Ladataan...
P.S. Never Stop Smiling

 

No nyt on näyttävä kynsilakka! Metsästin itse asiassa pari viikkoa sitten Tokmannista Essencen uusia Metal Shock -luomivärejä, mutta ne olivat silloin yhtä sävyä lukuun ottamatta loppu. Niinpä oli (tietenkin) hankittava jotain muuta näyttävää, ja silmiini osui tämä myöskin uusi Rainbow Holo kynsilakka.

Saman tien tuli taas se niin tuttu "en mä tätä tarvitse, mutta pakko saada" -tunne ja mukaanhan se sitten lähti. Viikonloppuna, kun meillä oli juhlat, halusin jotain vähän extraa kynsiinkin ja A-P-U-A! Tällä jos jollain tulee näyttävät kynnet. Sateenkaaren väreissä kimaltava multiglitterlakka näyttää hyvältä jo itsessäänkin, mutta laitoin alle vielä Space Stories -sarjan metallinhohtoista lakkaa - ei muuta sanottavaa kuin wau.

Essencellä on paljon kiinnostavia uutuuksia, joihin pitää ajan kanssa tutustua ihan kunnolla. Onko sulla jo kokemusta tämän edullisen merkin uutuuskosmetiikasta?

 

SEURAA MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Share

Ladataan...
P.S. Never Stop Smiling

 

Tämän DIY:n oon halunnut tehdä jo tosi pitkään, mutta sitten tuli väliin muutto ja sen jälkeen on ollut koko ajan niin kiire ja ja ja... selityksiä riittää. Oikeastaan suurin syy, miksi en ole toteuttanut tätä aiemmin, oli se että luulin sen olevan jotenkin kovin vaikeaa ja aikaavievää. Olinpa väärässä. Oon niin iloinen, että innostuin eilen vihdoin väsäämään Malm-lipastooni nahkavetimet.

Ikean monet huonekalut ovat yksinkertaisen kauniita - niin myös tämä valkoinen Malm. Ajan mittaan oon kuitenkin vähän kyllästynyt sen jopa vähän liiankin yksinkertaiseen ulkoasuun. Aikoja sitten näin Pinterestissä idean, jossa joku oli piristänyt tätä kyseistä lipastoa uusilla vetimillä (tai no eipä tuossa vanhoja olekaan), ja päätin että samaa on kokeiltava.

 

 

 

 

Satuin löytämään H&M alesta joku aika sitten ruskean aitonahkaisen vyön, ja kotiutinkin niitä sitten kaksin kappalein ihan tämä homma mielessäni. Tuntuihan se vähän ikävältä teurastaa upouusi vyö, mutta sain sen niin pilkkahintaan etten jaksanut harmitella asiaa enempää. Lisäksi tähän hommaan riitti yksi vyö, joten toisesta voin keksiä myöhemmin jotain muuta, kun ei sitä mieskään käyttöönsä kelpuuttanut. 

Ostin Hong Kongista joitain listanauloja (?) ihan randomisti valitsemalla ja kotiin päästyäni aloin leikkelemään vyöstä kuusi samankokoista palasta. Taitoin nahkapalaset kahtia, mallailin niille sopivat paikat lipastosta ja aloin naputtelemaan nauloja paikoilleen. Koska nahka oli tässä tapauksessa melko paksua, tein kompromissin ja kiinnitin nahan kahdesta eri kohdasta niin, että se ei ole koko matkalta kaksinkerroin. Tässä on maalaisjärjen käyttö tietysti sallittua. 

Lopputulos miellyttää ainakin omaa silmääni ihan todella paljon. Lisäksi laatikoiden avaaminen on paljon kätevämpää näin. Mulla nimittäin meinaa katketa kynnet melkein aina kun yritän avata näitä laatikoita ilman vetimiä. Rahaa tähän muutokseen meni kaikkiaan noin 7 euroa ja aikaakin itse hommaan ehkä noin puoli tuntia. En voisi olla tyytyväisempi :)

Mitä tykkäätte nahkavetimistä? Hot vai not?

 

SEURAA MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Share

Ladataan...
P.S. Never Stop Smiling

Mulla ei ole tapana puhua ihan kauheasti parisuhdeasioista täällä blogin puolella. Yksi syy on tottakai se, että vuosiin mulla ei kovin pysyvää parisuhdetta ollutkaan, joten eipä sitä kirjoitettavaa syntynyt. Nyttemmin, kun sitä on jokseenkin vakavassa ja aikuismaisessa parisuhteessa, tuntuu se ehkä niin uudelta ja ihmeelliseltä, että koko asiaa haluaa jollain lailla varjella.

Joka tapauksessa, mun on nyt pakko sanoa vertaistuen toivossa, että hitsi kun tämä parisuhde-elämä on välillä vaikeaa. Ellei ole käynyt niin hyvä säkä, että kohdalle on osunut se oma sielunkumppani, jonka kanssa kaikki on kuin ruusuilla tanssimista, saa toimivan suhteen eteen kyllä ihan tosissaan tehdä töitä. Enkä sitä sanokaan, että kaiken pitäisi aina mennä helposti ja mutkattomasti, mutta nyt mä oikeastaan ymmärrän miksi en ole koskaan ennen seurustellut vakavasti. Toinen (tai joskus kumpikaan) ei ole ollut valmis työstämään suhdetta. On ollut jotenkin selviö, että yhtä pidetään niin kauan kuin se on kivaa, mutta ensimmäisen vastoinkäymisen myötä erotaan.

 

 

Ja voi kuulkaa, miten vaikeaa onkaan yrittää uskoa siihen, että tällä kertaa toinen ei ensimmäisen töyssyn jälkeen pistäkään pillejä pussiin. Ensimmäinen töyssy tosin meni jo kauan sitten, mutta ymmärrätte kenties mitä tarkoitan. Onko siellä muita, joiden on ollut suhteen alkukuukausina tai jopa -vuosina vaikea luottaa siihen, että kyllä tämä kestää? Viikonloppuna, kun meillä oli riitaa, mulle tuli välittömästi toisen lähdön jälkeen sellainen olo että entä jos tämä nyt olikin tässä. Yritin taistella sitä tunnetta vastaan, mutta jostain syvältä se kumpuaa aina.

Niinkin rauhallinen ihminen kuin mä toisinaan olen esim. ammatilliselta puoleltani, toisaalta osaan olla aika kiivas. Jos mua ärsytetään, tulistun helposti ja saatan sanoa asioita joita myöhemmin kadun. Aina välillä musta tuntuu, että klisee "vastakohdat täydentävät toisiaan" on pelkkä vitsi. Ainakin me ollaan monissa asioissa niin erilaisia ihmisiä, että yhteisen tulevaisuuden rakentaminen on haastavaa. En siltikään suostu uskomaan, että se olisi mahdottomuus, sillä ajan kuluessa ihmiset oppivat, kehittyvät ja työstävät asioita.

Siinäpä se pitkän parisuhteen salaisuus ehkä onkin - halu olla toisen kanssa, halu aidosti kuunnella ja ymmärtää toista, ja halu tehdä töitä suhteen eteen. En usko, että mikään suhde pidemmän päälle kestää, elleivät ihmiset ihan aidosti pyri ymmärtämään toisiaan. Välillä musta tuntuu, ettei tämä meidänkään parisuhde ole kehittynyt yhtään mihinkään, mutta sitten palautan mieleeni, mistä lähdettiin liikkeelle ja tajuan, millaisia harppauksia ollaan menty eteenpäin. Uskon ja toivon että kehitys jatkuu. Yhtään päivää en aio ottaa itsestäänselvyytenä - toisen läsnäolo, tuki ja ymmärrys on aina tärkeä asia - jopa niinä päivinä, kun tuntuu että mistään ei tule mitään ja toinen lähinnä ärsyttää.

 

SEURAA MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Share

Pages