Ladataan...

tilataan perhepitsa ja puolitoista litraa sokerikokista

syödään pitsaa, nauretaan

 

minä olin salaa toivonut,

että saispa pitsaa

hyrisen oliivinpalat suupielissäni

näin se universumi auttaa universumin ystävää,

kiitosta vaan

 

siivotaan pöytä 

 

istutaan takaisin alas

nainen kääntyy tuolissaan kaksinkerroin

pitelee rintaansa

laitetaan hänet pitkälleen 

minä tilaan ambulanssin

odotetaan pitkiä minuutteja

minä kokeilen hänen ihoaan

puhun hänelle

rauhoitan itseäni,

muita

pidän heitä poissa siitä

lähetän alaovelle autoa vastaan

kosketan rohkaisevasti lapaluiden välistä

tästä selvitään 

 

me olemme lopulta oman onnemme varassa

jokainen

olisi pitänyt lähteä heti omalla autolla

olisi pitänyt olisi pitänyt olisi pitänyt

heti lähteä heti heti

 

puolen tunnin kuluttua ambulanssi tulee

lähin

ensihoitajat laskevat raskaat tarvikelaukkunsa lattialle

minä otan kolme askelta taakse päin

 

kaikki voi tapahtua milloin vaan

kaikki mahdollisuudet ovat olemassa koko ajan

päällekäin pinottuina

Share
Ladataan...

Ladataan...

Minä lähden kun bändi aloittaa viimeistä hidasta

kun bileet siirtyvät rantaan

minä lähden kun kaikki on kesken

se mitä olisi voinut olla

saa olla 

kaikki tapahtuu vain kerran tässä ja nyt

väitit

minä en uskonut

kaikki tapahtuu koko ajan päällekkäin 

maailmankaikkeus on pyörre

mieli on hyrrä

 

minä olisin halunnut koskettaa sinua

mutta en keksinyt miten

päätin kuunnella itseäni

muiden naurua parvekkeen oven raosta

minä haluaisin tulla sinun luoksesi lähelle merta

jonakin päivänä

Share
Ladataan...

Ladataan...

ainoat hetket, jolloin rauha koskee pintaa

solahtaa sisuksiin:

keho rikkoo vedenpinnan

laskeudun veden varaan, se kantaa minua pyytämättä

kietoutuu ympärille kevyeksi paineeksi

 

sivellin osuu paperin pintaan

värjää valkoisen ja liikkuu kysymättä

laskeudun paikkaan sanojen ja ajatusten taakse

hiljaiseen liikkeeseen, joka puristuu kevyesti ympärilleni

piirrän itselleni rajat

 

joita jaksan pitää hetken, kun maailma ja sen ihmiset

vyöryvät yli ja läpi ja sisään kysymättä

ja minä sanon kyllä vaikka pitäisi sanoa ei

ja minä petyn aina kaikkeen,

mikä ei vapauta, rauhoita, paranna,

kaikkeen, mikä on vain yksi asia lisää meluisassa maailmassa

en jaksa enää yhtään tuttua tarinaa

 

niinpä minä käännyn sisäänpäin,

kovetun laavakiveksi,

kaipaan aina kotiin,

laitan oven lukkoon,

soitan vanhat levyt,

en mainitse niitä nimeltä,

en tarvitse yhtään eriävää mielipidettä 

luomaan kipinää

 

laskeudun tummaan veteen

jään sinne

veteen piirretyiksi viivoiksi

Share
Ladataan...

Pages