Ladataan...

Kun tarkistin joitain faktoja Japani-postauksia tehdessä, alkoi minua kiinnostamaan vieläkin enemmän maan historia ja kulttuuri. Esimerkiksi Nijon-linnassa Kiotossa tunsi oikein historian havinan. Japani on muutenkin niin erilainen maa ja kulttuuri, että ei mikään ihme, kun se kiinnostaa. Niinpä halusin löytää lisää luettavaa ja suuntasin pitkästä aikaa kirjastoon. Poimin muutaman kirjan hyllystä ja varailin pari lisää. Tässä kaksi hyvää kirjaa, jotka vastaavat sisällöltään juuri etsimääni. Alan Macfarlanen Japanin sydämessä ja Raisa Porrasmaan & Petri Asikaisen Temppelin hämärästä matsurin vilinään.

Japanin sydämessä keskittyy avaamaan japanilaisten käsitystä muun muassa uskonnosta, vallasta, perhesuhteista, työmaailmasta... Mainio kirja.
Tähän mennessä oppimaani. Japanissa:

  • Sydän ja tunne voittaa aina järjen
  • Luonto on kaikki kaikessa ja sen ehdoilla mennään
  • Ei uskota Jumalaan(Jumaliin), sieluun, karmaan - kaikki vain on ja tapahtuu 
  • Uskonnonharjoittaminen on enemmän rituaaleja, joita on poimittu buddhalaisuudesta, shintolaisuudesta ja kungfutselaisuudesta
  • Japanissa ei ole sanaa uskonnolle 
  • Maallista ja yliluonnollista ei eroteta
  • Japanissa ei uskota ylivaltaan
  • Japani on vähän kuin kameleontti, se adaptoi innokkaasti uusia asioita, mutta ei anna niiden muuttaa sisintään/perinteitä - syy Japanin menestymiseen.

Temppelin hämärästä matsurin vilinään tarjoaa taas kattavasti tietoa kulttuurihistoriasta ja eri nähtävyyksien historiaa sekä tarinoita. Juuri mitä etsin postauksia tehdessä. Kirjassa on myös upea kuvitus.

Japanista ei ota heti selkoa, joten ei ihme että siellä ollessa kaikki ei ihan vielä aukea. Monet sanovat, että vaikka siellä asuu, niin oppii joka päivä sen kulttuurista jotain uutta. Mielenkiintoista ja virkistävää tutustua hieman tarkemmin, miten Japanissa katsotaan elämää ja asioita. Mielenkiintoista myös, että Japani tuntuu niin tutulta.

Share

Ladataan...

Sain viime viikolla postissa Marlene Dietrichin melko uuden elämäkerran Nainen ja timantti, jonka löysin ihan sattumalta. (Adlibris muuten toimitti kirjan seuraavaksi päiväksi, wau!) Kokosin postauspohjaan jo viikonloppuna löytämiäni Youtube-videoita Marlenen esiintymistä. Ja nyt tajusin, että postaus sopii myös kansainväliseen naistenpäivään. En nyt toki sano, että hän välttämättä olisi naisille se paras esikuva ihan kaikissa ratkaisuissaan, mutta edelläkävijä ainakin.
Dietrich kuitenkin rakensi hyvin tarkasti oman julkisuuskuvansa ja vaali sitä vielä viimeisilläkin voimillaan. Koska hän ei ehkä omasta mielestään pystynyt antamaan täydellistä esitystä vanhempana, hän linnoittautui Pariisin kotiinsa yli vuosikymmeneksi. Hän jäi siis legendansa vangiksi. Mutta ei voi kieltää, etteikö hän olisi ollut myös uraauurtava ja rohkea. Hän oli kauneuden ruumiillistuma ja muodinluoja, mutta leikki ja murskasi myös yhdellä kädellä sukupuolirooleja aikana, jolloin sellaista ei oltu nähty. Hän myös piti ihailtavasti ja kovalla työllä kaikki langat käsissään. Ja kehitti itseään ja seurasi tiiviisti aikaa vielä viimeisinä vuosina. Marlene ei myöskään koittanut peitellä äitiyttään, kuten monet muut tuon ajan filmitähdet, vaan yhdisti senkin luontevasti mukaan. Vaikka ei varmasti ollut pullantuoksuinen kotiäiti. En siis malta odottaa, että pääsen kirjassa eteenpäin.

Pari aatosta naistenpäivänä. Olen edelleen sitä mieltä, että suorat housut näyttävät naisella paremmalta kuin miehellä.

Olen saanut olla onnekas, itseasiassa aina, ja työskennellä työpaikoissa joissa on vähintään 90% naisia, myös johtoasemissa. Minulla ei ole muuten koskaan ollut esimiehenä miestä. En ole kyllä kiinnittänyt asiaan huomioita ikinä töissä, mutta näköjään näin on, kun nyt mietin asiaa. Ei ihme, että minulla ei ole koskaan ollut työympäristössä ongelmia ja työ on sujunut aina.

Viimeisimmän Trendin teema ja päätoimittaja Jenni Liedon postauksen aihe on muuten viisaat naiset. Skål teille!

Sauli Miettisen kirjoittama Nainen ja tähti järkäle sukeltaa legendan taakse. Kirjoittaja on tosiaan nähnyt vaivaa kooten paljon aiemmin kirjoitettua ja käynyt läpi Marlenen päiväkirjoja ja laajaa arkistoa Berlinissä.

Rakastan elämäkertoja, varsinkin Hollywoodin kultakaudelta; Garbo, Taylor, Hepburn... Olen ahminut nämä kaikki heti ja Donald Spoto on kyllä tehnyt loistavaa työtä aina. En ole nähnyt läheskään kaikkia tuon ajan tai edes näiden tähtien elokuvia, mutta silti minua kiehtoo nämä näyttelijättäret. Ehkä juuri myös brändin ja legendan näkökulmasta.

Wou, minusta oli aika mahtavaa löytää haastattelu Dietrichistä ja se on vielä väreissä!

Käsittämätöntä myös, että David Bowie esiintyy Just a Gigolo -elokuvassa Dietrichin kanssa. Se kuroo tuota verhoa vielä lähemmäs. Vaikka siis joo, tämäkin tuore elokuva on ilmestynyt viisi vuotta ennen kuin olen syntynyt.

Dietrich teki uuden nousun konserteillaan, joilla hän kiersi maailmaa, kunnes vetäytyi valokeilasta. Setit olivat tietenkin hyvin hyvin laskelmoituja ja harjoiteltuja, mutta Marlene tarjosi glamouria. Tässä esitys Tukholmasta.

Ja tässä tunnetumpaa Dietrichiä silverscreeniltä.

Olen kuunnellut Sian Unstoppable-kappaletta paljon. Vaikka pidän sitä voimakappaleena, niputtaa se itseasiassa myös Dietrichin maailman kahta puolta.

 

Share

Ladataan...

Uusin kirjahankintani on Donna Karanin My Journey -elämäkerta. Jotenkin minulle tuli fiilis, että tuossa on kirja joka pitää lukea. Pidän paljon Donna Karan -linjan leikkauksista ja laskoksista, mutta merkki tai Donnan tarina ei ole muuten niin tuttu. Karan on brändännyt itsensä hienosti New York -merkiksi ja minua kiehtoo myös, mitä pinnan alta löytyy. Karanista välittyy hyvät energiat - hänen maailmankatsomus taitaa olla hieman erilainen kuin vaikka Lagerfeldillä :)

“In this candid and revealing memoir, fashion designer Karan recalls her less-than-perfect youth, her relationship with mentor Anne Klein, her glory years as a mega-successful fashion designer, and her grief over losing the love of her life to cancer. . . . Karan is generous with honesty and insight. The book’s energy is infectious, and Karan’s instinctive talent on the page and off is fascinating.”—Publishers Weekly

En malta odottaa, että pääsen taas lukemaan tätä.

Share

Pages