Reserviläiskirje ja inttimuistoja

Tulihan se kevään puhutuin kirje myös omasta postiluukusta, nimittäin reserviläiskirje. Tuo on puhuttanut paljon nyt keväällä kotimaassa ja myös ulkomailla. Toivotaan, että näitä sijoituksia ei tarvitse miettiä käytännössä sen tarkemmin tällä vuosituhannella, tai koskaan. Postitus oli ehkä vähän hassu ulkopoliittinen veto tässä ajassa, mutta... Ehkä joku oli ajatellut tämän.

Tästä tulee väkisinkin mieleen oma varusmiespalvelusaika ja intti. Vaikka siitä on jo sen verran aikaa, että se tuntuu edelliseltä elämältä.

Reserviläisposti asustettuna, teemaan sopien.

Menin inttiin heti ylioppilaaksi pääsyn jälkeen kesällä, siinä toisessa saapumiserässä. Minulle tuo ainakin sopi ajallisesti oikein hyvin. Seuraavasta askeleesta ei ollut varmaa tietoa, kun opiskelupaikka oli vielä vähän mietinnässä. Tämä välivuosi teki siinäkin mielessä siis oikein hyvää ja tuon sai samalla pois alta. Ei tarvinnut vuoteen ajatella, mitä tekee seuraavaksi tai mihin suuntaan katsoo :) Olihan tuo oikein hyvä koulu ja paikka kasvaa, missä oppi samalla paljon itsestään ja ihmisistä.

Olin onnekas, sillä olin alokasajan ja loppuajan Isosaaressa, joka sijaitsee Helsingin edustalla. #luksusta. Ei ollut yhtään paha viettää paria kesää tuollaisella saarella ja katsella vaikka leiriltä Kuivasaaresta Helsingin valoja. Vaikka toki, niin lähellä ja niin kaukana :)
Aukin olin Upinniemessä, joka sekin oli sijainniltaan myös oikein sopiva. Olin siis tuolla 12 kuukautta, kuten olin alusta asti vähän ajatellutkin. Ehkä tuota palvelusaikaa kannattaisi vähän tiivistää, sillä minusta viimeiset neljä kuukautta olivat vähän tuhria...

Suosittelen kyllä varusmiespalvelusta kaikille. Lähempänä kolmeakymppiä se voisi tuntua jo aika hajottavalta, mutta tuossa vaiheessa se teki oikein hyvää. Toki vuoden olisi voinut käyttää muutenkin, mutta onhan tuo aika uniikki kokemus kaikinpuolin. Olin itse sisäsiisti jo tuohon mennessä, joten se että kukaan ei tullut syöttämään (vaikka tuli kuitenkin), vaihtamaan lakanoita tai pukemaan ei ollut ihan hirveä shokki. Tapasin vuoden aikana myös mahtavan kirjon erilaisia ihmisiä, kenen kanssa ei varmastikaan olisi tullut muuten oltua tekemistä ja kyllähän tuvassa muodostui automaattisesti yhteishenki.

Tässä vielä jotain asioita, joita tulee mieleen ja vinkkejä:

- Ohjatut aamutoimet

Vaate- tai asusteongelmia ei ollut koskaan. Joka kerta tuvasta lähtiessä kerrottiin kyllä, missä varustuksessa. Jopa aamutoimien osalta. Alussa leikin henkeen kuuluu, että sinulla on ehkä kaksi minuuttia aikaa, joten ensimmäisellä kerralla ei kannata ottaa ihan koko purkkiarsenaalia mukaan. Aikaa löytyy kyllä tämän ohjatun osuuden jälkeen.

- Tupatarkastus

Viimeistään ennen viikonloppulomille lähtöä rituaaliin kuuluu tupatarkastus, jossa tupa ja oma kaappi pitää siivota. Jokaisella paidalla on hyllyssä paikka ja kaikkien tuvassa olevien kaappi pitää näyttää samanlaiselta. Ei voi rutata pinoja miten vain. Olin aika hyvä saamaan pinkat suoriksi. Kiitos armeijan tämä ominaisuus jäi, walk-in-closet kiittää. Ja myös sängynpetaamista harjoiteltiin joka ilta, joskus useastikin, jos viikatun päiväpeiton ruudut kaartuivat vinoon.

- Camouflage

Style. Ainakin ihan käytännöllinen varustus. Oli hauskaa nähdä käytännössä, miten yhtenäinen vaatetus vaikuttaa ihmisjoukkoon ja sen käyttäytymiseen. Sitä tutustui itsekin ihan erilailla ihmisiin, kun kaikki niin helposti ennakkoasenteita luovat tyylit ja elementit oli riisuttu pois. Ja miten mielenkiintoista oli sitten nähdä siviilissä näitä samoja ihmisiä.

- Kiristääkö vanne päätäsi? 

Niin olihan siellä ne 'psykologiset' testitikin, ihan hyvä. 

- Ruoka ja syöminen

Nälkää tuolla ei kyllä koskaan tarvinnut nähdä ja muutenkaan äitien ei tarvitse olla huolissaan, kaikkien jaksamista ja hyvinvointia kyllä valvotaan. Aluksi opetellaan syömään aika ripeästi, että saadaan joukko taas liikkeelle. Tuokin taito on jäänyt kyllä aika hyvin käytäntöön. Saatan syödä yleensä aika nopeasti vieläkin... 

- Herkut

Raahasin varsinkin aluksi aina viikonloppulomilta karkkia ja suklaata seuraavaa viikkoa tai paria varten mukaan. Aina sotkuun (kiskalle) ei päässyt, niin löytyi kaapista aina jotain hyvää tarvittaessa. Ja toki munkit kuuluvat asiaan.

- Pienet asiat

Kun palvelusaika normalisoitui, oli tuolla illat yleensä aina vapaita, jolloin saattoi katsoa telkkaria, lukea, urheilla, nukkua, mennä sotkuun... Nuo tunnit olivat aika luksusta. Myös viikon metsäleirin jälkeen suihku teki aika hyvää. Teltan lämpö vartiovuoron jälkeen tammikuisessa poterossa. 

- Lomat

Viikonlopuiksi pääsi aika hyvin aina lomille, ellei joskus sattunut olemaan sitten 'kiinni'. 

- Hyvästi sunnuntai-/maanantai-angsti

En kärsi nykyään juurikaan sunnuntai- tai maanantai-angstista. Ehkä tuostakin on kiittäminen armeijan. Kun pääsee perjantai-iltana varuskunnasta ulos tekemään, mitä haluaa ja nauttimaan vapaudesta ja sitten menee taas sunnuntai-iltana takaisin viikoksi rajoitetumpaan olemiseen sen 50 kertaa, niin siinä oppii jo psyykkaamaan itsensä kummasti tuon hajoittavuuden yli. 

- Asenne

Minulla ei yllättäen ole auktoriteettiongelmia, joten en ollut kertaakaan napit vastakkain kenenkään kanssa, palveluskavereista tai kantahenkilökunnasta. Kaikki ei tietenkään miellytä aina ja mielipiteitä löytyy, mutta tuolla ei kannata heittäytyä idealistiksi. Kannattaa muistaa, että tilanteita tulee ja menee. Vaikka juuri nyt väsyttää, on kylmä ja ottaa päähän, se on ohi kohta. Tuollaiset tilanteet kuuluvat leikkiin. Jos noheva alikersantti käskee, että teltta puretaan ja kasataan sitten kolmatta kertaa uudestaan yöllä, niin sitten tehdään niin. Aikaahan tuolla riittää ja sen jälkeen majoitus rakentuu aina kuin itsestään. 
Varustuksen vaihtamista saatetaan myös harjoitella välillä intensiivisemmin. Tällöin tuvasta haetaan vauhtia ja varustus tulee vaihtaa siinä välissä usein kokonaan, hyvin nopeasti. Ajattelin tuota leikkiä aina siltä kannalta, että konserteissakaan esiintyjällä ei ole kovin montaa minuuttia aikaa vaihtaa asua, ennen kuin piti olla muodostelmassa lavalla :)

- Marssit

Tarkoittaa siis käytännössä kävelyä, välillä täysvarustuksessa ja välillä kevyemmin - useimmin ihan vapaasti letkassa. Olen aina onneksi pitänyt kävelystä, joten pitkäkin matkaa menee aika kevyesti. Ja hei, tuo on ihan omaa aikaa, voi nauttia maisemista ja hengailusta.

- Some, ei oltu keksitty

Kun olin armeijassa Facebookia, Instagramia tai iPhonea ei oltu vielä keksitty. Nykyään iPad ja Spotify tuovat huomattavasti paljon enemmän elämää ja maailmaa kasarmille vapaa-aikoina. Tuolloin tv:kin (se sellainen vanhanaikainen) oli aika harvinaista herkkua. Heh, muistan kyllä luovineeni silloin Sinkkuelämää-jaksojen katselussa. Tuolloin esitettiin vielä ihan uusia jaksoja ensimmäistä kertaa. 

- Kipinä

Oli koko teltan porukan kannalta mukava, että kaminassa pysyi hönkä koko yön. En tainnut koskaan nukahtaa vuoroon.

- Persoonat

Kyllähän sitä kohtasi mielenkiintoisia persoonia ja mahtavia tyyppejä sekä varusmiehissä että kantahenkilökunnassa

- Pehmeät arvot

Minulla oli kaitsettavani uudesta saapumiserästä tuvallinen alokkaita. Meidän joukko-osaston lähin esimies oli aika perus skappari ja jotkut juuri natsat saaneista alikersanteista kokeilivat myös, miten tuo leikki menikään. Otin kuitenkin enemmän itselle sopivan linjan. Näytin uusille alokkaille mitä halutaan sekä vinkit, joita olin itse oppinut ja kun kaikki osasivat käytännöt ja homma toimi, niin sitten vain vapaa-ajalle. En kokenut sen rajoittamista mielekkääksi vain sen takia, että voi. Kun tuo p-kausi loppui, sain tuvaltani mutteripannun - se on vieläkin tallessa.

Näköjään, aika kultaa muistot.

Total look/camouflage, tuoksu/Hugo Boss?

Share

Kommentit

Stockholm by me

Mikko tämä oli paras ja hauskin inttiaiheinen juttu mitä olen ikinä lukenut! Todella hyvä tiivistelmä ja muutenkin mielenkiintoista luettavaa. Yleensä kun miehet alkaa puhua armeija-ajoista niin niistä jutuista on ulkopuolisena todella vaikeaa ymmärtää mitään ja yleensä moinen alkaa kyllästyttää koska jutuilla ei näytä olevan loppua laisinkaan. Mutta tää oli todella hyvä, bravo Mikko! 

PS. yksi juttu mitä mä olen joskus miettinyt liittyy (yllätys yllätys) vaatetukseen. Siis jaetaanko vaatteet (incl. alusvaatteet, yyh) samankokoisten kesken vai onko käytössä omat vaatteet jotka jotenkin pesetytät erikseen. Niin tai yhdessä mutta ne on merkitty esim. sukunimellä? Miten homma toimii? 

Mikko – Private Blend

Kiva kuulla :) Piti aluksi kirjoittaa vain tuo reserviläiskirje-osuus, mutta tuli sitten vielä pari sanasta samalla intistä. Niin nuo keskustelut ovat kai sitä vertaistukea ja trauman purkamista ;) 
Ja hei nyt voit tuoda ihan uusia näkökulmia noihin keskusteluihin, kannattaa videoida reaktiot :)
Valtio kyllä hoitaa vaatepuolen viimeisen päälle - tuolta saa kaiken sukkia ja alusvaatteita myöten, ne myös pestään ja silitetään valmiiksi. Mutta valitsin kuitenkin omat alusvaatteet, sitten vain pyykkipussin kanssa kotiin lomalla.

 

Mikko – Private Blend

Ja hei sinulla on hyvä ja tärkeä kirjoitus mammografiasta!

 

Riitta (masutoaitemu) (Ei varmistettu) http://www.masutoaitemu.wordpress.com

Todella mielenkiintoinen postaus, ihailen kovasti zen-mäistä asennettasi armeijan aikana. :-) Ja olet ihan oikeassa, hyvällä perusvireellä asiasta kuin asiasta selviää ns. helpommalla.

Mikko – Private Blend

Ei kannata tehdä haasteista tai tilanteista vaikeampia ehdoin tahdoin :) Moni harrastaa kyllä sitä ihan siviilissäkin...
 

sonsaa (Ei varmistettu)

Aivan mahtavaa pohdintaa Mikko, kiitos tästä! Tällaista asioiden positiivisen kautta pohtimista todellakin kaipasin tähän aamuun kaiken negatiivissävytteisen some-keskustelun keskellä. :) Tosin en ole ihan varma olisiko intin perus-skappari kovin imarreltu näkemyksestäsi, että Chanelin ja Louboutinin somisteet ovat teemaan sopivaa asustusta ;)

Mikko – Private Blend

Kiva jos tämä piristi :) Hui, ei kannata aloittaa päivää Facebookissa, Twitterissä tai keskustelupalstoilla. Liika on liikaa ;)
No niitä pehmeitä arvoja ja pitää sitä vähän yhdistää vastakohtia ;) Ja tuo Louboutinin kynsilakkapullo toimisi varmasti lähitaistelussakin. Ja Chanelin rintaneulan voisi laittaa takin vuoreen ilahduttamaan itseä. Tai kauankohan menisi, että joku huomaisi sen baretissa? (Ei kannata kokeilla, ettei pala lomat).

Marjukka / FFS (Ei varmistettu) http://fabfortysomething.blogspot.com

Jos tää kirjoitus olisi ollut äidinkielen yo-aine, olisi kyllä ällä tullut! Ihan mielettömän hyvä ja erilainen armeijajuttu, hauskasti ja nasevasti kirjoitettu! Hihittelin täällä itsekseni pitkin matkaa... Sulla on kyllä ollut mieletön asenne ja rento meininki intissä!

Mikko – Private Blend

Hei teemaviikkon sopien ja ihan kirjallisena! 
No ei itselläkään ihan joka hetki mennyt aina ilon kautta, mutta tässä ainakin vaihtoehtoisia näkökulmia sinne väliin.

KA (Ei varmistettu)

Hah, olipas hauska. Jos nyt saisit päättää, äänestäisitkö vapaaehtoisen asepalveluksen vai nykyisenkaltaisen miehiä syrjivän järjestelmän puolesta?

Mikko – Private Blend

Totta - mahtavaa! Eikö ole ihan kohtuullista, että miehiäkin syrjitään välillä? ;) Hmm.. Tuo toki sitoo työvoimaa aikalailla ja saattaa viivästyttää parillakin vuodella opintoja... Mutta sitä voi ajatella toisena esikouluna, johon käytetty aika maksaa itsensä takaisin. Tiivistäisin (ja tehostaisin) ehkä vain palvelusaikoja entisestään: 4 kk, 6 kk ja 8 kk tms.  En kuitenkaan menisi palkka-armeijaan tai vapaaehtoisuuteen. Tietenkin Nato voisi vähentää tarvetta, mutta Suomi on maantieteellisesti ehkä hieman haavoituvassa paikassa, joten jotain osaamista on kiva pitää maassa. En myöskään ehkä ihan kannata Ottawan sopimusta. Tässä on kuitenkin tätä maarajaa... On vähän eri asia, että jollain 'barbaarilla' on halussa ja hallitsemattomassa käytössä jalkaväkimiinoja kuin, että niitä käytetään tarvittaessa hallitusti ja poistetaan asiallisesti tarpeen loppuessa.

Ava12 (Ei varmistettu)

Kiitokset hienosta postauksesta. Sinulla on todella hyvä asenne ja lämpimät ajatukset rohkaisemaan nuorempaa sukupolvea. Uskon, että moni tämän luettuaan ajattelee ihan eri lailla armeijasta ja myös muusta elämästä.

Mikko – Private Blend

Kiitos kommentista :) Wau, se olisi mahtavaa! Jos joku vaikka juuri heinäkuussa palvelukseen astuva saisi tästä paremman mielen, niin hienoa!

Inka_K (Ei varmistettu)

Ihan huikean hyvä kirjoitus! Erityisesti tuo konserttivertaus tyrskäytti iltateet ipadille. :)

Mikko – Private Blend

Heh ehe :) Muistan oikeasti ajatelleeni tuota noissa harjoituksissa. Taisin olla ainoa...

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hieno postaus! Tosi hyvin kirjoitit/kerroit. Kyllä, armeija on varmasti hyvä koulu ja hyvä "välivuosi". Armeija ei ole syrjivä. Ja kyllä, ehdottoman samaa mieltä, että "jotain osaamista" pitää olla. Ei muuta, kun kättä lippaan.

Hyvä Mikko!

T. Maija

Mikko – Private Blend

Kiitos Maija :) Samoilla linjoilla ollaan. Aurinkoista kesäkuun alkua!

JPe (Ei varmistettu)

Hei, hieno postaus! Ite oon lähdössä heinäkuun alusta inttiin ja tää vähän helpotti jännitystä ;) ehkei se aika menekään ihan hukkaan :) Kiitos!

Mikko – Private Blend

Mahtavaa, jos tästä oli iloa myös jollekin menijälle! Ja kesäkuu on ehdottomasti parempi aika mennä - ei ole niin kivaa olla p-kauden leirillä tammikuussa metsässä :) Tsemppiä, ilon kautta :) Eikä mene hukkaan! Ja siellä voi lukea, opiskella, kuntoilla, levätä.... 

Katja H (Ei varmistettu)

Aivan mahtavaa Mikko! Asian ytimeen. Arvostan.

Mikko – Private Blend

Heh, Kiitos :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tsau ! Kiva kuulla, että ruoasta ei ollut ongelmia :) Itse olin 19 -vuotias tyttö ja ekaa kesää Upinniemessä keittiöllä töissä v. 1988 ja siihen aikaan jaettiin ruoka poikien lautasille. Yleensä aina pojat sanoivat "paljon" , mutta kun oli lammaskaalia, sanoivat "vähän kiitos " :) Lammaskaali ei ole enää nykyään listoilla...enkä tosin enää itsekkään Upinniemessä. Oma poikani tällä hetkellä Parolannumella ja ruokaa on kuulemma riittävästi ! :) Kiva postaus, aika kultaa muistot, tällä hetkellä meillä painitaan juuri tuon loppu puolen vuoden "jaksamisen" kanssa.

Mikko – Private Blend

Kyllä muonaa ja iltapalaa tuli aina metsään kuin metsään :) No jopas, lammaskaalihan on herkkua! Ja sinulla on ollut mielenkiintoinen ja vähän erilainen näkökulma armeijaan.

Aah no tsemppiä sinne! Vähän pitäisi vielä jaksaa :) Uuden saapumiserän tulo ja heidän p-kausi pitäisi kyllä auttaa 2 kk menemään aika nopeasti.

rva46 (Ei varmistettu)

Sinä olet kyllä mies jolla on sydän enemmän kuin paikallaan, sen voi lukea jokikisestä hienosta postauksestasi. <3

Ihanaa kesää Sinulle! :)

Mikko – Private Blend

Aah, kiitos :) Toivotaan, että se on ainakin välillä oikeassa paikassa tai 'mukana' :) Samoin, kiitos - mahtavaa kesää!

Pia R (Ei varmistettu)

Tiedän tunteen kun katselee Helsingin valoja Isosaaresta. Monena pimeänä syysiltana istuin lääkintä tuvan rapuilla kuuman teen kanssa (lääk.au olin). Tammikuusta joulukuuhun sain nauttia rantasaunan lämmöstä ja pulahduksista mereen. Kyllä aika kultaa muistot mutta hyvät jää. Mahtava paikka oli palvella. Upiksesta en tykännyt yhtään mutta onneksi vierailu siellä oli lyhyt kun Lahteen aukkia suuntasin jatkamaan. Hienosti kuvailit kokemuksesi.

Mikko – Private Blend

Anteeksi viive vastauksessa!
Tuttuja nurkkia :) Isosaaressa oli kyllä tunnelmaa ja se oli hyvä paikka olla. Olihan Upinniemikin kiva nähdä ja kokea isompi kasarmi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi miten herttaista, kun itellä on ollu intissä mukavaa, nii kyl varmaan kaikilla muillakin on ja kyl sen on pakko olla hyödyllinen. Mitä sanoisit niille henkilöille, joiden omainen on tehnyt armeijassa itsemurhan?? Sitähän se on, kun silloin tällöin lehdissä lukee varusmiesten kuolemista. Ja vain miehiä koskeva asevelvollisuus on syrjivä! En keksi mitään vastaavaa naisia koskevaa velvollisuutta, kenenkään ei ole pakko synnyttää!! Miehet on tässä maassa toisen luokan kansalaisia, ei, valtion orjia!! Eikä asevelvollisuuden heijastelema ideologia, että valtio on kaikki kaikessa ja yksilöiden pitää uhrautua sen puolesta, miellytä. Turha tulla inisemään, että "onhan tässä saatu valtiolta paljon, koulutukset ja tuet ja kaikki", ne maksetaan verorahoista eikä asevelvollisuudella. Eikä kaikille asevelvollisille edes ole paikkaa kriisitilanteessa, vain neljäsosalle kaikista reserviläiskirjeen saaneista löytyy jokin paikka kriisioloissa eli nytkin koulutetaan liikaa reserviläisiä ja tämä koulutukseen käytetty raha on pois sitten jostain muusta, kuten vaikkapa asehankinnoista. ja varusmiesten koulutuskin jää puutteelliseksi, kun se pitää mitoittaa heikoimpien mukaan. Lisäksi pitää muistaa vähemmistöt asevelvollisten keskuudessa, siellä on niin somalialaistaustaset uussuomalaiset kuin skinit sekä LGBT-ihmiset ja homovihaajat nyt jotain mainitakseni. Näitä mainitsemiani ihmisryhmiä sorretaan armeijassa enemmän kuin muita, ensinnäkin valtio sortaa omia kansalaisiaan ja sitten muiden varusmiesten syrjintä ko. ryhmiä kohtaan. Itse kannatan ammattiarmeijaa sekä sotilaallista liittoutumista, jossa se luontevin vaihtoehto on Pohjois-Atlantin sopimuksen liitto.

Mikko – Private Blend

Kiitos erilaisesta näkemyksestä. Tuollaiset tapaukset ovat tietenkin hyvin ikäviä ja toivon, että tarve avulle huomataan jo ennen palvelukseen astumista tai hyvin alussa sitä. Ei tuolla ole pakko olla, joten toivottavasti kukaan ei vie pakotietä noin pitkälle! Ei ole mikään häpeä, jos tuolla ei pysty olemaan - ei se sovi kuitenkaan kaikille.

 

 

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Pääpointti on tässäkin kyllä se, että asevelvollisuus on lähtökohtaisesti väärin. Kaikki nämä itsemurhatapaukset on vain jäävuoren huippu! On seksismiä, että vain toiselle sukupuolelle on määrätty kyseinen velvollisuus. Toki naiset on yhteiskunnassa marginaalisemmassa asemassa, mutta ei ole vastaavaa institutionalisoitua sortoa naisia kohtaan kuin mitä asevelvollisuus on miehiä kohtaan. Kuten sanottu, kenenkään naisen ei ole pakko synnyttää. Mikäli asiaa perustellaan miesten luonnollisemmalla taipumuksella väkivaltaan, niin silloin tämä taipumus pitäisi ottaa myös huomioon lieventävänä asianhaarana annettaessa tuomioita seksuaali- ja väkivaltarikoksista. Asevelvollisuus on myös ikärasismia. Asevelvolliset ovat nuoria, yleensa 19-20-vuotiaita, jotka sitten silpoutuvat ja kuolevat sodissa, mikäli sellainen syttyy ja yli kolmekymppinen yhteiskunnan valtaeliitti ei tee mitään maanpuolustuksen eteen. Ne unohtaa ne armeijassa opitut taidot, jos niitä ei harjoita, jolloin reserviläisellä ei tee mitään kun taidot on jo päässee unohtumaan. Nytkin, kuten jo sanottu, reserviläisiä koulutetaan liikaa, kun vain neljäsosalle löytyy jokin sodan ajan sijoitus loppujen ollessa varalla. Sotateknologia on myös kehittynyt tässä vuosien varrella enkä ymmärrä miten kuuden kuukauden varusmiespalveluksella voidaan kouluttaa sen käyttöön. Samoin kuin sotilaalliset uhkakuvat, Laaja maahyökkäys ei ole enää tätä päivää, kyberhyökkäykset ja Krimillä nähty hybridisodankäynti on, ja asevelvolliset on näissä tilanteissa aivan avuttomia.

Suomessa valitettavasti asevelvollisuuden ajatellaan olevan jonkinlainen miesten koulu. Jonkinlainen etuoikeus uhrata elämänsä valtion turvallisuuden puolesta, vaikka asian tulisi olla juuri päinvastoin, valtion tulisi taata kansalaistensa ulkoinen turvallisuus. Asevelvollisuudesta puhutaan luonnollisena osana nuorten elämää, miehuuden merkkinä, jonkinkaltaisena siirtymäriittinä aikuisuuteen. Siellä oppii tottelemaan, missä muualla aikuisen tarvii totella? Ikävää, että blogisti osaltaan uusintaa tätä diskurssia.

Asevelvollisuus on niin syvälle ihmisten perusoikeuksiin menevä puuttuminen, että siihen pitäisi turvautua vain äärimmäisen kansallisen kriisin aikana, jos silloinkaan.

Kommentoi