilijän vikaa. Koska ihannoin ja rakastan muotia, olen ehkä enemmänkin keräillyt paljoa tuosta maailmasta talteen.  Ilahdun edelleenkin joka kerta kun käytän vaikka tätä YSL:n (sen vanhan kunnon) laukkua tai tätä Hermès'n kelloa ja olen onnellinen, että hankin tuon aikoinaan.

Olin myös kerännyt jo vuosia noita juttuja ennen kuin aloitin bloggaamisen ja tuo keräily liittyi ehkä myös aikuistumiseen. Tai siihen, että opiskelujen jälkeen minulla oli mahdollisuus alkaa hankkimaan pala palalta noita minulle klassisia juttuja. No nyt olen keräillyt niitä melkein kymmenen vuotta.

En edelleenkään maksaisi t-paidasta montaa sataa euroa vain, koska se on vaikka Balmainin. Se haalistuu ja likaantuu kuitenkin yhtälailla kuin vaikka Unilqon vastaava. Olen aina sijoittanut mieluummin kestävämpiin juttuihin, kuten laukkuihin, asusteisiin, kenkiin, takkeihin ja vaikka erikoisempiin juttuihin vaatteissa.

Heh, muistan vieläkin miten taivaissa olin opiskeluaikojen alussa siitä, että pääsin laivalla (Silja, tietenkin) Tukholmaan. Muistan miten hypin riemusta (ja tuon muiston takia sydämessä läikähtää vieläkin aina kuin menen Olympiaterminaalin ohi tai ajattelen yhteen suuntaan menemistä laivalla.) hytissä toisen puoliskon kanssa, että me lähdetään kahdestaan ulkomaille!!! Tuolta reissulta ostin säästöillä ensimmäisen merkkilaukun, Vuittonin Keepallin (Damier-kuosilla, tietenkin) ja Guccin guccissima-logohirmu-vyön (sitä ei ole hetkeen näkynyt käytössä). 

Asusteaarrehankinnoista ei oikein siis edes löydy nykyään mitään uutta tai erilaista ja kyllähän noilla jo olevilla pärjää aika hyvin. Joskus jos bongaan vaikka jonkin ihan kivan rannekkeen, niin päädyn nykyään siihen, että noh-minulla on kolme aika saman tyyppistä ja tällä hinnalla saa jo Euroopan lennot.

---

Toki blogikin on tuonut paljon uutta ja vienyt erilaisiin ja hienoihin tilanteisiin, kiitos niistä!

Tyylipäivä. Iik. Se oli kyllä tulikoe. Ensimmäinen kerta, kun stailaan jonkun, olin valinnut vaatteet tapaamatta stailattavaa ja stressasin lähinnä oikeaan kokoa. Sitten se vielä kuvataan videolle, jonka edessä on ole hirveästi ollut tai viihdy ja stailattava puhuu tietenkin myös englantia. Mukava ja miellyttävä, kevyt aloitus. Että sen takia on ehkä vlogit ja videopostaukset sitten jäänyt. 

---

Valitse valo ja positiivisuus. Koitan itse ainakin löytää tilanteesta kuin tilanteesta positiivistä ja koittaa luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Tietenkin pitää olla aktiivinen ja tehdä omalta osaltaan sillä hetkellä voitava, mutta siinäkin pitää olla armollinen. Tekeminen tai hiominen ei koskaan muuten lopu. En murehdi tai maalaile uhkakuvia etukäteen, katsotaan uutta suuntaa sitten jos tulee pulma eteen. 

Uskon, että kaikki menee niin kuin pitää. Sattumaa tai kohtaloa, mutta valitsen mieluummin sen, että elämän polut vievät oikeaan suuntaan ja sitä saa eteen aina sen mitä tarvitsee, niin hyvässä kuin 'pahassa'. Olen itse vähän turhan pieni ohjailemaan ja sanelemaan isommassa mittakaavassa noita käänteitä.

Olen kiitollinen, että lähipiirissä ei ole ollut lähivuosina isoja menetyksiä tai murskaavia sairastumisia. 
Olen kiitollinen toisesta puoliskosta, läheisistä, Maddystä, ystävistä ja työstä. Jokaikisestä niistä matkoista, joilta olen päässyt vielä turvallisesti takaisin kotiin. Kaikesta siitä, mistä olen saanut nauttia.

Ja nauti kaikesta nyt. Huomisesta ei koskaan tiedä. Minusta elämässä katuu enemmän asioita, joita ei ole tehnyt kuin niitä jotka on tehnyt.

---

Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta nyt ainakin on aika sanoa kiitos ja törmäillään muuten. 
Pidän kyllä ainakin toistaiseksi vielä postauksen näkyvissä, koska etsin itsekin niiden arkistosta välillä tietoa. Mutta en ehkä loputtomiin. Instagramia päivitän kyllä edelleenkin ja se nyt on ainakin vielä pbblog-nimellä. 

Kiitos toiselle puoliskolle, ystäville ja läheisille kestämisestä kuvaamisten kanssa. Kiitos eri vaiheissa olleille portaaleille ja kiitos etenkin Lilyn porukalle - hyvä boogie! Kiitos yhteistyökumppaneille, on ollut kunnia saada olla auttamassa teidän viestin viemisessä.

Ja kiitos ennenkaikkea sinulle, olet sitten ollut mukana matkassa alkupostauksista tai liittynyt mukaan myöhemmin. Aika upeaa, että olet antanut aikaasi minulle - toivottavasti olen osannut palvella ja tarjota sille vastinetta. Olen tyytyväinen, jos jotkin postaukset ovat tuoneet iloa, piristystä tai uusia vinkkejä.

Kaikkea parasta! 

Mikko

Share

Ladataan...

Aika asettua Mauritiuksen maisemiin, tervetuloa!


Lensimme Victorian putousten, Choben ja Okavango Deltan  jälkeen Maulta Johannesburgiin ja sen sijaan, että olisimme hypänneet jo Euroopan koneeseen, suuntasimme viikoksi Mauritiukselle. Kerran kuin tuolla päin nyt oli, lentoaika Johannesburgista oli vajaa neljä tuntia. Näin lomapaketista tuli samalla Bush & Beach.
Safarimatkojen sesonki on kuumimmillaan kesällä, mutta Mauritiuksella on tuolloin hieman hiljaisempaa. Kuumin sesonki tuolla on tammi-maaliskuussa. Ajattelimme kuitenkin hyödyntää lokaatiota, ja sää oli silti oikein passeli +27 eikä sateet tai pilvet häirinneet. Eikä tarvinnut taistella paikasta rannalla.

Majoituimme itäpuolella sijaitsevaan Shangi-La's Le Touessrok Resort & Spahan, joka vaikutti jo varatessa erittäin lupaavalta. 


Astutaan peremmälle.

Respasta ja päärakennuksesta alkoi jo erilaisten loungien, altaiden ja ravintoloiden kompleksi.

Yksi pääaltaista.

Aika kiva.

Alue levittyi niemen molemmin puolin ja Fragipani-siivestä löytyi oma ravintola, spa ja uima-allas aikuisille.

Fragipani-siivelle pääsi siltoja pitkin.

Huoneet sijaitsivat hauskasti matalissa pienissä taloissa.

Perillä, valitsimme Fragipani Ocean Front Juonior Suite -huoneen, jossa on parveke.

Huone oli oikein kiva, raikas ja tyylikkäästi laitettu. Minibaaria sai vapaasti täyttää ja se täydennettiin päivittäin.

Kylpyhuoneessa oli mukavasti tilaa ja plussaa siitä, että molemmilla oli oma puoli, jolle levittäytyä.

Pitihän vaahtokylpyäkin kokeilla.

Parvekkeelta aukesi hienot näkymät ja siinä olikin ihanaa olla.

Vesiaktiviteeteista löytyi, mistä valita.

Auringon nousua oli oikein kiva ihailla parvekkeelta.


Huoneen molemmilta puolilta löytyi myös rantaa, jossa sai olla ihan rauhassa.

Ranta toisella puolella.

Aamuisin oli kiva mennä kävelylle ja laskuveden takia päärannan vesi laski paikoittain niin paljon, että läheiselle saarelle pääsi kävelemään.

Päärakennuksesta löytyi isoin ravintola, jossa tarjoiltiin myös aamiainen. Sillä pärjäsi pitkälle päivään.

Lämpimät ruokalajit ovat aina ehkä vähän liikaa heti aamulla, mutta menee ehkä sitten brunssina.

Oli ihan pakko pyytää pannukakkuja tai lettuja, kun niitä sai kerrankin niin vaivattomasti.

Hedelmät ja tuorepuristetut mehut olivat parhaimmillaan.

Pääranta löytyy niemen toiselta puolelta, jossa oli myös lisää huoneita.

Fragipani-siiven niemi.

Sup-lautoja ja polkuveneitä sai lainata vapaasti.

Noissa kennoissa tuli vietettyä hetki ja toinenkin.

Niemen päädyssä sijaitsi rantaravintola ja toinen auringonottoalue.

Tätä 'rantaleiriä' näkee välillä Instagramin kuvavirrassa.

Rantaravintolassa oli kätevä syödä lounas. Tämän lisäksi päärakennuksesta löytyi vielä kolme muuta ravintolaa, muun muassa sushiravintola.

Tällä rannalla pääsi nauttimaan myös auringonlaskusta.

Satuimme paikalle samaan aikaan kun tuolla järjestettiin kuukausittaiset rantajuhlat.

Rannalla tuotiin pöydät ja grilli- ja ruokapisteilta sai hakea illallista.


Tuhka-astioista pystyi koordinoimaan myös vähän, mikä päivä mahtaa olla kyseessä - muuten ajantaju ja aikataulut pyyhkiytyivätkin aika tehokkaasti pois :)

Resortiin kuului myös oma yksityinen saari Ilot Mangénie, jolle pääsi veneellä, vietimmekin siellä yhden päivän.

Tästä näkee muuten hieman saaren maastoa, korkeita vuoria ja vulkaanista kiveä löytyi myös. Tuolla pääsee tekemään myös hyviä patikointeja.

Täydellistä merivettä.

Tässä resort mereltä käsin.

Vene suhasi pitkin päivää saaren ja hotellin väliä.

Saarelta löytyi myös oma ravintola ja golfkenttä.

Rauhallista rantaa löytyi myös.

Mauritiusta kiertää koralliriutta, joka vaimentaa aaltoja ja ulapalla näkyy (ja kuuluu) aaltorintama.

Rantarauhasta sai nauttia, tuolla taisi olla päivällä meidän kanssa kolme tai neljä muuta pariskuntaa.

Lounasaika.

Iltaisin tuli nautittua niistä auringonlaskuista ja vasta sitten suunnattua illalliselle, joka kuulu pakettiin myös. Kannattaakin näissä ottaa ne mukaan.
Meillä pakettiin kuului myös kuljetukset kentälle ja parit vapaavalintaiset hoidot.

Otimme kerrankin tämän kohteen lomailuna, emmekä poistuneet resortista kertaakaan koko aikana... Yleensä on ollut tapana tehdä retkiä, kiertää saarta ja ottaa muuta ohjelmaa, mutta nyt otimme ihan rauhassa. Matkalla kentälle näki jo aika mukavasti aluetta, eikä sieltä oikein mitään tekemistä löydy. Pääkaupunki Port Louis sijaitsee aivan toisella puolella saarta ja tuolla kapeilla teillä sinne olisi mennyt helposti lähemmäs pari tuntia autolla suuntaansa. Se siis jäi tällä kertaa. Edes illalla ei oikein tehnyt mieli lähteä tuonne syömään.

Saarelta löytyy tosiaan vesiaktiviteetteja, patikointia, noissa pikkukaupungeissa vierailua ja joitakin nähtävyyksiä. Oli oikein kiva kokea Mauritius, paratiisi kyllä kaikin puolin ja hintataso hotelleissa on hyvin järkevä. Olisi kiva kokea myös Seychellit ja Malediivit. Veikkaan, että Seychellit voisi olla suosikkini. Tuo resort oli myös oikein loistava, saimme tietää, että se olikin remontoitu juuri alkuvuodesta aika reippaalla summalla, joten ei ihme että mistään kulmasta ei maalit lohkeilleet. Palvelu oli myös erinomaista, ansaitut viisi tähteä.

Heippa paratiisi!

Share

Ladataan...

Tervetuloa Okavango Deltalle! Siirryimme siis Chobesta pienkoneella Okavanga Deltan leiriin. Alueella ei ole juurikaan teitä ja vesistöt estävät liikkumisen autolla, joten siksi tuollainen 6- tai 8-paikkainen kone kyydittää matkailijoita leirien välillä. Kuvat otettu jälleen Canonin 7D Mark II -kameralla ja Studiovarustamon huippuobjektiivilla, niistä tarkemmin tieto tässä postauksessa.

Palasimme siis Kasanen lentokentälle, jossa edellisen leirin kohtaamispaikka oli ja siellä meiltä odotti lentoliput Okavangoon.

Koneeseen käy! Hihii, ehkä vähän jännitti. Mutta mahtava elämys, ja mitkä maisemat!

Let's go!

Pilotit olivat esim. Espanjasta ja Ranskasta, eikä konekaan ollut mikään paikallinen lentoyhtiö. Ajattelin myös, että ei tuossa nyt lennetä niin korkealla, että pääsee sieltä aika pehmeästi tarvittaessa laskeutumaan. Oli kyllä tasainen ja mukava lento. Lentoaika oli noin puolitoista tuntia. Videopätkää löytyy täältä.

Niin ne maisemat! Näistä kuvista näkee hyvin tuon suistoalueen luonnon.

Leirillä - vastassa oli odottamassa auto, joka vei meidät leirille.

Näki heti, että luonto on erilaista kuin Chobessa - paljon vehreämpää ja moninaisempaa. Ja niin kaunista!

Tervetuloa perille! Chobessakin oli oikein mukavat oltavat, mutta tämä oli sitten kyllä huippu. Leiri oli jälleen &Beyond Okavanga Delta Nxabega -leiri. Suosittelen lämpimästi testaamaan &Beyond-leirejä, luksusta ja erinomaista palvelua alusta loppuun.

Päärakennuksessa sijaitsi lounge ja ruokailusali.

Loungessa tosiaan safari-tunnelmaa.

Päärakennuksessa oli myös iso terassi, jolla syötiin yleensä aina. Näkymä avautui tietenkin suistolle.

Lounasta. Tässä "light lunch" esimerkkinä, ei tarvinnut trangiaa täällä telttaillessa. 

Toinen esimerkki lounaasta lisukesalaatin kanssa.

Oli aivan mieletöntä mutustaa lounasta tässä maisemassa. Leirillä oli jälleen vain kourallinen ihmisiä, vaikka kaikki 12 telttaa olivat varattu, joten saimme yleensä olla ihan kahdestaan mm juuri lounailla. Aika luksusta. 

Iltapäiväteen kanssa tarjoiltiin toki pientä naposteltavaa.

Päärakennuksen yhteydessä oli myös pieni uima-allas ja aurinkotuoleja.

Teltat sijaitsivat päärakennuksen molemmilla sivuilla. Aika siirtyä siis sinne.

Tällaisissa teltoissa siis yövyttiin, aivan suiston rannassa.

Teltta joo, mutta olihan sen korotettu tuollaisella kiinteällä rakenteella.

Ei tarvinnut pakata makuupussia onneksi mukaan, käy.

Pyöreän/ovaalin tilan jakoi isot vaatekaapit - tai walk-in oikeastaan.

Sekä sisältä että ulkoa löytyi suihku. Oli ihan pakko testata myös tuota ulkosuihkua :)


Kylpyhuone teltassa näytti tältä.

Ja ihan normaali WC löytyi myös. Parempi varustelu kuin kesämökillä. Nyt löysin siis oman kesäpaikkani.

Ovaalin teltan molemmilla puolilla kiersi käytävä makuuhuoneen ja kylpyhuoneen välillä.

Details

Ja teltasta löytyi ihan mahtava oma terassi.

Nuo verhot jätettiin yleensä muuten yöksi auki, niin saattoi yöllä koittaa arvailla, mikä eläin terassin edessä on syömässä. Parina aamuna norsuperhe oli nimittäin tuossa ruokailemassa.


Varjossa keinussa oli oikein kiva kölliä lounaan jälkeen tai illalla ennen pimeän tuloa - auringonlaskun jälkeen ei ulos nimittäin saanut enää mennä yksikseen.


Eläimet tosiaan pyörivät aika aktiivisesti telttojen välissä.

Aika lähteä ajelemaan. Täälläkin päiväohjelmassa oli aamu- ja iltasafari. Ajot poikkesivat Chobesta siinä, että täällä pystyi ajamaan ihan missä vaan myös illalla/pimeällä. Chobe oli kansallispuisto, jossa on tiukemmat säännöt. Tämä on yksityistä aluetta, joten vapauksia on enemmän. Tietenkin hekin siis suojelevat ja vaalivat aluetta ja luontoa. Videopätkää löytyy täältä.
Erilaista oli myös se, että olimme autossa kahdestaan. Meillä oli mukana siis vain kuski ja jälkien seuraaja edessä (tracker).

Ihastuin todella Okavangon luontoon. En kyllästynyt tuijottamaan horisonttia ja eläimet jäivät melkein toiseksi.

Autolla ajettiin tosiaan aivan keskellä safaria, tiet jäivät monesti taakse.


Ilta-aurinko alkaa värjäämään maisemaa jo kiitettävästi.

Aika pysähtyä sundownerseille.


Paluumatkalla leirille törmäsimme gepardien saalistukseen ja pääsimme hyvin lähelle seuraamaan ruokailua... 

Sitten aika palata leirille, siistiytyä vähän ja siirtyä loungeen Martinille.

Illalla leirillä ei saanut liikkua yksin ulkona. Tässä nopeasti räpsäisty syy. Alueella tosiaan vaelsi vapaasti niin norsut kuin leijonatkin, eikä mitään aitoja ollut. Henkilökunta saattoi siis aina meitä iltaisin teltalta päärakennukselle ja takaisin.

Illallista syötiin joko terassilla tähtitaivaan alla tai sitten erillisessä 'kehässä' lyhtyjen ja nuotion valossa.

Oli jälleen mahtavaa käpertyä sänkyyn ja kuunnella safarin ääniä.

Aamusafarille lähdettiin aamun sarastaessa.

Täälläkin on välillä pieniä metsäpaloja, varsinkin näin kuivalla talvikaudella, tässä muisto yhdestä.

Hieman lähempi tutustuminen virtahepoon.

Jaloittelua välillä.

Luonto.

Okavangossa pääsi myös kunnolla nauttimaan vesistöissä ja paristakin ajelusta. Yhtenä iltana lähdimme suistolle pikaveneellä.

Safarilook. Pellavapaita/Zara, chinot/Selected Homme, kengät/Prada, ranneke ja aurinkolasit/Bottega Veneta, kello/Uniform Wares, tuoksu/Hermès Vetiver Tonka

Oli mahtavaa puikkelehtia pienissä kanavissa. Ja mennä välillä vähän nopeampaakin.

Sain heti venekuvista kommentin Instagramiin, "onko siellä krokotiilejä?" Onneksi vain pieniä, kun tuolla ei ole penkkaa isommille lämmitellä.

Papyruskaislaa

Aah, ilta-aurinko. Mielettömän kaunista. Ja voit kuvitella, mikä rauha tuolla on. Ei ketään, missään.

Uuteen ihmeelliseen päivään. Okavango Deltassa huomasi sen, että eläimiä on hieman vaikeampi bongailla, koska ne ovat levittäytyneet niin laajalle. Chobessa kuivalla kaudella laumat pysttelevät tiiviimmin samoilla paikoilla, juoma-alueiden lähellä. Mutta pidin taan enemmän Okavangon luonnosta - se on itsessään niin moninainen ja kaunis.

Jälleen kerran aika lähellä eläimiä.

Yksi aamu suuntasimme taas suistolle, tällä kertaa maisemia ihailtiin rauhallisemmalla tahdilla mokoro-kanootista. Videoa löytyy täältä.

Minua hämmästytti, miten kirkasta ja puhdasta vesi on. Paikalliset voivat jopa juoda sitä sellaisenaan, koska ovat tottuneet siihen täysin.

Mokoroa ohjataan työntämällä kepillä pohjaan. Matalassa vedessä mennään myös sen takia, ettei virtahepo pääse yllättämään :) 

Näin sitä ajeltiin tuolla.

Lähtöpäivänä meidät ajettiin taas leirin kiitoradalle. Kuski sanoi, että menee noin vartti ja niinhän se kone ilmestyi taivaanrannasta, toimivat kuin taksit.

Palvelua loppuun asti. Meille pakattiin eväät mukaan, koska "kentällä on aina kuitenkin hieman odottelua".

Saapuu.

Ja sitten suunnaksi Maun lentokenttä ja siitä jatkolento Johannesburgiin.

Kompakti kone, vielä pienempi kuin tullessa ;)

Maun kaupunki alkoi lähestyä.

Tadaa, perillä. Tästä jatkoimme siis vaihtolennolla Johannesburgiin ja siitä loma onneksi jatkui vielä. Seuraavana siis aika huuhtoa safarien hiekat pois  Mauritiuksella.

Okavango Delta on UPEA! Botswana on UPEA! Afrikka on UPEA! En voi ehkä enää matkustaa muualle kuin Afrikkaan. Tuolla yhdistyy niin hienosti, loma, elämykset, luonto - kaikki. Toki Afrikassakin on eri alueita, mutta voin suositella hyvin lämpimästi! Paras loma jolla olen ikinä ollut. Suunnitelmissa onkin jo yhdistelmämatka Tansaniaan ja Keniaan ensi kesänä, katsotaan miten käy.

Share

Pages