Tyyli on ikuista

Ladataan...

Kävimme vihdoin eilen katsomassa Ateneumissa esillä olevan Helene Schjerfbeck-näyttelyn. Ennennäkemättömän laaja 300 teosta sisältävä näyttely on koottu taiteilijan 150-vuotissyntymävuoden kunniaksi. Esillä on maalauksia, grafiikkaa, luonnoksia ja Helenen kirjeitä. Mukana on myös kesken näyttelyn yksityiskokoelmasta lainatun Raaseporin maisema -teoksen alta löytynyt Nainen ja lapsi -teos, sekä muita harvemmin esillä olleita töitä.
Helenen myöhäisemmän tuotannon modernit ja pelkistetyt teokset ovat varmasti kaikille tuttuja (ja omia suosikkejani), mutta oli myös virkistävää nähdä taiteilijan aiempaa 1880-luvun tuotantoa, joka oli hyvin eri tyylistä ja näyttää aivan toisen puolen taiteilija maalaustekniikasta.
Vaikka näyttely sulkeutuu pian ja jonot kasvavat, ajattelimme, että sateisen perjantai-illan viimeisinä tunteina voisi olla väljempää. Väkeä oli runsaasti, mutta sekaan mahtui kyllä hyvin ja pahimmalta jonotukselta säästyi. Jos et ole vielä käynyt katsomassa näyttelyä, niin suosittelen vierailemaan vielä ensi viikon aikana siellä. Viimeisen viikolla Ateneumissa on pidennetyt aukiolot, joten ke-pe ovet ovat auki aina klo 22 saakka. Kodikas ajatus mennä tuolloin sinne!
Kannattaa kuunnella myös Ateneumin sivuilta löytyvää äänioppaasta, jossa kerrotaan tarkemmin taustaa Helenen joistakin teoksista.
Mustataustainen omakuva, 1915. Ateneumin taidemuseo, kok. Hallonblad. © Kuvasto. Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Hannu Aaltonen/Ateneum.fi
Punaiset omenat, 1915. Ateneumin taidemuseo, kok. Kaunisto. © Kuvasto. Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Hannu Aaltonen/Ateneum.fi
Tässä näkyy vähän viitettä siitä, miten erilaisella tekniikalla Helene maalasi 1800-luvun lopulla.
Kristina Banér rukoilee armoa puolisolleen, 1880. Yksityiskokoelma. © Kuvasto. Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Hannu Aaltonen/Ateneum.fi
Perhekoru, 1915-1916. Ateneumin taidemuseo. © Kuvasto. Kuva: Museokuva/Ateneum.fi
Ateneumin vakituinen kokoelma on siirretty hieman sivummalle, mutta kävin silti vilkaisemassa samalla muita suomalaisen taiteen helmiä. Sattumoisin yksi kuva näytti ajankohtaiselta. Vai eikö tämä puisto näytä tutulta kulissilta kuluneelta viikolta?

Albert Edelfelt: Pariisin Luxembourgin puistossa, 1887/Ateneum.fi
Pariisin muotiviikkoilta on tallentunut varmasti taas eräskin kuva Luxembourgin puistosta, kun muotiväki ja pariisittaret virtaavat näytöksiin. Edelfeltin tallentamalla maalauksella ja alemmilla kuvilla on väliä 125 vuotta, mutta silti noihin molempiin on tallentunut ihmisiä, jotka nauttivat valoisasta Pariisista. Ei ihme, että tuo kaupunki inspiroi edelleen taiteilijoita, kuten Edelfeltiä ja Schjerfbeckiä aikoinaan. 
Kuva/Style.comKuva/Style.comKuva/Style.com
Vaikutus ja konteksti ovat toki eri tasoilta. Ainutlaatuiset taidemaalarit jättivät mahtavan kulttuuriperinnön jälkeensä, mutta hatunnosto kuuluu myös suunnittelijoille, artesaaneille, meikkitaiteilijoille ja kuvaajille, jotka tallentavat yhä edelleen tärkeätä taiteenmuotoa, muotia. Harmillista vain, että sen mallistot elävät niin kovin lyhyen aikaa, mutta onneksi sieltäkin jää klassikoita ja historiaa muistiin.

Share
Ladataan...

Kommentit

Merja (Ei varmistettu) http://www.blogger.com/profile/12768049676955237582

Schjerfbeckin omakuvien sarja on aivan uskomattoman koskettava. Varsinkin viimeisimmät kuvat ovat joten tosi riipaisevia, niissä ihminen on riisuttu aivan paljaaksi.

akissfromthepast (Ei varmistettu) http://www.blogger.com/profile/09408281162149434009

mä tykkään valtavasti kans Schjerfbeckin taiteesta- oikeestaan koko tuotannosta. Siinä on ajallinen ja henkilökohtainen kehityskaari joka näkyy taiteen kautta.

M (Ei varmistettu) http://www.blogger.com/profile/14341279546494832218

Ne ovat kyllä upeita ja herkkiä! Se on totta, nuo viimeisten vuosien kuvat ovat kyllä karun koskettavia.

M (Ei varmistettu) http://www.blogger.com/profile/14341279546494832218

Totta ja varsinkin tuossa näyttelyssä näkyi selkeästi tuo kehitys ja ajan vaikutus Helenen töissä.

Kommentoi

Ladataan...