Ladataan...

Pori Jazz hurmasi viime vuonna niin, että pakkohan sitä oli lähteä uudestaan. Jazzit ovat myös kiinnittäneet esiintyjiä hyvällä ja laajalla maulla. Nytkin halusin nähdä ehdottomasti Joss Stonen, Ms. Lauryn Hillin sekä Sealin. Lisäksi ohjelmasta löytyi toki itselle monta uutta helmeä.

Majoituksesta ja hyvästä emännöinnistä vastasi onneksi taas Veera.


Pääsin testaamaan vasta Blind Burgerin herkkuja, raaka-aineet gourmethampurilaisiin koitetaan saada mahdollisimman läheltä. Hyvää oli.

Aika siirtyä Kirjurinluodon perjantain tunnelmiin.

Lokkilavalla oli perinteisempää jazzia.

Joss Stonen The Soul Sessions -albumi löytyy toki kokoelmasta, mutta tuoreempi tuotanto on jäänyt vähän tuntemattomammaksi. Jossin välitön ja rento olemus hurmasi. Ja toki se ääni.


Joss käveli paljain jaloin kentälle moikkailemaan kuuntelijoita ja lopussa jaettiin auringonkukkia... Snäpin puolelle meni Jenni Vartiaisen kanssa esitetty duetto.

Ms. Lauryn Hill tuli kyllä lavalle ihan normaaliin aikaan, vaikka myöhästelyä kovasti maalailtiin ennen ja jälkeen. Keikan alku oli tosiaan vähintäänkin jännittynyt. Minusta tuntui että koko bändi seisoi varpaillaan ja Lauryn koitti noin neljän ensimmäisen kappaleen aikana ohjata stemmoja kohdalle kaikilla mahdollisilla eleillä ja liikkeillä. Ehkä olisi voinut ottaa vähän rennommin ja vaikka sanoa vaan mikkiin, että hei fixaatteko vähän tätä... Hänelle myös siirrettiin hienosti mikrofonitelinettä ja pyyhkeitä leviteltiin pitkin lavaa. Asennetta. Mutta kyllä keikka ja anti lähti siitä sitten vyörymään. Oikein vaikuttava ja hyvä veto. Klippejä livevedoista löytyy muuten Instagramista Pbblog tai Facebookista.

Itselleni uutena artistina kävin vielä kuuntelemassa Seinabo Seyn keikan, tai tunnelmia. Myös Gallant on mielenkiintoinen artisti.

Perjantai meni vähän sateessa, mutta ei onneksi niin pahassa kuin olisi voinut olla. Lauantai valkeni sitten aurinkoisena ja Pori pääsi esittäytymään edukseen.

Kesätorin tunnelmaa

Jazzkadulla riitti tietenkin väkeä. Sieltä löytyi muuten myös vegepiste ruokakojujen joukosta!

Jazzkadun lavalla tapahtui myös koko ajan. Hauskaa, että niin monessa pisteessä riittää ihmeteltävää.

Kierrätyskeskukseen nouseva pop up -ravintola on hyvä testata aina. Halusin ehdottomasti myös palata Elbaan, siellä pystyi käymään onneksi montakin kertaa.

Elban salaatit, pinchot ja mainio viinivalikoima ovat hyvä syy poiketa Porissa.

Kaunista, en kyllästy tähän maisemaan ihan lähikesinä.

Lauantain auringonpaisteessa oli hyvä nauttia Kirjurinluodolla.

Uutena oli jokilava ja se toimikin hyvin, päälavalta ei tarvinnut kuin kääntyä seuraamaan tässä jatkunutta ohjelmaa. Lavalla oli myös mainio ohjelma!

Minusta myös ruokavalikoimaa oli parannettu, Sandrolla oli pari pistettä New York Ninja ja jopa Käpylän Majakka oli mestoilla! En ole edes käynyt tuolla Helsingissä.


New York Ninjan Poke Powl oli mainio.

Jazzväki ja Kirjurinluoto elementissään.

Charles Bradley latasi energiaa yleisöön.

Kävin välissä katsastamassa tunnelmaa yläilmasta, kun BonAqua in the sky -piste nosti konserttivieraita taivaalle. En ole ollut aiemmin tuossa pöydässä, joten kiva testata. Ajattelin, että eihän tuossa mitään, mutta kyllä ylhäällä sitä teki aika rauhallisia siirtoja. Ehkä pelkäsin että tiputan puhelimen tai kameran. Kannattaa testata, jos tulee mahdollisuus. 

Kirjurinluodon alue

En tosiaan tajunnut aiemmin, että joo toisella puolelle menee myös tuo joki ja on jo aika autiota.

Huomaa Snoozy-mobiilihotelli kylä. Majoitus on aina haaste Jazzeilla, joten kiitos lisää noita! Peltoa riittää tuossa taaempanakin.


#bonaquahetki 

Bo Kaspers Orkester taisi olla yksi jazzkansan odottamista esiintyjistä.

Seal. Karismaa ja ääntä riitti. Mieheltä löytyy hyviä levyjä myös niiden hittien lisäksi. Esim IV ja Systemiltä löytyy helmiä. 
Olisin tosin odottanut, että Seal tulee hieman isomman bändin kanssa. Nyt oli vain pari dj:tä ja kitaristi/taustalaulaja. Hän on kuitenkin tehnyt myös soul-levyjä viime aikoina, niin orkesterilla ja taustalajilla olisi saanut ihan eri tason. Mutta oli tämäkin ihan energinen veto.

Toisin kuin Lauryn Seal otti ihan reippaasti kontaktia yleisöön.

Kiss From A Rose.

Keikkojen jälkeen juhlat jatkuivat eri puolilla Poria.

Ja afterparty, Kävis taitaa näyttää tältä normaalisti.

Kiitos taas Pori, Porin Jazz ja Veera! Aina ilo, minusta on mahtavaa tehdä näitä kesäretkiä Suomen kaupunkeihin!

Share

Ladataan...

Mariah Carey esiintyi eilen ensimmäistä kertaa Suomessa osana Sweet Sweet Fantacy -kiertuetta. Vaikka en nyt ole mikään megafani, löytyy minulta toki hänen cd:t ja hitit soittolistalta - joten pakkohan keikalle on mennä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yleensä enemmän harmittaa, ettei ole mennyt keikalle kuin se, että menee. Kerran kun joku Suomeen asti vaivautuu. Janet kun perui taas ja Havajillakin mentiin juuri ristiin kiertueen kanssa.

Areena oli kyllä harvinaisen vajaa, hyvä jos puolillaan. Yleisössä ei näkynyt kyllä montaa 90-luvun jälkeen syntyneitä. Mutta toisaalta, Mariahin edellinen isompi hitti taisi olla Heartbreaker ja se oli 1999. Niin ei ihme, jos pari sukupolvea on kadonnut. Ja periscope-sukupolvi niputtaa All I Want For Christmasin varmaan samaan artistinostalgiaan Whamin ja Rat Packin kanssa. Vaikka Charmbracelet ja The Emancipation of Mimi -albumeilta löytyy oikein hyviä kappaleita, kuten Through The Rain, The One, Bringin' On The Heartbreak, Sunflowers For Alfred Roy, We Belong Together ja Fly Like A Bird. 

Mariah lipui yllättäen vain muutamaan minuuttia yli yhdeksän lavalle. Lavasteet olivat harvinaisen pelkistetyt, ei mitään isompia rakenteita tai kikkoja. Vain bändi ja puolitusinaa miestanssijaa. Erikoista oli myös, että diivan kuvaa ei heijastettu screeneille kertaakaan keikan aikana. Ja koska tuonne ei voi raahata järeämpää kameraa niin kuvat ovat aika valjuja... 

Mariahin veto oli aika varma, positiivisesti, ajattelin että nykytila olisi voinut olla kehnompikin. Hikeä tähtönen ei juurikaan joutunut keikan aikana vuodattamaan, aika rauhallisella menolla ja tutuilla maneereilla mentiin. Mutta aikalailla sellainen setti ja vastine, mitä odotin.

Keikalla kuultiin aika tiiviinä sikerminä läpileikkaus vanhoista hiteistä, kuten Fantasy, One Sweet Day, My All, Loverboy...

Sekä tietenkin niitä balladeja kuten Hero ja When You Believe

Lopuksi vielä Without you.

Ihan kiva keikka, hyvä että tuli mentyä. Ja Mariah vie shown syksyksi Ceasars Palacen, joten kyllä se kerää vielä katsojia ihan hyvän määrän. Ei ihme, Mariah on kuitenkin ollut 90-luvulla Amerikan suosituin naisartista ja kyllä hänen listahittirivi, viiden oktaavin ääni ja itse kirjoittamat laulut ansaitsevat hatun noston.

Share

Ladataan...

Chisu esiintyi eilen Uuden Musiikin Kilpailussa. En katsonut ohjelmaa, mutta onneksi klippi tuli eteen nyt. Hauskan erilaista Chisua, lisää tätä!
Olin Polaris-kiertueen Tavastian keikalla, mutta koska uusin albumi on hieman rauhallisempi ja synkempi kuin aiemmat, vaikuttaa se myös keikkoihin. Polaris-albumin kappaleet eivät nostata niinkään tanssijalkaa, vaikka hienoja ovatkin. Siksi tämä esiintyminen oli oikein kiva veto.

Katso Chisun menevä esitys täältä.

Share

Pages