Ladataan...

Tässä vielä elokuuta piristämään viimeinen etappi Italian reissulta. Sokerina pohjalla, Portofino. Tuo oli kyllä vaikuttava paikka, koko alue oli niin kaunis! Voisi sanoa, että melkein kauniimpi kuin Etelä-Ranska. Onneksi tulee otettua kuvia, sillä jouduin itsekin näitä katsoessa pysähtymään fiilistelemään näitä maisemia, huokaus. Enjoy!

Tulimme junalla Santa Margherita Liguren asemalle, josta otimme paikallisbussin Portofinoon.

Jo asemalta aukesi upeat maisemat.

Bussi kiemurteli hauskasti rantatietä ja välillä pysähdyttiin tööttäilemään kurveihin tilan saamiseksi isommilta autoilta ja skootterit vilistivät väleistä ohi.

Muutaman niemen jälkeen Portofino alkoi jo lähestyä.

Hei Välimeri!

Ja katso tätä veden väriä.

Perillä

Sataman rannassa oleva keskusaukio.

Keskusaukio on täynnä ravintoloita. Vihreäkatoksinen on suosittu Puny's, joka oli kyllä vielä lounasaikaan kiinni.

Tässä näkyy Portofinon satama-allas. Kolera-allaskin on siis rutkasti isompi, ei ehkä ihan niin kaunis tosin ;)

Toista reunustaa pitkin jatkuu ravintoloiden ja terassien jono, upeasti meren äärellä.

Istuimmekin levähtämään välillä ja ihailemaan poukamaa.

Vastarannalta löytyy kirkko ja Castello Brown -linna.

En edes ajatellut, että tässä parin kadun kaupungissa olisi mitään ostettavaa, mutta kappas, Hermès'n liike oli vastassa ennen satamaa.. Ja tuossa pikkuruisessa liikkeessä oli noin viittä erilaista Collier de Chieniä, jota ei yleensä ole missään.

Pienestä multibrand-liikkeessä oli edustettuna myös muun muassa Céline, Prada ja Valentino.

Aika kivuta hieman ylemmäs ihailemaan maisemia.

Rinteellä olevan kirkon pihalta aukeaa tällainen näkymä.

Mikä meri!

Portofino lähes kokonaisuudessaan

Ei yhtään hassumpia taloja rinteillä.

Värikkäät talot innoittavat kyllä maalaamaan. Oli vain hassua huomata, että noiden värikkäiden talojen yksityiskohdat esimerkiksi pylväät ja ikkunakarmit oli vain maalattu pintaan.

Lounastauko

Pakollinen pönötys rannassa. Pellavapaita/Uniqlo, pellavahousut/Zara, espadrillokset/H&M, laukku ja aurinkolasit/Bottega Veneta, ranneke/Hermès, kello/Triwa, tuoksu/Tom Ford Neroli Portofino

Otimme lautan takaisin Santa Margherita Liguren. Tuossa näki maisemat vaihteeksi mereltä käsin.

Fiilistely-postauksessa muistutettiinkin, että Dolce & Gabbanalla on huvila tässä niemessä.

Santa Margherita Liguren rantoja.

Huomasimme veneestä hienon näköisen Imperiale-hotellin, joten menimme rantaan päästyä sen terassille nauttimaan iltapäivästä.

Hotellilta avautuvat maisemat

Tuleeko kenellekään muulle tästä asetelmasta jotakin (tv-sarja) mieleen? Meillä jäi vielä hyvin aikaa ennen junan lähtöä, joten istuimme kaikessa rauhassa rantakadulla ja seurasimme paikallisia. Olisi pitänyt ottaa kuvia niistä kohtaamisista ja kuulumisten vaihtamisesta. Heistä huokui heti italialaisuus ja rentous.

Italian Riviera oli kyllä ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen, ihana paikka!

Share

Ladataan...

Tässä viimein paremmin ostoksia Italiasta. The Mallista tuli tehtyä oikeastaan eniten hankintoja, muuten Italian alet olivat aika laimeat. Outlet-hinnoista lähti alessa puolet pois, joten tämä ostoskierros ei tehnyt edes pahaa kukkarolle.

Pradalta löytyi asusteita.

Yksinkertaiset kalvosinnapit n. 20 euroa.

Rintaneulassa sattui olemaan oikea kirjain jäljellä, 30 euroa. Minulta löytyy samasta sesongista jo ennestään toinen tällainen aarre. Prada-pasianssia. Korttipakka oli pakko ostaa, 15 euroa. Entuudestaan kotoa löytyy hieman erilaiset Antibesista. Kuvatessa kortteja minulla tuli hirveä himo pelata pasianssia – pitääkin kerrata vähän noita ohjeita. Toinen puolisko löysi Pradan pikeepaitoja, joita hän käyttää muutenkin paljon. Väreinä mielellään ruskea ja vihreä, mutta ehdotin mukaan myös tuon siniharmaan. Plussaa aavistuksen kiiltävästä materiaalista, joka vie paidan arkisuutta pois. Ja ihan esimerkiksi Gantin paitojen hinnalla nämäkin sai. Itse ostin Pradan harmaan neuletakin ja Balencigan merinovillaneuleen. Pahoittelut vähän tylsistä kuvista vaatteiden osalta. Näistä tulee varmasti selkeämpiä kuvia asukuvien muodossa, kun voi edes ajatella neuleen laittamista päälle. Iloitsin myös Alexander McQueenilta löytämästäni Dragonfly-paidasta, jota himoitsin aikoinaan. Ennen n. 650 euroa, nyt Sandin paidan hintainen. Koitin jo nettialeista katsoa uusia Lanvin tossuja, mutta löysin ne vasta nyt. Klassiset perusmustat tossut 120 euroa, yleensä n. 350 euroa. Edelliset olen käyttänyt melkein puhki. Innostuimme molemmat myös Lanvinin takeista. Itse ostin lyhyemmän mallin ja toinen puolisko enemmän trenssin tyyppisen. Lähtöhinnat huitelivat n. 1200 eurossa, nyt vajaa 200 euroa.

Oma lyhyempi malli.

Ja pidempi trenssin mallinen, jossa hauskat vetoketju-yksityiskohtia.

Toinen puolisko osti myös lisää Lanvinin kauluspaitoja, aiemmat vastaavat ovat olleet  ahkerassa käytössä. Nämä ovat kivoja töihin ja iltamenoihin.

Fendiltä löysin kivan huivin, jonka turkoosi väriläiskä iski.

Jotakin uutta, mitä tässä blogissa ei ole niin nähtykään – lastenvaatteita! Ostimme lahjaksi tuttujen tulevalle pojalle Fendin tossut, vain siksi, että se on niin pöhköä. Mutta hinta näilläkin oli 20 euroa, joten... Ja sokerina pohjalla – Fendin potkupuku. Hihii, tämä tuli lahjavarastoon. Lähipiirissä on ollut vasta sen verran vähän lapsia, että kummius on antanut odottaa itseään. Kummiuteenhan kuuluu sitten aikanaan myös maailman näyttäminen kummilapselle: Pariisi, Tukholma, Rooma... Ihanan valkoinen, joten varmasti voi toteuttaa samaa luovuutta kuin tässä Baguettessa. Väriä tulee kivasti luonnostaan soseista, marjoista ja vähän falskaavista vaipoista. Asuvalinnalla saa myös aiheutettua mukavaa pientä poreilua mammakerhoissa, kun iskee taaperon kehään tämä päällä ;) Aiemmin nähdyistä kasseista paljastui siis nämä löydöt – aika kivoja juttuja. Jos minulta kystytään, niin The Mall on kyllä ehdottomasti käynnin arvoinen. Bussimatka sujuu näppärästi Firenzen keskustasta perille ja takaisin vain kymmenellä eurolla. Toki autokin on kätevä, saa enemmän ostoksia mukaan :)

Share

Ladataan...

Aika palata vielä Italian tunnelmiin – oih, sinne alkaa olemaan jo ikävä! Firenze säilytti edelleen paikkansa sydämessä. Halusimme ehdottomasti sinne nyt uudestaan, vaikka olimmekin siellä myös viime kesänä.

Firenzen tuomiokirkko Santa Maria del Fiore sykäyttää aina.

Kuten myös Arno-joen maisemat.

Palazzo Vecchio kiehtoo myös aina ja muistuttaa kaupungin historiasta.

Ja tietenkin ne kadut!

Arkkitehtuuri ja talojen lipat.

Jatkoimme siis suoraan Milanon kentältä junalla Firenzeen ja ehdimme jo illaksi nauttimaan kaupungista. Yövyimme hyväksi havaitussa Grand Hotel Cavourissa, josta löytyy (edelleen) myös aivan mahtava kattoterassi upein näkymin.

Mitkä näkymät noiden ihanien punatiilisten kattojen yli.

Terassilta on ihanaa moikkailla pääskysiä, jotka jotenkin niin kuuluvat tuonne.

Ja katsella hämärtyvää kaupunkia.

Hotelli kuuluu suojelukohteisiin ja syyn huomaa kyllä viimeistään aamiais-salista.

Hienoja yksityiskohtia!

Aamiaisbrunssin voimin jaksoi taas kävellä kummasti.

Lähdimme seuraavana aamuna tutustumaan taas paremmin kaupunkiin ja nyt tähtäsimme ylös kukkuloille, Piazzale Michelangelolle, josta avautuu näkymät kaupungin yli.

Maisemia joen rannasta.

Kaupungin sillat näkyvät tästä hienosti.

Näkymä rinteeltä on kyllä upea!

Kävimme samalla myös Palazzo Pittissä ja Bobolin renessanssipuutarhassa, joka leviää palatsin ympärille.

Puutarha on tunnettu mäkisenä – jalat tunsivat ainakin.

Puistosta löytyy muun muassa amfiteatteri.

Dan Browinin Inferno-kirjassakin esiintynyttä Grottaa piti käydä kurkistamassa. Harmi, että se oli aidattu, ettei sitä päässyt tutkimaan tarkemmin. Corridoio Vasariano -salakäytävään pääsi vain tilausryhmissä, joten emme pääset nyt käymään sielläkään. Corridoio Vasariano on Medicinien rakennuttama 'salakäytävä', jota pitkin pääsee suojassa aina keskustan Palazzo Vecchioon asti.

Välillä taas gelato-tankkaus.

Ponte Vecchio

Lounasaika – Firenzestäkin löytyi onneksi Obikà-ravintola, johon viimeksi ihastuimme Roomassa. Hyvää ja mutkatonta ruokaa kivoissa puitteissa.

Istuimme viihtyisällä sisäpihalla.

Rakastan paikan savustettua mozzarellaa.

Ja pitsoja

Intouduin vähän shoppailemaan. Ihmettelin myös taas, miten hyvä Célinen liike Firenzessä on. Nytkin eteeni tuotiin kasoittain muun muassa Phantom-laukkuja eri kokoisina ja eri väreissä. Myöhemmin minulle selvisi, että Firenzessä sijaitsee merkin tärkein tehdas. Kotikenttäetu siis. Vietimme usein lepohetkiä Gucci Cafen terassilla joka löytyy Gucci-museon yhteydestä, juuri Palazzo Vecchion kyljestä. Tuosta on vain niin kivat näkymät, eikä puitteissakaan ole vikaa. Ja hintaluokka on hämmentävän edullista. Iltaisin tuli yleensä pikainen rankkasade ja ukkonenkin jyrisi hetken – sitten kirkastui taas. Tätäkin oli tunnelmallista seurata tuolta terassilta :)

Tässä taas näkymiä päivän päätteeksi hotellin katolta.

Firenzen etu on myös pääsy The Malliin – paras outlet, jonka tiedän. Nyt siellä oli myös alet päällä, joten outlet-hinnoista lähti vielä puolet pois. Party!

Lanvin, Dior, Bottega Veneta, Prada, Tom Ford, Valentino...

Pradan oma talo vetää aina eniten asiakkaita ja nytkin aasialaiset olivat selvä enemmistö. Emme tälläkään kertaa lähteneet seikkailemaan legendaariseen Pradan Space-outletiin, joa sijaitsee näillä seuduilla. Siellä olisi kyllä kiva käydä joskus! Myös Gucci oli saanut valmiiksi oman kompleksinsa, joka oli viimeksi vielä rakenteilla. Plussaa sen katolta löytyneestä Gucci Cafésta, joka olikin hienosti laitettu.

Ja ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja jälleen hyvin kohtuuhintaista.

Kattoterassin loungessa viihtyi kyllä.

Ja yksinkertainen pesto-lasagne oli ehkä paras pasta-annos, jonka olen koskaan syönyt.

Tapaksiakin irtosi euron hintaan. Päällä muun muassa broilerinmaksamoussea.

Niin ja tuli jotain löytöjäkin tehtyä.

Firenze on kyllä niin ihana. Kaunis, mutkaton, jotenkin niin sympaattinen ja silti monipuolinen. Toisen puoliskon lempikaupunki Euroopassa, toivottavasti ensi kesänä taas uudestaan! Lähdön tunnelmaa – suhailimme kaupunkeja junalla ja se toimi tosi näppärästi. Lopussa alkoi kyllä junailu riittämään, kun taisimme istua yhteensä n. 15 tuntia viikon aikana niissä. Kun varasimme hyvissä ajoin lippuja, saimme hyvällä hinnalla business-paikat, joissa oli kyllä supermukava matkustaa. Penkit sai sopivaan vaaka-asentoon ja mukaan kuului tarjoiluakin: espresso, prosecco ja vähän naposteltavaa.

Nautin nytkin, kuten Suomessakin, maisemien katsomisesta.

Sokerina pohjalla vielä tulossa tunnelmia Portofinosta, siinä alkaakin sitten olemaan tämänkertainen Italian matka purkissa. Ostoksista sitten erikseen.

Share

Pages