Ladataan...

Pori Jazz hurmasi viime vuonna niin, että pakkohan sitä oli lähteä uudestaan. Jazzit ovat myös kiinnittäneet esiintyjiä hyvällä ja laajalla maulla. Nytkin halusin nähdä ehdottomasti Joss Stonen, Ms. Lauryn Hillin sekä Sealin. Lisäksi ohjelmasta löytyi toki itselle monta uutta helmeä.

Majoituksesta ja hyvästä emännöinnistä vastasi onneksi taas Veera.


Pääsin testaamaan vasta Blind Burgerin herkkuja, raaka-aineet gourmethampurilaisiin koitetaan saada mahdollisimman läheltä. Hyvää oli.

Aika siirtyä Kirjurinluodon perjantain tunnelmiin.

Lokkilavalla oli perinteisempää jazzia.

Joss Stonen The Soul Sessions -albumi löytyy toki kokoelmasta, mutta tuoreempi tuotanto on jäänyt vähän tuntemattomammaksi. Jossin välitön ja rento olemus hurmasi. Ja toki se ääni.


Joss käveli paljain jaloin kentälle moikkailemaan kuuntelijoita ja lopussa jaettiin auringonkukkia... Snäpin puolelle meni Jenni Vartiaisen kanssa esitetty duetto.

Ms. Lauryn Hill tuli kyllä lavalle ihan normaaliin aikaan, vaikka myöhästelyä kovasti maalailtiin ennen ja jälkeen. Keikan alku oli tosiaan vähintäänkin jännittynyt. Minusta tuntui että koko bändi seisoi varpaillaan ja Lauryn koitti noin neljän ensimmäisen kappaleen aikana ohjata stemmoja kohdalle kaikilla mahdollisilla eleillä ja liikkeillä. Ehkä olisi voinut ottaa vähän rennommin ja vaikka sanoa vaan mikkiin, että hei fixaatteko vähän tätä... Hänelle myös siirrettiin hienosti mikrofonitelinettä ja pyyhkeitä leviteltiin pitkin lavaa. Asennetta. Mutta kyllä keikka ja anti lähti siitä sitten vyörymään. Oikein vaikuttava ja hyvä veto. Klippejä livevedoista löytyy muuten Instagramista Pbblog tai Facebookista.

Itselleni uutena artistina kävin vielä kuuntelemassa Seinabo Seyn keikan, tai tunnelmia. Myös Gallant on mielenkiintoinen artisti.

Perjantai meni vähän sateessa, mutta ei onneksi niin pahassa kuin olisi voinut olla. Lauantai valkeni sitten aurinkoisena ja Pori pääsi esittäytymään edukseen.

Kesätorin tunnelmaa

Jazzkadulla riitti tietenkin väkeä. Sieltä löytyi muuten myös vegepiste ruokakojujen joukosta!

Jazzkadun lavalla tapahtui myös koko ajan. Hauskaa, että niin monessa pisteessä riittää ihmeteltävää.

Kierrätyskeskukseen nouseva pop up -ravintola on hyvä testata aina. Halusin ehdottomasti myös palata Elbaan, siellä pystyi käymään onneksi montakin kertaa.

Elban salaatit, pinchot ja mainio viinivalikoima ovat hyvä syy poiketa Porissa.

Kaunista, en kyllästy tähän maisemaan ihan lähikesinä.

Lauantain auringonpaisteessa oli hyvä nauttia Kirjurinluodolla.

Uutena oli jokilava ja se toimikin hyvin, päälavalta ei tarvinnut kuin kääntyä seuraamaan tässä jatkunutta ohjelmaa. Lavalla oli myös mainio ohjelma!

Minusta myös ruokavalikoimaa oli parannettu, Sandrolla oli pari pistettä New York Ninja ja jopa Käpylän Majakka oli mestoilla! En ole edes käynyt tuolla Helsingissä.


New York Ninjan Poke Powl oli mainio.

Jazzväki ja Kirjurinluoto elementissään.

Charles Bradley latasi energiaa yleisöön.

Kävin välissä katsastamassa tunnelmaa yläilmasta, kun BonAqua in the sky -piste nosti konserttivieraita taivaalle. En ole ollut aiemmin tuossa pöydässä, joten kiva testata. Ajattelin, että eihän tuossa mitään, mutta kyllä ylhäällä sitä teki aika rauhallisia siirtoja. Ehkä pelkäsin että tiputan puhelimen tai kameran. Kannattaa testata, jos tulee mahdollisuus. 

Kirjurinluodon alue

En tosiaan tajunnut aiemmin, että joo toisella puolelle menee myös tuo joki ja on jo aika autiota.

Huomaa Snoozy-mobiilihotelli kylä. Majoitus on aina haaste Jazzeilla, joten kiitos lisää noita! Peltoa riittää tuossa taaempanakin.


#bonaquahetki 

Bo Kaspers Orkester taisi olla yksi jazzkansan odottamista esiintyjistä.

Seal. Karismaa ja ääntä riitti. Mieheltä löytyy hyviä levyjä myös niiden hittien lisäksi. Esim IV ja Systemiltä löytyy helmiä. 
Olisin tosin odottanut, että Seal tulee hieman isomman bändin kanssa. Nyt oli vain pari dj:tä ja kitaristi/taustalaulaja. Hän on kuitenkin tehnyt myös soul-levyjä viime aikoina, niin orkesterilla ja taustalajilla olisi saanut ihan eri tason. Mutta oli tämäkin ihan energinen veto.

Toisin kuin Lauryn Seal otti ihan reippaasti kontaktia yleisöön.

Kiss From A Rose.

Keikkojen jälkeen juhlat jatkuivat eri puolilla Poria.

Ja afterparty, Kävis taitaa näyttää tältä normaalisti.

Kiitos taas Pori, Porin Jazz ja Veera! Aina ilo, minusta on mahtavaa tehdä näitä kesäretkiä Suomen kaupunkeihin!

Share

Ladataan...

Siirryn Victorian putouksilta suoraan keskelle Botswanan safarin eläinlaumoja ennen Choben puiston ja majapaikan esittelyä, onhan tänään lauantai - Avara luonto -päivä. Tervetuloa keskelle sitä, oletko valmis? 

Annan kuvien puhua puolestaan ja olen jättänyt tilanteista useampiakin ruutuja, enkä karsinut niitä vain yhteen. Peräkkäisistä kuvista näkee vielä paremmin eläimet ja niiden liikkeet.

Suuntasimme siis yhtenä päivänä veneellä keskelle Chobe-jokea katsomaan sen elämää vedestä käsin. Jokaisella oli veneessä järkkäri ja kunnon teleobjektiivi, jolla sai testattua vapaasti ruutuja ja sarjakuvausta.

Horisontissa näkyy jotain...


Pumba

Impaloita


Puhveleita löytyi laumoittain joelta

Mukana selänpesijä

Virtahevot ottivat myös (onneksi) rennosti - leppoisan näköisiä, mutta etäisyys kannattaa pitää. Tappavat enemmän ihmisiä kuin moni muu eläin Afrikassa.

Ja taistelevat välillä rajusti myös keskenään.

Norsulauma virkistäytymässä

Voi tuota pientä :)

Tie elämään

Veneellä pääsi tosiaan näin lähelle eläimiä.


Joella voi myös yöpyä asuntolaivassa tai lodgessa ja tehdä erilaisia vesisafareja.

Mitäs sieltä penkalta löytyy? Varoitus, nyt mennään aika lähelle niilinkrokotiilia...


Get lost

Onko se muovia (näyttää vähän). Tarkistetaan. Varoitin, että nyt mennään lähelle. 



Aika siirtyä veteen

Näky, jota en halua todistaa vedessä olessani.

Norsut siirtyivät mutasaarelle telmimään ja viilentymään.

Saarelta löytyi myös buffalolauma


Juuri sieltä, kiitos.


Aika nostaa vielä katse taivaalle ja rantatörmille.

Kiljumerikotka

Kirjokalastaja

Afrikansaksinokka


Wau, pitää itsekin hieraista silmiä, että mitä sitä onkaan nähnyt. En ole kyllä käynyt pitkään aikaan eläintarhassa, mutta en kyllä voi tämän jälkeen sellaiseen mennä, kun on nähnyt nämä eläimet luonnossa omassa elinympäristössään.

Share

Ladataan...

Tervetuloa Victorian putouksien pauhuun! Vietimme juhannuksen hieman eri maisemissa, Sambian puolella putouksia. Tämä oli samalla ensimmäinen etappimme Afrikan matkalla. Etelä-Afrikan matkasta jäi polte takaisin ja nyt se toteutui ainutlaatuisella tavalla. Matkakuvat otettu tällä kertaa Canonin 7D Mark II -kameralla, jonka nopeus auttoi tallentamaan kuviin monta tilannetta tulevalla safarilla.

Helsinki-Lontoo-Johannesburg-Livingstone. Jotenkin 30 tunnin matka-aika tuntuu jo aika normaalilta. 

Livingstonen kaupungin tunnelmaa.

Majoituimme Royal Livingstone -hotellissa, joka sijaitsee aivan putousten tuntumassa. Hotelliin on saatu luotua hienosti Herra Livingstonen aikaista tunnelmaa.

Terassilta löytyy oleskelupaikka jos toinenkin, kattotuulettimien alta tietenkin.

Sisätilat on sisustettu myös tyylille uskollisesti.

Rannasta löytyy myös upea uima-allas.


Hotelli sijaitsee Sambesi-joen penkalla kivenheiton päässä Victorian putouksista. Niinpä putouksille pääsi kävelemään suoraan hotellin alueelta. Suuntaa vain huminaa kohti. Tervetuloa mukaan, varo kastumista.

Victorian putoukset ovat Afrikan suurimmat. Se on leveydeltään 1600 metriä ja pudotus on noin 100 metriä. Putoukset löysi ensimmäisenä eurooppalaisena tutkimusmatkailija David Livingstone ja nimesi ne kuningatar Viktorian mukaan vuonna 1855. Putoukset ovat UNESCO:n maailmanperintökohde ja yksi seitsemästä maailman luonnonihmeestä.

Victorian putoukset ja Sambesi-joki jakaa Sambian ja Zimbabwen. Tässä yhdistävä Victoria Falls Bridge. Putouksia voi ihailla myös siis Zimbabwen puolelta ja lentää tällöin Victoria Falls -lentokentälle. 

Sillalta voi tosiaan hypätä myös benjin, jos putoukset eivät ole vielä tarpeeksi vaikuttavat.

Penkalla on hienoa kävellä ja ihailla maisemia.

Tässä silta jolla kastuu aina, tippuva vesi ampuu ylös ja koko sola on vesitihkun sumentama.

Tohtori Livingstone, otaksun?

Yläjuoksu ennen pudotusta. Suppailemaan?

Putouksia voisi myös ihailla ylhäältä mikro'lennokilla'. Ei tällä kertaa kiitos, vaikka maisemat varmasti ovat upeat, mutta tuo vekotin vähän turhan kevyen oloinen. Katso esimerkki.

Hotellihuoneet sijaitsevat omissa pientaloissa.


Hotellin alueella saattoi muuten tulla vastaan seepra, impala tai kirahvi.

Myös huoneet on sisustettu viimeisen päälle ja terassilta avautuu näkymä putouksille ja Sambesi-joelle.


Böö

Hotellin rannasta avautuu tämä näkymä putouksille, kohiseva höyry - Mosi-oa-Tunya.

Sambesilla pystyy tekemään erilaisia veneajeluita tai aamiais-/illallisristeilyjä. Myös legendaarisen Rovos Rail -junan kyytiin voi nousta tuolla. 

Hotellin terassilla on ihanaa nauttia iltapäiväteestä tai vaikka Gin&Tonicista illalla auringonlaskua katsellen.

Pimm's ja paikallinen olut

Bongaa virtahepo iltauinnilla

Ja ne auringonlaskut...

Iltavalaistus tuo oman tunnelmansa paikkaan.

Missä on Hercule Poirot?

Baari ja salonki

Illallista nautittiin lyhtyjen ja kynttilöiden valossa terassilla.

Aamiaisaika

Ja sitten aamukävelylle putouksille.


Kävelimme toista penkkaa, josta näkee putousalueen hieman kauempaa ja aluetta muutenkin.

Afrikassa on tosiaan keskitalvi, mutta silti lämpimämpi kuin tämä Suomen kesä.


Victoria Falls Bridge

Putouksien vesimassa jatkaa tänne solaan.

Solaan pääsee myös laskeutumaan ja käymään Boiling Potilla. Alas siis, aamureippailu.

Wau, täällä tulee vähän viidakkotunnelmaa samalla.

Boiling Pot on tämä kohta jossa putousten vesi juoksee ja kaartaa eteenpäin.

Victorian putoukset olivat kyllä vaikuttava kokemus. Sambiassa olisi voinut olla pidemmänkin aikaa, nyt tukikohta oli Victorian putousten luona.

Share

Pages