Ladataan...
projektiaurinko

Vuosi on kulunut siitä, kun aloitin projektiaurinkoni ja päätin tehdä elämässäni muutoksia, jotka tekisivät minut vähän onnellisemmaksi.

Paljon on tapahtunutkin. Vietin monta iltaa vastaanottokeskuksessa ja sitä kautta löysin uuden unelma-ammattini. Panostin kaikista tärkeimpiin ja nautin taas illalliskutsujen hostaamisesta. Olin onnellinen uudesta kummipojasta, vanhoista ystävistä, mielenkiintoisista kursseista ja kesätapahtumista. Sain uusia ystäviä. Tein paljon töitä päästäkseni nyt toteuttamaan unelmiani ulkomailla.

Viimeiset 6 kuukautta olen asunut pääasiassa Thaimaassa tai milloin missäkin, ja vielä reilu kuukaden minut voi bongata ympäri Kaakkois-Aasiaa (matkakertomus tarkempana http://jossainkaukanakotona.blogspot.com). Tämä jos mikä on opettanut arvostamaan erilaisia asioita myös kotona. Epäilemättä Suomeen palaaminen tuo mukanaan haikeuden takaisin aurinkoon ja ikävän arkisuuden, kun kaikki ei olekaan aina uutta ja ihmeellistä. Toisaalta kotiinpaluu pitää sisällään niin monia uusia unelmia ja tavoitteita, joiden toteutumista jo malttamattomana odotan. Matka on kuin onkin tarjonnut vastauksia joihinkin niihin kysymyksiin, joita lähdin alkujaan etsimään. Mitä elämältäni haluan?

 

Oma koti

En enää muista miltä pehmeä sänky ja hyvä tyyny tuntuvat. Bangkok kotiin oli aina hyvä palata viikonloppureissujen jälkeen, mutta kaipaan silti täysinäistä vaatekaappia, viihtyisää sisustusta, omaa keittiötä ja jopa oikeita siivousvälineitä haha. Ja tietysti eniten kissaani, joka odottaa aina ovella vastassa(luulee välillä olevansa koira). Toivon kovasti, että löydetään Suomessa meille kolmelle kiva edullinen koti, jota pääsee sisustamaan. Ensimmäisenä ostoslistalla hyvä sänky.

 

Harrastukset

Elämä täällä rajoittuu matkustelun ympärille, joten harrastukset ovat jääneet kokonaan (jos säännöllistä altaalla makoilua ei lasketa). Minulla on jo sata uutta harrastusideaa. Haluaisin vihdoin oppia soittamaan ukulelea. Jatkaa tanssiharrastusta. Suorittaa vanhoja projekteja loppuun. Keksiä uusia. Kokeilla meditoimista. Jaksaa juosta pitempään. Nauttia taas vapaaehtoistöistä... Tämän vuoden tavoitteena on toteuttaa ainakin yksi. 

 

Opiskelu

Keväällä odottaa yhteishaku ja pääsykokeet. Olen niin innoissani alasta, että voisin aloittaa opinnot jo vaikka tällä sekunnilla.

 

Nämä kaikki yhdistettynä suomalaiseen ruokaan (ei enää riisiä, kiitos!), läheisten jälleennäkemiseen, liikkumisen helppouteen ja saunaan (joitakin mainitakseni) ei tee Suomeen palaamisesta yhtään hassumpaa.

Sitä ennen aion kuitenkin nauttia täysillä tästä lämmöstä ja juurikin niistä uusista ja ihmeellisistä kokemuksista!

Share

Ladataan...
projektiaurinko

 

Innostuin viikonloppuna kirjautumaan Pinterestiin ja kokoamaan omia tavoitteitani kuvien avulla. Lopulta päädyin selailemaan vanhoja kuvakansioitani ja ajattelin, että näitähän voisi tehdä itsekin. Tässä näette nyt lähinnä yleisiä elämänohjeita, jotka kuitenkin sopivat tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni täydellisesti. Viimeisin ehkä tärkeimpänä. Konkreettisemmista unelmistani enemmän jatkossa. Ensi viikolla pääsen nimittäin yliviivamaan ensimmäisen toiveeni listalta!

Share

Ladataan...
projektiaurinko

Olen täydellisyyden tavoittelija. Haluan menestyä opinnoissa, vastata odotuksia ja miellyttää kaikkia. Olen aina kadehtinut ihmisiä, jotka ovat tehneet jotain ihmeellistä - opiskelleet ranskaa kolmosluokalta, kilpailleet suomenmestaruuskisoissa, asuneet ulkomailla tai sisustaneet asuntonsa kuin suoraan sisustuslehdestä. 

Minun elämäni ei ole kovinkaan erikoista. Opiskelen ranskaa Turun yliopistossa, matkustan kuukausittain viisitoista tuntia junassa nähdäkseni poikaystävääni ja ravaan torstaisin opiskelijabileissä. Puolitoista vuotta sitten muutin kauas kotoa opiskelemaan, mutta huomasinkin olevani melko yksin. Yritin kovasti kuulua joukkoon, vaikka päädyin kuitenkin ulkopuolelle. Lakkasin tekemästä niitä asioita, joista nautin vielä lukiossa. Kuten vaikkapa itsekseen laulamisesta seurassa, bloggaamisesta tai kahvilakäynneistä. Tyydyin olemaan hiljaa vaikka olin tottunut olemaan se joukon äänekkäin. Hyväksyin mielessäni, ettei minulla opiskelijana ole varaa sisustussuunnittelijan asuntoon tai matkusteluun. Laskin päiviä, kunnes taas näkisin ystäviäni, ja ajattelin että kyllä se kaukosuhdekin vielä loppuu kunhan nyt jaksaa opiskella. Itsehän halusin tänne etelään.

Mutta miksi siirtää onneaan vain myöhemmäksi?

Olen aina listannut asioita, joita haluan tehdä elämäni aikana. Lopulta esteeksi on muodostunut aika, raha tai velvollisuudet. Turku oli kerran unelmani, mutta pelkkä kaupunki ei tee onnelliseksi. Siksi päätin tänä vuonna lähteä täyttämään muita haaveitani - niitä, jotka joskus olen unohtanut. Kirjoitin oman bucket listani keväälle ja päivitän tänne sen toteutumista. Syksyllä löydän itseni toivottavasti ulkomailta, mutta se onkin jo oma tarinansa. Nyt opiskelen vähemmän ja toteutan itseäni enemmän. Elän kahden kaupungin välillä, mutta kuitenkin siellä minne todella kuulun. Aion lukea paljon, kirjoittaa ja maalata. Matkustaa. Tehdä vapaaehtoistyötä. Kokeilla uusia harrastuksia ja oppia uusia taitoja. Inspiroitua. Tehdä itsekin jotain ihmeellistä, vaikka ihan pientä vain. Tämä on minun projekti aurinkoni.

Sittenkin olen ehkä hukassa, mutta tiedättekö mitä? Olen ainakin menossa oikeaan suuntaan.

Share