Ladataan...

Rakkaan ystävän ja  sympaattisen, hänelle juuri sopivan miehen häitä tanssittiin lauantaina vanhassa kotikaupungissani.

Itkin koko heidän kepeän kävelynsä alttarille ja jokaisen kauniin ja osuvan sanan ja sävelen kohdalla.

Morsian oli kaunis ja aikuinen. Ei ollut huntua eikä isän käsipuolta. Yhdessä he tulivat ja yhdessä he jatkoivat.

Hääjuhlaa vietettiin vanhalla huvilalla, jonka natisevien lattioiden ja tunnelmallisten valojen kajossa iltapäivä vaihtui illaksi ja kumisevaksi yöksi. Ilman juhlakenkiä käsi tukevasti viinipullon kaulalla hiippailin rappusia ylös ja alas ystävien pöytiin. 

Häävalssien soidessa ei haitannut, vaikka askeleet olivat hukassa tai lainassa muista lavatansseista.

 

Myöhästynyt viiniväsymys (vaihtoehtoinen fakta: krapula) valui jäseniin sunnuntai-iltana, samoin kylkiä kutitteleva särky. Olin nauranut itseni hupsuksi hyvässä seurassa. 

 

Kaikki oli hyvää, täyttä ja kylläistä ja sen kaiken keskellä viilto, niin kuin elämässä yleensä. Vihkikirkossa kohtasi myös tuttavapiirimme ensimmäinen aviopari - eronneina, välit kylmenneinä. Mutta sekin on meidän jokaisen etuoikeus: saada valita ne ihmiset, joita ei halua viedä uuteen huomiseen mukanaan. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

luen lapsille eläinkirjaa

ja yksi poika kiipeilee sohvalla minua pitkin

kuin olisin puu

ja minä mietin - olisinpa puu

vahva ja järkkymätön ja rauhallinen

 

minulla on niin paljon kiireen tunnetta, että olen aika rauhallinen

keskiviikkoisin ja perjantaisin en voi ottaa sivuaskelia,

on edettävä, pidettävä tunteja ja ajettava pihojen väliä

 

minä alan perumaan kaikkea muuta ja kaikki muu purkautuu

kuin löysä neule 

kiskon langanpäästä pelkäämättä

 

jonain päivänä olen punainen, toisena sininen, sitten vihreä

jonakin päivänä tämä loppuu, eikä kukaan kysy lupaani

 

sisko ostaa lennot Brasiliaan ja vaan lähtee

miksi kiltit aina tekevät ja maksavat

 

kirjoitan sisävalon kajossa hämärällä parkkipaikalla

käsikirjoituksen lasten kirjaan

sen aiheena on jokapäiväinen rohkeutemme elää

tätä hirvittävän tavallista elämää

Share
Ladataan...

Ladataan...

pitsa haisee takapenkillä 

ja minä yritän selittää venäläisille autoilijoille, että nyt kannattaa kääntyä takaisin

siskolla on kevyt krapula ja jaloksissa vissypullo

 

tutun (maailman tutuimman) tiehaaran kohdalla alkoi näkyä hätävilkkuja,

jotakin näkyi horisontissa, en kääntynyt vasemmalle vaan ajoin pidemmälle

 

kaksi vääntynyttä auton runkoa, 

tien laitaan pysähtyviä autoja,

auvautuvia ja kovaa kiinni paiskattuja ovia

ja mies, joka juoksee kolaripaikalle sammutin kädessään

 

yhtäkkiä ei ollutkaan kiire,

käännän auton ja pysähdyn jokaisen takanamme olleen auton luo,

kerron kiertotiet ja lähdemme alta pois

 

puoli tuntia myöhemmin sisko on kotona

ja minä valitsen pidemmän reitin

kaukaisuudessa tanssivat siniset valot 

 

minä toivon, että he jäävät kaikki henkiin,

että viimeinen tarina ei ala sanoilla 

toistaiseksi tuntemattomasta syystä 

 

Share
Ladataan...

Pages