Ladataan...
projektiaurinko

Huomauttaisitteko ohikulkijalle vessapaperista kengänpohjassa, koska se häiritsee sinua vai silkasta ystävällisyydestä? Jättäisitkö sittenkin kertomatta, koska olettaisit hänen lopulta huomaavan itse? Tarjoutuisitko vapaaehtoisesti kysymään avun tarvetta eksyneiltä turisteilta vai neuvoisitko vasta kun sitä suoraan sinulta pyydetään?

No, tapahtuipa kerran Malesiassa:

Lensimme Kambodzasta Kuala Lumpuriin lompakossa vain kortti ja muutama rieli. Lähdettiin kentällä ensimmäiseksi etsimään pankkiautomaattia ja löytyihän sieltä nätti rivistö masiinoita. Hetken muutamalla eri kortilla ja automaatilla yritettyämme emme kuitenkaan saaneet muuta kuin virheilmoituksia. Jotenkinhan se reilu 60 kilometrin matka keskustaan pitäisi maksaa!??

Hienosti pukeutunut pukumies kävi perässämme automaatilla ja kysyimme, onnistuiko hän nostamaan käteistä. Selitettyämme huolemme tämä superystävällinen mies suositteli meille uberia, jolloin maksu lähtisi suoraan kortilta. Eihän me tietenkään voitu ladata uberia puhelimeen, kun kummallakaan ei ollut voimassaolevaa puhelinnumeroa. Mutta emme edes ehtineet mainita ongelmaamme, kun mies yllättäen tarjoutuikin tilaamaan kyydin omalla käyttäjällään; "helmpompi ja nopeampi näin". Tuntematon pukumies tuli vielä mukanamme ulos varmistamaan kyydin saapumisen samalla informoiden puhelimitse autonkuljettajalleen omaa sijaintiaan. Mies antoi käyntikorttinsa ja pyysi ilmoittamaan, kun olemme turvallisesti perillä. Lopulta istuimme tuntemattoman maksaman uber-taksin kyydissä kohti Kuala Lumpurin keskustaa. 

Taksin saapuessa tarjouduimme vielä maksamaan matkan miehelle jälkikäteen takaisin. Arvatkaa mitä hän sanoi?

 

"Jos joskus päädyn itse lentokentälle ilman rahaa, toivon että joku tarjoaisi apuaan silloin minulle.

Uskon, että hyvä palaa aina takaisin."

 

Meidän taksimatkamme tuskin sai miestä vararikkoon, mutta hänen pyyteetön apu ja huolehtiminen oli silti mielettömän ihailtavaa. Moniko olisi jaksanut väsyneenä lentomatkan jälkeen jäädä saattamaan nuoret reppureissarit taksiin, kun olisi yhtä lailla voinut ilmoittaa nostaneensa automaatilta käteistä ongelmitta ja jatkaa tyytyväisenä elämäänsä. Me suomalaiset olemme tavallisesti hyvin ystävällisiä ja avuliaita, mutta ainakin omien kokemuksieni pohjalta lähestymme tuntematonta (ja tuttuakin) helpommin vasta pyydettäessä. Entäpä jos seuraavan kerran miettisimmekin, mitä itse toivoisimme vastaavanlaisessa tilanteessa.

Annetaan kassajonon lapselle puuttuvat pari euroa. Tarjoudutaan muuttoavuksi. Huomautetaan jumppakaverille, että paita on väärinpäin. Viedään kadulta löydetty omaisuus löytötavaratoimistoon. Kiitetään hyvästä asiakaspalvelusta. Uskalletaan kysyä niitä turisteilta, että tarvitaanko apua. Ja ennenkaikkea annetaan hyvän kiertää! :)

 

Niin ja olihan tässä tarinassa toinenkin opetus: Kaikesta kyllä selvitään. Vaikka ilman rahaa maailman toisella puolen.

Share

Ladataan...
projektiaurinko

Vuosi on kulunut siitä, kun aloitin projektiaurinkoni ja päätin tehdä elämässäni muutoksia, jotka tekisivät minut vähän onnellisemmaksi.

Paljon on tapahtunutkin. Vietin monta iltaa vastaanottokeskuksessa ja sitä kautta löysin uuden unelma-ammattini. Panostin kaikista tärkeimpiin ja nautin taas illalliskutsujen hostaamisesta. Olin onnellinen uudesta kummipojasta, vanhoista ystävistä, mielenkiintoisista kursseista ja kesätapahtumista. Sain uusia ystäviä. Tein paljon töitä päästäkseni nyt toteuttamaan unelmiani ulkomailla.

Viimeiset 6 kuukautta olen asunut pääasiassa Thaimaassa tai milloin missäkin, ja vielä reilu kuukaden minut voi bongata ympäri Kaakkois-Aasiaa (matkakertomus tarkempana http://jossainkaukanakotona.blogspot.com). Tämä jos mikä on opettanut arvostamaan erilaisia asioita myös kotona. Epäilemättä Suomeen palaaminen tuo mukanaan haikeuden takaisin aurinkoon ja ikävän arkisuuden, kun kaikki ei olekaan aina uutta ja ihmeellistä. Toisaalta kotiinpaluu pitää sisällään niin monia uusia unelmia ja tavoitteita, joiden toteutumista jo malttamattomana odotan. Matka on kuin onkin tarjonnut vastauksia joihinkin niihin kysymyksiin, joita lähdin alkujaan etsimään. Mitä elämältäni haluan?

 

Oma koti

En enää muista miltä pehmeä sänky ja hyvä tyyny tuntuvat. Bangkok kotiin oli aina hyvä palata viikonloppureissujen jälkeen, mutta kaipaan silti täysinäistä vaatekaappia, viihtyisää sisustusta, omaa keittiötä ja jopa oikeita siivousvälineitä haha. Ja tietysti eniten kissaani, joka odottaa aina ovella vastassa(luulee välillä olevansa koira). Toivon kovasti, että löydetään Suomessa meille kolmelle kiva edullinen koti, jota pääsee sisustamaan. Ensimmäisenä ostoslistalla hyvä sänky.

 

Harrastukset

Elämä täällä rajoittuu matkustelun ympärille, joten harrastukset ovat jääneet kokonaan (jos säännöllistä altaalla makoilua ei lasketa). Minulla on jo sata uutta harrastusideaa. Haluaisin vihdoin oppia soittamaan ukulelea. Jatkaa tanssiharrastusta. Suorittaa vanhoja projekteja loppuun. Keksiä uusia. Kokeilla meditoimista. Jaksaa juosta pitempään. Nauttia taas vapaaehtoistöistä... Tämän vuoden tavoitteena on toteuttaa ainakin yksi. 

 

Opiskelu

Keväällä odottaa yhteishaku ja pääsykokeet. Olen niin innoissani alasta, että voisin aloittaa opinnot jo vaikka tällä sekunnilla.

 

Nämä kaikki yhdistettynä suomalaiseen ruokaan (ei enää riisiä, kiitos!), läheisten jälleennäkemiseen, liikkumisen helppouteen ja saunaan (joitakin mainitakseni) ei tee Suomeen palaamisesta yhtään hassumpaa.

Sitä ennen aion kuitenkin nauttia täysillä tästä lämmöstä ja juurikin niistä uusista ja ihmeellisistä kokemuksista!

Share