Ladataan...

Pori Jazz hurmasi viime vuonna niin, että pakkohan sitä oli lähteä uudestaan. Jazzit ovat myös kiinnittäneet esiintyjiä hyvällä ja laajalla maulla. Nytkin halusin nähdä ehdottomasti Joss Stonen, Ms. Lauryn Hillin sekä Sealin. Lisäksi ohjelmasta löytyi toki itselle monta uutta helmeä.

Majoituksesta ja hyvästä emännöinnistä vastasi onneksi taas Veera.


Pääsin testaamaan vasta Blind Burgerin herkkuja, raaka-aineet gourmethampurilaisiin koitetaan saada mahdollisimman läheltä. Hyvää oli.

Aika siirtyä Kirjurinluodon perjantain tunnelmiin.

Lokkilavalla oli perinteisempää jazzia.

Joss Stonen The Soul Sessions -albumi löytyy toki kokoelmasta, mutta tuoreempi tuotanto on jäänyt vähän tuntemattomammaksi. Jossin välitön ja rento olemus hurmasi. Ja toki se ääni.


Joss käveli paljain jaloin kentälle moikkailemaan kuuntelijoita ja lopussa jaettiin auringonkukkia... Snäpin puolelle meni Jenni Vartiaisen kanssa esitetty duetto.

Ms. Lauryn Hill tuli kyllä lavalle ihan normaaliin aikaan, vaikka myöhästelyä kovasti maalailtiin ennen ja jälkeen. Keikan alku oli tosiaan vähintäänkin jännittynyt. Minusta tuntui että koko bändi seisoi varpaillaan ja Lauryn koitti noin neljän ensimmäisen kappaleen aikana ohjata stemmoja kohdalle kaikilla mahdollisilla eleillä ja liikkeillä. Ehkä olisi voinut ottaa vähän rennommin ja vaikka sanoa vaan mikkiin, että hei fixaatteko vähän tätä... Hänelle myös siirrettiin hienosti mikrofonitelinettä ja pyyhkeitä leviteltiin pitkin lavaa. Asennetta. Mutta kyllä keikka ja anti lähti siitä sitten vyörymään. Oikein vaikuttava ja hyvä veto. Klippejä livevedoista löytyy muuten Instagramista Pbblog tai Facebookista.

Itselleni uutena artistina kävin vielä kuuntelemassa Seinabo Seyn keikan, tai tunnelmia. Myös Gallant on mielenkiintoinen artisti.

Perjantai meni vähän sateessa, mutta ei onneksi niin pahassa kuin olisi voinut olla. Lauantai valkeni sitten aurinkoisena ja Pori pääsi esittäytymään edukseen.

Kesätorin tunnelmaa

Jazzkadulla riitti tietenkin väkeä. Sieltä löytyi muuten myös vegepiste ruokakojujen joukosta!

Jazzkadun lavalla tapahtui myös koko ajan. Hauskaa, että niin monessa pisteessä riittää ihmeteltävää.

Kierrätyskeskukseen nouseva pop up -ravintola on hyvä testata aina. Halusin ehdottomasti myös palata Elbaan, siellä pystyi käymään onneksi montakin kertaa.

Elban salaatit, pinchot ja mainio viinivalikoima ovat hyvä syy poiketa Porissa.

Kaunista, en kyllästy tähän maisemaan ihan lähikesinä.

Lauantain auringonpaisteessa oli hyvä nauttia Kirjurinluodolla.

Uutena oli jokilava ja se toimikin hyvin, päälavalta ei tarvinnut kuin kääntyä seuraamaan tässä jatkunutta ohjelmaa. Lavalla oli myös mainio ohjelma!

Minusta myös ruokavalikoimaa oli parannettu, Sandrolla oli pari pistettä New York Ninja ja jopa Käpylän Majakka oli mestoilla! En ole edes käynyt tuolla Helsingissä.


New York Ninjan Poke Powl oli mainio.

Jazzväki ja Kirjurinluoto elementissään.

Charles Bradley latasi energiaa yleisöön.

Kävin välissä katsastamassa tunnelmaa yläilmasta, kun BonAqua in the sky -piste nosti konserttivieraita taivaalle. En ole ollut aiemmin tuossa pöydässä, joten kiva testata. Ajattelin, että eihän tuossa mitään, mutta kyllä ylhäällä sitä teki aika rauhallisia siirtoja. Ehkä pelkäsin että tiputan puhelimen tai kameran. Kannattaa testata, jos tulee mahdollisuus. 

Kirjurinluodon alue

En tosiaan tajunnut aiemmin, että joo toisella puolelle menee myös tuo joki ja on jo aika autiota.

Huomaa Snoozy-mobiilihotelli kylä. Majoitus on aina haaste Jazzeilla, joten kiitos lisää noita! Peltoa riittää tuossa taaempanakin.


#bonaquahetki 

Bo Kaspers Orkester taisi olla yksi jazzkansan odottamista esiintyjistä.

Seal. Karismaa ja ääntä riitti. Mieheltä löytyy hyviä levyjä myös niiden hittien lisäksi. Esim IV ja Systemiltä löytyy helmiä. 
Olisin tosin odottanut, että Seal tulee hieman isomman bändin kanssa. Nyt oli vain pari dj:tä ja kitaristi/taustalaulaja. Hän on kuitenkin tehnyt myös soul-levyjä viime aikoina, niin orkesterilla ja taustalajilla olisi saanut ihan eri tason. Mutta oli tämäkin ihan energinen veto.

Toisin kuin Lauryn Seal otti ihan reippaasti kontaktia yleisöön.

Kiss From A Rose.

Keikkojen jälkeen juhlat jatkuivat eri puolilla Poria.

Ja afterparty, Kävis taitaa näyttää tältä normaalisti.

Kiitos taas Pori, Porin Jazz ja Veera! Aina ilo, minusta on mahtavaa tehdä näitä kesäretkiä Suomen kaupunkeihin!

Share

Ladataan...

Mariah Carey esiintyi eilen ensimmäistä kertaa Suomessa osana Sweet Sweet Fantacy -kiertuetta. Vaikka en nyt ole mikään megafani, löytyy minulta toki hänen cd:t ja hitit soittolistalta - joten pakkohan keikalle on mennä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yleensä enemmän harmittaa, ettei ole mennyt keikalle kuin se, että menee. Kerran kun joku Suomeen asti vaivautuu. Janet kun perui taas ja Havajillakin mentiin juuri ristiin kiertueen kanssa.

Areena oli kyllä harvinaisen vajaa, hyvä jos puolillaan. Yleisössä ei näkynyt kyllä montaa 90-luvun jälkeen syntyneitä. Mutta toisaalta, Mariahin edellinen isompi hitti taisi olla Heartbreaker ja se oli 1999. Niin ei ihme, jos pari sukupolvea on kadonnut. Ja periscope-sukupolvi niputtaa All I Want For Christmasin varmaan samaan artistinostalgiaan Whamin ja Rat Packin kanssa. Vaikka Charmbracelet ja The Emancipation of Mimi -albumeilta löytyy oikein hyviä kappaleita, kuten Through The Rain, The One, Bringin' On The Heartbreak, Sunflowers For Alfred Roy, We Belong Together ja Fly Like A Bird. 

Mariah lipui yllättäen vain muutamaan minuuttia yli yhdeksän lavalle. Lavasteet olivat harvinaisen pelkistetyt, ei mitään isompia rakenteita tai kikkoja. Vain bändi ja puolitusinaa miestanssijaa. Erikoista oli myös, että diivan kuvaa ei heijastettu screeneille kertaakaan keikan aikana. Ja koska tuonne ei voi raahata järeämpää kameraa niin kuvat ovat aika valjuja... 

Mariahin veto oli aika varma, positiivisesti, ajattelin että nykytila olisi voinut olla kehnompikin. Hikeä tähtönen ei juurikaan joutunut keikan aikana vuodattamaan, aika rauhallisella menolla ja tutuilla maneereilla mentiin. Mutta aikalailla sellainen setti ja vastine, mitä odotin.

Keikalla kuultiin aika tiiviinä sikerminä läpileikkaus vanhoista hiteistä, kuten Fantasy, One Sweet Day, My All, Loverboy...

Sekä tietenkin niitä balladeja kuten Hero ja When You Believe

Lopuksi vielä Without you.

Ihan kiva keikka, hyvä että tuli mentyä. Ja Mariah vie shown syksyksi Ceasars Palacen, joten kyllä se kerää vielä katsojia ihan hyvän määrän. Ei ihme, Mariah on kuitenkin ollut 90-luvulla Amerikan suosituin naisartista ja kyllä hänen listahittirivi, viiden oktaavin ääni ja itse kirjoittamat laulut ansaitsevat hatun noston.

Share

Ladataan...

Terveisiä Porista! Vietin siellä mahtavan miniloman nauttien samalla Pori Jazzeista. Olen käynyt Porissa/Jazzeilla viimeksi yli kymmenen vuotta sitten vuonna 2004, kun Alicia Keyes esiintyi siellä. Nyt oli siis korkea aika palata ja tutustua vähän paremmin kaupunkiin, taisin rakastua. 

Jazzien legendaarinen ongelma on varmasti majoittuminen Porin kokoisessa kaupungissa tällaisen ihmismäärän vieraillessa kaupungissa. Olin kuitenkin onnekas, kun satuin avaamaan suuni ja majoitus järjestyi viiden tähden Hotelli Linssi Laukku Lestistä. Kiitos vielä kerran avusta ja vieraanvaraisuudesta! 

Ehdin kiertelemään torstaina kaupungissa kaikessa rauhassa, joten tervetuloa Pori-kierrokselle, joka alkaa kaupungin sydämestä Kävikseltä (Kävelykatu).

Suomi Areena tarjoaa myös paljon ohjelmaa ja mielenkiintoisia keskusteluita pitkin kaupunkia ja tapahtuma näkyikin vahvasti katukuvassa.

Kohtaamispakoille/keskustelutilaisuuksiin oli jonoa lähes aina.

Jokaisen kaupungin kauppahallissa pitää aina käydä, sieltä löytää yleensä parhaan lounaan ensihätään. 

Hyviä ruokapaikkoja ovat myös Cafe Elba, Blind Burger, Kirjakauppa, Bucco, Miami, Cafe Anton, Kirjurin kesäravintola.... 

Elban hyvä salaatti ja pari Pinchoa. Paikassa on myös varmasti Porin paras viinikellari.

Jälkkäriksi vaikka paikallista jäätelöä Vohvelissa, joka sijaitsee Kauppakeskus IsoKarhussa.

Ihastuin etenkin Hallituskadun ja Valtakadun kauniisiin kortteleihin. Opin, että Pori on palanut peräti yhdeksän kertaa, joten kovin paljon vanhaa kaupunkia ei valitettavasti ole jäljellä.

Eteläranta palvelee Jazzkatuna, jossa riittää vipinää. 

Nyt paikalle oli tuota myös maailmanpyörä, jossa riitti näköalanihailijoita jonoksi asti. Ja tuo teki hauskan lisän kaupungin siluettiin.

Kokemäenjokea voi ihailla rannan monilta terasseilta.

Jazzladulta löytyy myös lava, jossa on esityksiä läpi tapahtuman.

Huomasin vasta menomatkalla, että Suomen Tekstiili ja Muoti -liitto järjesti torstaina Raatihuoneen puistossa Puutarhajuhlat, eli kesäisen muotinäytöksen, jonka pääosassa olivat tietenkin suomalaismerkit. Törmäsin tuolla tuttuihin ja myös yhteen lukijaan, hauskaa!

Porin kaupungintalo

Raatihuoneen kauniissa puistossa on toiminut ennen Porin tori.

Hihkaisin 'kaunis' aina, kun näin Raatihuoneen tornin eri kulmista pilkistämästä.

Maria Veitola juonsi näytöksen.

Lavalla nähtiin muun maussa Aïnon, Annikki Karvisen, Andiatan, Luhdan, Ril'sin, YourFacen vaatteita.

Uudistuva Turo Tailor edustettuna miesten päällä.

Näytöskoruina Jukka Rintalan Aarikkalle tekemät uniikkikorut.


Makian printtiä.

Formal Friday on noussut vauhdilla catwalkille.

Frennin pellavapaita on erinomainen kesävaate ja denim-puku on jo klassikko.

Onarin turkisasusteilla ja laukuilla piristää asua kuin asua.

Jukka Rintalan iltapuvut kuuluvat tietenkin finaaliin.

Lavalla nähtiin myös Suomi Areenan puhujia, Rintalan luottomallina tietenkin Leena Harkimo.

Tiiviin iltapäivän päätteeksi olikin jo aika siirtyä kohti Kirjurinluotoa.

Halusin ehdottomasti mennä pääportin sijasta, kaupungin puoleisesta portista ja nähdä samalla paremmin koko tapahtuma-aluetta.

Kirjurinluodon puolelta näki hienosti Porin ja Jazz-kadun.


Hauskaa, että ihmiset nauttivat tunnelmasta myös Kirjurinluodon puistossa, vaikka eivät olisi menossa juuri sinä iltana jazzeihin.

Pidin heti ensisilmäyksestä tapahtuma-alueesta, katso nyt tätä!

Pori Jazz juhli tällä kertaa myös kunnioitettavaa 50-vuotista taivaltaan. Aika mahtavaa, että pienestä yhdistyksen järjestämästä tapahtumasta on kasvanut näin kansainvälinen ilmiö. Ja kuka legenda ei olisi esiintynyt Porissa?

Luonto on väistämättä mukana tapahtuma-alueella, mutta se on otettu hienosti käyttöön ja tekee tuosta tosi kauniin.


Ruokapisteitä löytyi hyvin ja sai evääksi piknikille mansikoitakin, jos niitä ei ollut ostanut jo. Kaikki järjestelyt toimivat moitteettomasti. Missään ei ollut isoja jonoja vaikka ihmisiä oli hurjasti. En ole niin festari-ihminen, mutta tässä voisi olla lempparini! Suosittelen lämpimästi ottamaan tämän mukaan kesätapahtumalistalle, jos se ei jo ole!

Lokkilava tarjosi hyvät soundit ja palveli varmasti jazzin ystäviä parhaiten.

Päälavalta näki ja koki taas ne isommat showt. Alue on aika hauska. Lavan eteen pääsee hyvin ja siltä löytyy myös penkkejä. Keskeltä löytyy anniskelualue penkkeineen ja telttoineen. Lisäksi vielä rinteessä on hyvin tilaa levittää piknikhuopa, josta näkee ja kuulee keikat loistavasti. Wau!

Lavan edessä on tosiaan oma aidattu alue, johon pääsee seisomaan todella helposti lähelle artistia. Samasta osiosta löytyy myös penkkejä.

Torstai hämärtyi jo hieman, kun Kylien esiintyminen lähestyi. Hauskaa, että 100% pop-prinsessa nousi Jazzien lavalle. Olisiko jazz-kansan keskuudesta kuulunut vähän riitasointuja? Noh, ainakin aika moni taisi olla Kylien keikalla ensimmäistä kertaa. Ja hei aika moni yleisöstä on samanikäistä Kylli-tädin kanssa.

Hit it!

Pääsin tosiaan naurettavan lähelle lavaa, vaikka menin eteen vain vähän ennen esitystä. Siksi kamera lauloi, kun harvoin näkee tähtiä noin läheltä. Vaikka olen ollut Kylien keikalla ehkä kolme kertaa.

Kiitos poseerauksesta Miss Kylie!

Vähän oli arvoitus, mitä Kylie päätyy esittämään, sillä mitään varsinaista maailmankiertuetta hänellä ei ole nyt menossa ja festarikeikka olisi antanut mahdollisuuden myös revitellä hieman. Keikka koostui lopulta pääosin isoimmista hiteistä. Mukana oli kyllä lavasteet, rekvisiitat ja tanssiat melkein täydellä volyymilla. Olisin toivonut, että Kylie olisi esittänyt akustisesti jotain Abbey Road Session -hengessä. No kuultiin yllätyksenä yksi jazzveto

Hieno veto, Kylie on kyllä ammattilainen. Ja on myös hauskaa, että esitykset ovat kuitenkin aika rentoja - ei niin sekunnilleen mietittyjä. Heh, viereeni keikalle sattui tulemaan myös yksi naapureista. Ajattelinkin, että saatamme törmätä tuolla.

Seuraava jazzpäivä valkeni aurinkoisena, vaikka torstaikin oli ihanan kuiva. Oli mahtavaa viettää pari yötä kaupungissa, niin siihen pääsee ihan erilailla kiinni. Turussa ja Tampereella kun on tullut käytyä lähinnä vain päivävisiiteillä.
Keski-Porin kirkon torni muistuttaa minusta Sacre-Coeur-kirkkon vastaavia, noin äkkiseltään katsottuna. Pori on siis Suomen Barcelona.


Kävin aamukävelyllä ja poikkesin samalla Kauppakeskus Puuvillassa. Hieno miljöö!

Kävimme Veeran kanssa Porin Taidemuseossa katsomassa Daniel & Geo Fuchsin Toygiants-valokuvanäyttelyn. Esillä on myös heidän Forces & Explosions sekä Stasin salaiset huoneet -näyttelyt.

Kaksikko on kuvannut lelukeräilijöiden aarteita, tuoden esille lelujen yksityiskohtia, tehden niistä taidokkaita asetelmia tai viestivät niillä jotain ihan muuta.

Tässä esimerkkejä asetelmista. Tyylikkään yleisilmeen lisäksi, on hauskaa, että niissä riittää tutkittavaa ja tuttujakin.

It's Kaiser Karl!

Veera ystävällisesti otti asukuvia museon sisäpihalla. Paita sattuikin istumaan hyvin tuonne :)
Paita/Bottega Veneta, farkut/Uniqlo, espadrillokset/Loewe, laukku/Bao Bao Issey Miyake, ranneke/Hermès, kello/Versace, tuoksu/Bottega Veneta Homme

Vakava-juttu

Parempi.

Festarilaukkuna palveli uusi Bao Bao -laukku, jonka ostin itseasiassa Aasian reissulta. Pitääkin esitellä tuo paremmin. Mutta toimi erittäin hyvin, kevyt ja huoleton.


Sitten olikin aika palata Kirjurinluotoon. Perjantai olikin naisartistien tykitystä, kun päälavalla nähtiin putkeen Jessie J, Paloma Faith ja Emeli Sandé. Kiitos järjestäjille, että nämä kolme oli keskitetty näin hienosti samaan! Tämän takia jäin vielä perjantaiksikin. Ja muutenkin tämän vuoden esiintyjälista sai minut tosiaan lähtemään Poriin, eli hyvä setti. Myös Sinkkuelämää-sarjan päätöskappaleen You Got The Lovin esittäjä soul-legenda Candi Staton olisi esiintynyt torstaina tuolla, mutta keikka siirtyi illasta päivän puolelle, niin ehtinyt fiilistelemään sitä.


Jessie J. On hauskaa mennä artistien keikoille, joita ei niin tunne. Jessien kohdalla yhdistin hämärästi nimen kasvoihin ja ainoa kappale, mitä olin kuunnellut ennen keikkaa oli Thunder. Toki sitten keikan aikana yhdistin Price Tag ja Domino kappaleet samaan artistiin. Osasin kyllä odottaa, että äänialaa löytyy, mutta parhaiten tuo pääsi oikeuksiin livenä, tässä esimerkki. Mahtava pakkaus! Vähän kuin Britannian Pink. Ja nyt olen kuunnellut hänen albumejaan läpi aika tiiviisti, hyviä energia biisejä - vink, vink. Masterpiece, Bang Bang, Ain't Been Done, Burnin' Up, Who You Are.
Oli myös mielenkiintoista seurata teinityttöjen kyynelehtimistä idolin edessä. Ilmeisesti en ole enää teini, kun tämä on mennyt minulta ohi.
Mutta jos tyttäresi lapsesi kuuntelee Jessietä, niin hyvä! Naisella on oikea ja terve asenne ja hänen itsensä sanoittamissa kappaleista löytyy voimaa.

Ja ääntä lähtee.

Illan seuraava esiintyjä oli Paloma Faith, jonka tuotanto on myös minulle jäänyt vieraammaksi. Tiedän vain New York, New York -kappaleen, naisen toki muuten. Hyvä, että tällä kertaa ei sattunut mitään urheilutapahtumaa päällekkäin, niin hän pääsi myös paikalle. Viimeksi jazzit jäivät väliin, kun Lontoon kesäolympialaisten soihdun kanto ajoi ohi.

Jazzien esiintyjistä Palomalla oli varmasti raskain lavakalusto mukana.

Testasin tällä keikalla vähän eri alueita seurata konserttia ja nautin myös ilta-auringon paisteesta rinteessä.

Aah, ja 'aikuisten' festareissa on ainoastaan se varjopuoli, että aika monella on tuossa vaiheessa iltaa jo naula päässä. Sai aina vähän varoa, mitä tulee niskaan kun Pertit ja Penat seilailivat alueella. Oli siis hyvä siirtyä seuraamaan Emeliä turvallisemmin nuorten joukkoon lavan eteen.

Emeli oli tästä kolmikosta minulle tutuin. Olen kuunnellut Our Version Of Events -albumia ihan mukavasti. Hauskaa, tilasin sen joskus Play.comista ihan fiiliksen pohjalta, kuuntelematta yhtään kappaletta ja hyvin osui vaisto oikeaan.

Heaven, My Kind Of Love, Mountains, Clown, Next To Me... Kuuntele myös acappella-versio Riveistä.
 Huomasin tosin keikalla, että aika moni kappaleista muistuttaa aika paljon toisiaan... Tai sitten niiden loppuosuus menee monesti muutaman lauseen toistamiseen. Ei siinä mitään, Emelin upeaa ääntä ei kyllästy kuuntelemaan.

Myös Emeliltä lähtee ääntä.

Yksi asia, mihin kiinnitin huomiota, oli Emelien look. Ei siis siinä mitään, mutta jostain syystä 28-vuotias laulaja näytti asussaan huomattavasti vanhemmalta... Olen vain nähnyt hänet kuvissa irokeesissa ja nahkatakissa, niin siksi kontrasti oli niin iso. 

Perjantai tunnelman purkitti vielä Tedin teltassa viimeisenä esiintynyt Kasmir. Kävin kurkkaamassa menoa pois lähtiessä ja tuo oli oikein hyvä veto aloittamaan viikonlopun juhlinnan. 

Kiitos Pori ja Porin Jazz, tykkäsin! Lauantaina Jazzeilla olisi ollut kyllä vielä Buena Vista Social Club ja Robert Plant, joiden esitys olisi ollut sivistävää nähdä. Ja siis toki tapahtuma oli täynnä hienoja artisteja, tässä nyt vain oman soittolistaltani tutut.
Kesäretkikohteina Turku ja Tampere saavat nyt kilpailijan. Ja vitsi en ehtinyt Yyteriin, joten pakkohan tänne on palata.

Share

Pages