Ainoat hetket

ainoat hetket, jolloin rauha koskee pintaa

solahtaa sisuksiin:

keho rikkoo vedenpinnan

laskeudun veden varaan, se kantaa minua pyytämättä

kietoutuu ympärille kevyeksi paineeksi

 

sivellin osuu paperin pintaan

värjää valkoisen ja liikkuu kysymättä

laskeudun paikkaan sanojen ja ajatusten taakse

hiljaiseen liikkeeseen, joka puristuu kevyesti ympärilleni

piirrän itselleni rajat

 

joita jaksan pitää hetken, kun maailma ja sen ihmiset

vyöryvät yli ja läpi ja sisään kysymättä

ja minä sanon kyllä vaikka pitäisi sanoa ei

ja minä petyn aina kaikkeen,

mikä ei vapauta, rauhoita, paranna,

kaikkeen, mikä on vain yksi asia lisää meluisassa maailmassa

en jaksa enää yhtään tuttua tarinaa

 

niinpä minä käännyn sisäänpäin,

kovetun laavakiveksi,

kaipaan aina kotiin,

laitan oven lukkoon,

soitan vanhat levyt,

en mainitse niitä nimeltä,

en tarvitse yhtään eriävää mielipidettä 

luomaan kipinää

 

laskeudun tummaan veteen

jään sinne

veteen piirretyiksi viivoiksi

Share

Kommentoi