Ladataan...

Kävimme viimein testaamassa kehutun Birgitta Hernesaari -kahvila/ravintolan ja etenkin sen burgerit. Uusi paikka sijaitsee Hernesaaren alussa aivan kivenheiton päässä Cafe Carusellista. Oikein hauska tulokas – kuten Mattolaiturin suosiosta on huomattu, tilausta tällaisille on.

Paikka on laitettu kivan näköiseksi.

Oho, sorry – bongaatko vahingossa tallentuneen tutun naaman?

Puuhiiligrillillä paistettu burgeria ei ole kyllä turhaan kehuttu – hyvää oli! Pihvissä maistui ihanasti savu ja perunatkin olivat erinomaiset. Kaksi porukastamme vaihtoivat perunat salaattiin, joka sekin oli kuulemma todella hyvä kaikkine lisukkeineen. Tämä haastaa jo Ravintola Torin burgerin. Burgermenu vaihtelee ja listalla on ollut myös nyhtöpossu- sekä vegeburgeria.

Paikkoja löytyy katoksen alta sekä terassilta.

Merelle aukeava näkymä.

Joko olet käynyt testaamassa paikan?

Share

Ladataan...

Aika palata vielä Italian tunnelmiin – oih, sinne alkaa olemaan jo ikävä! Firenze säilytti edelleen paikkansa sydämessä. Halusimme ehdottomasti sinne nyt uudestaan, vaikka olimmekin siellä myös viime kesänä.

Firenzen tuomiokirkko Santa Maria del Fiore sykäyttää aina.

Kuten myös Arno-joen maisemat.

Palazzo Vecchio kiehtoo myös aina ja muistuttaa kaupungin historiasta.

Ja tietenkin ne kadut!

Arkkitehtuuri ja talojen lipat.

Jatkoimme siis suoraan Milanon kentältä junalla Firenzeen ja ehdimme jo illaksi nauttimaan kaupungista. Yövyimme hyväksi havaitussa Grand Hotel Cavourissa, josta löytyy (edelleen) myös aivan mahtava kattoterassi upein näkymin.

Mitkä näkymät noiden ihanien punatiilisten kattojen yli.

Terassilta on ihanaa moikkailla pääskysiä, jotka jotenkin niin kuuluvat tuonne.

Ja katsella hämärtyvää kaupunkia.

Hotelli kuuluu suojelukohteisiin ja syyn huomaa kyllä viimeistään aamiais-salista.

Hienoja yksityiskohtia!

Aamiaisbrunssin voimin jaksoi taas kävellä kummasti.

Lähdimme seuraavana aamuna tutustumaan taas paremmin kaupunkiin ja nyt tähtäsimme ylös kukkuloille, Piazzale Michelangelolle, josta avautuu näkymät kaupungin yli.

Maisemia joen rannasta.

Kaupungin sillat näkyvät tästä hienosti.

Näkymä rinteeltä on kyllä upea!

Kävimme samalla myös Palazzo Pittissä ja Bobolin renessanssipuutarhassa, joka leviää palatsin ympärille.

Puutarha on tunnettu mäkisenä – jalat tunsivat ainakin.

Puistosta löytyy muun muassa amfiteatteri.

Dan Browinin Inferno-kirjassakin esiintynyttä Grottaa piti käydä kurkistamassa. Harmi, että se oli aidattu, ettei sitä päässyt tutkimaan tarkemmin. Corridoio Vasariano -salakäytävään pääsi vain tilausryhmissä, joten emme pääset nyt käymään sielläkään. Corridoio Vasariano on Medicinien rakennuttama 'salakäytävä', jota pitkin pääsee suojassa aina keskustan Palazzo Vecchioon asti.

Välillä taas gelato-tankkaus.

Ponte Vecchio

Lounasaika – Firenzestäkin löytyi onneksi Obikà-ravintola, johon viimeksi ihastuimme Roomassa. Hyvää ja mutkatonta ruokaa kivoissa puitteissa.

Istuimme viihtyisällä sisäpihalla.

Rakastan paikan savustettua mozzarellaa.

Ja pitsoja

Intouduin vähän shoppailemaan. Ihmettelin myös taas, miten hyvä Célinen liike Firenzessä on. Nytkin eteeni tuotiin kasoittain muun muassa Phantom-laukkuja eri kokoisina ja eri väreissä. Myöhemmin minulle selvisi, että Firenzessä sijaitsee merkin tärkein tehdas. Kotikenttäetu siis. Vietimme usein lepohetkiä Gucci Cafen terassilla joka löytyy Gucci-museon yhteydestä, juuri Palazzo Vecchion kyljestä. Tuosta on vain niin kivat näkymät, eikä puitteissakaan ole vikaa. Ja hintaluokka on hämmentävän edullista. Iltaisin tuli yleensä pikainen rankkasade ja ukkonenkin jyrisi hetken – sitten kirkastui taas. Tätäkin oli tunnelmallista seurata tuolta terassilta :)

Tässä taas näkymiä päivän päätteeksi hotellin katolta.

Firenzen etu on myös pääsy The Malliin – paras outlet, jonka tiedän. Nyt siellä oli myös alet päällä, joten outlet-hinnoista lähti vielä puolet pois. Party!

Lanvin, Dior, Bottega Veneta, Prada, Tom Ford, Valentino...

Pradan oma talo vetää aina eniten asiakkaita ja nytkin aasialaiset olivat selvä enemmistö. Emme tälläkään kertaa lähteneet seikkailemaan legendaariseen Pradan Space-outletiin, joa sijaitsee näillä seuduilla. Siellä olisi kyllä kiva käydä joskus! Myös Gucci oli saanut valmiiksi oman kompleksinsa, joka oli viimeksi vielä rakenteilla. Plussaa sen katolta löytyneestä Gucci Cafésta, joka olikin hienosti laitettu.

Ja ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja jälleen hyvin kohtuuhintaista.

Kattoterassin loungessa viihtyi kyllä.

Ja yksinkertainen pesto-lasagne oli ehkä paras pasta-annos, jonka olen koskaan syönyt.

Tapaksiakin irtosi euron hintaan. Päällä muun muassa broilerinmaksamoussea.

Niin ja tuli jotain löytöjäkin tehtyä.

Firenze on kyllä niin ihana. Kaunis, mutkaton, jotenkin niin sympaattinen ja silti monipuolinen. Toisen puoliskon lempikaupunki Euroopassa, toivottavasti ensi kesänä taas uudestaan! Lähdön tunnelmaa – suhailimme kaupunkeja junalla ja se toimi tosi näppärästi. Lopussa alkoi kyllä junailu riittämään, kun taisimme istua yhteensä n. 15 tuntia viikon aikana niissä. Kun varasimme hyvissä ajoin lippuja, saimme hyvällä hinnalla business-paikat, joissa oli kyllä supermukava matkustaa. Penkit sai sopivaan vaaka-asentoon ja mukaan kuului tarjoiluakin: espresso, prosecco ja vähän naposteltavaa.

Nautin nytkin, kuten Suomessakin, maisemien katsomisesta.

Sokerina pohjalla vielä tulossa tunnelmia Portofinosta, siinä alkaakin sitten olemaan tämänkertainen Italian matka purkissa. Ostoksista sitten erikseen.

Share

Ladataan...

Heinäkuu on ollut niin lämmin, että trooppinen yö -termiä voi käyttää jo Suomessakin lämpötilan pysyessä yöllä 20 celsiusasteen yläpuolella – niin hassulta kuin se kuulostaakin. Lämpö sisällä nousee välillä sen verran korkealle eikä ilma tunnu liikkuvan, vaikka ikkunoita pitää auki, että annoin periksi ja kävin viimein ostamassa tuulettimen. Edelliset kesät on pärjännyt vielä ilmankin. Kävin katsomassa vähän eri malleja, mutta en perehtynyt aiheeseen sen syvemmin. Kun vastaani tuli hyvässä tarjouksessa Stockamannilla Dysonin Air Multiplier AM01, kävelin sen kanssa suoraan kassalle. Dysonin imuri on ennestään hyväksi havaittu ja tuulettimen mallin väri sekä muotoilu miellyttivät. Tuulettimessa on sama ajatus kuin merkin imureissa sekä käsienkuivaimissa – ympäröivä ilma hyödynnetään ja pusketaan laitteen läpi. Hassua tosiaan, että tuulettimessa ei ole perinteisiä pyöriviä lapoja, vaan ilma tulee renkaan saumasta. Tuulettimen jalasta löytyy ilma-aukot ja moottori. Tehon ja 180-asteen kääntymisen saa myös säädettyä tästä.

Ilmavirran saa myös kätevästi ohjaamaan ylemmäs tai alemmas.

Eihän tämä viilennä huonetta, mutta on ollut kyllä ahkerassa käytössä ja huomattava helpotus – kierrättää ilmaa ja tuo mukavan ilmavirran tehokkaasti. Imeytän tämän edessä nyt myös seerumin ja kevyemmät kasvovoiteet – muuten niitä on näillä helteillä aika vaikeaa saada kuivumaan. Toki uusia mallejakin pukkaa – katsoin, että Dyson Cool on viimeisin pöytämalli ja siinä on jo taas monta kymmentä prosenttia hiljaisempi ääni ja pienempi sähkökulutus. Näin ne elävät ;) En kyllä pidä tämänkään mallin ääntä liian kovana, mutta on totta, että tuokin seikka on hyvä (ja hankala) huomioida tuuletinta hankkiessa.

Share

Pages