Lauantai Saint-Tropezissa

Ladataan...

Tervetuloa lauantairetkelle Saint-Tropeziin! Saimme ystävältäni idean piipahtaa Cannesista tuolla. En ole koskaan käynyt paikassa, joten jotain ihan uuttakin mahtui mukaan. Cannesin tunnelmia löytyy täältä.

Vene vei näppärästi reilussa tunnissa perille. Liput kannattaa kyllä varata etukäteen, nytkin alus oli nimittäin aivan täynnä ja osa vasta aamulla lippujonoon tulleista ei mahtunut mukaan. Oli myös hauskaa nähdä Cannes mereltä käsin.

Oli kiva nähdä myös rantaviivaa ja sen varrella olevia isojakin kyliä.

Rannikko on yllättävänkin jylhää, ja nuo tuo harjanne täynnä taloja - tuolta on varmasti aika kivat näkymät kaikilla.

Huomenta Saint-Tropez!

Jo ensimetreiltä kaupunki hurmasi. Vähän samaa tunnelmaa kuin vaikka Portofinossa pastellitaloineen, mutta paljon isompi ja monipuolisempi paikka.

Etenkin vanhoilla pikkukujia oli kiva ihailla ja kävellä.

Täydellisiä lounaspaikkoja löytyi vaikka kuinka monta. Simpukat olivat erinomainen lounasherkku.

Ei ihan Nikki Beach, rannat löytyvät hieman kauempana keskustasta.

Siinä on muutamakin pikkuparveke, jolla olisi kiva juoda aamukahvi.


Keskustassa sattui olemaan provencelainen-toritapahtuma, joka oli täyttänyt paikan erilaista myyntikojuista - käy.

Löytyihän tuostakin kylästä jetset-aikojen jäänteenä kaikkien mahdollisten merkkien myymälät. Kaksi niistä oli aivan uniikkeja. Diorin salaisessa puutarhassa sijaitsi kahvila/ravintola Dior Des Lices, jonne oli oikein kiva istua hetkeksi.

Nämä kaksi kuva lainattu Condé Nast Travellerilta.

Toinen helmi on Chanelin huvila ja myymälä, joka on myöskin puutarhassa. Tuolla ei saanut kuvata sisällä... Joten seuraavat kuvat myös Condé Nast Travellerilta.

Wau. Osa myymälästä on tosiaan sisäpihan puutarhan ja altaan suojassa.

Suosittelen ehdottomasti käymään, paikka yllätti postiviisesti.

PS. Postausta kootessa päädyin kuuntelemaan eri esittäjien versioita La vie en rose -kappaleesta, sopii jotenkin hyvin näiden kuvien tunnelmaan.

Share

Kommentit

Oscari (Ei varmistettu)

Mikko hyvä, kiitos kahdesta hienosta postauksesta, joissa liikuit tutuissa maisemissa. Itse olen aina majoittunut Antibesissa, sillä ystävälläni on tiellä pienehkö asunto Fontonnen korttelissa, siellä Forte Carréta vastapäätä. Asuin siellä jopa silloin kun olin opettamassa Valbonnen eli Sophia Antipolisen kansainvälisessä koulussa.

Olet taidokas valokuvajaa ja valokuviasi on todella miellyttävä katsella, ne ovat taidetta. Kuitenkin ihmettelen sitä, että miksi joku asia puuttuu tyystin raporteistasi. Kuvallinen taide on näet ehkä maailman parhaiten edustettuna juuri noilla kulmilla Eurooppaa. Varsinkin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuoliskon taide on siellä aina läsnä. Vaan et siitä mitään haasta.

Seuraavalla kerralla menet pieneen kaupunkiin Saint-Paul de Venceen (https://fr.wikipedia.org/wiki/Saint-Paul-de-Vence). Ja siellä voi katastaa vaikkapa Fondation Maeghtin kokoelmat (https://fr.wikipedia.org/wiki/Fondation_Maeght). Lisäksi ihan kylän Välimeren puoleisella reunalla on hautausmaa, jonka aivan kärjessä on Marc Chagallin /https://fr.wikipedia.org/wiki/Marc_Chagall) hauta. eikä kauniimpaa hautapaikkaa voi edes kuvitella!

Mikko hyvä, tämä on pieni ja kovin kalpea välähdys tuon Azuurirannikon taide-elämästä. Siihen kannattaa kuitenkin tutustua.

Mikko – Private Blend

Kiitos paljon, wau - en ajatellut itse, että kameralla räiskimiseni on taidetta. Valo tekee ihmeitä! 

Antibes on kyllä ihana, olen aiemmin aina asunnut sillä puolella, se on jotenkin mutkaton, rento ja aito. Mahtavaa, että sinulla on vielä tuollainen paikka, jossa majoittua! 

Ja kiitos paljon vinkeistä, seuraavalla kerralla näihin. Olen käynyt viimeksi jopa Picasso-museossa Antibesissa :) Mutta tuo havainto on ihan totta. Johtuu ehkä siitä, että en ole niin museoihminen tai ole tutustunut taiteeseen riittävästi.. Croisetten kaupat ovat minun gallerioita :) Toki voin mielelläni mennä museoihin, mutta preferoin yleensä enemmän isompia näyttelyitä tai museoita. Ja lyhyillä viikonloppulomalla, aikaa on kuitenkin aika rajatusti. 

Ei ehkä kannata sanoa ääneen, mutta en ole esim. koskaan käynyt Louvressa, vaikka olen ollut Pariisissa ehkä kuusi kertaa... Menen seuraavalla kerralla - lupaan.

sonsaa (Ei varmistettu)

Saint-Tropez'n maisemia katsellessa muistui mieleen ranskalainen saippuasarja Saint Tropez (Sous le Soleil), jota tuli katsottua monesti silloin nipin napin teini-ikäisenä koulun jälkeen. Oi niitä aikoja :D

Mutta komppaan - monia taidokkaita valokuvia olet napannut ja ai että kun nuo simpukat näyttävät herkullisilta!

Mikko – Private Blend

Heh, minulla oli ihan sama koko ajan mielessä ja meinasin laittaa siitä maininnan myös postaukseen. Muistan tuon hyvin! 

Kiitos :) 

Kommentoi

Ladataan...