ei ole sattumaa

minulla on vielä kosteat hiukset

ja meikitön naama

ja järvenselältä tuulee kuin vain

Saimaalta osaa

 

arvaan toisten olevan myöhässä

seison, katson sisään lämpimään

käännyn, katson kännykkää,

käännyn

 

astun sisään yksin

he ovat kirjoittaneet pöytävaraukseen

ystäväni nimen väärin,

mutta minut silti ohjataan

nurkkapöytään

 

hän nostaa katseensa ja

me ilahdumme molemmat:

viereisessä pöydässä istuu

mies konjakkilasi kädessään

 

ei ole yllättävää, että tapaamme

näin - hän on ollut illallisella yksin,

minun seurueeni on myöhässä

maailma ja tämä kaupunki on täynnä

paikkoja ja hetkiä, joissa tavata sattumalta

kun sen aika on

 

me puhumme ja minun ystäväni

tulevat sisään oventäydeltä

ja minusta on viehättävää olla

nainen, joka ei odota mattimyöhäsiä

seiniä katsellen vaan komean herrasmiehen

kanssa keskustellen

Share

Kommentoi