Ei tule talvea

Miehet tulevat, toinen virkapuvussa, toinen siviilivaatteissa.

He heittävät muutaman korin poikien kanssa ennen kuin menevät sisään. Sana alkaa levitä. Ovessa on varattu-kyltti.

Seinän takana me olemme hipihiljaa.

 

Jos aamupäivällä on odotettu talvea, lunta, hiihtämistä ja uusia hokkareita, ei puolen päivän jälkeen ole enää samanlaisia huomisia.

Repeän itkuun ruokapöydän ääressä, kun joku koskettaa lohduttavasti olkapäätäni. Loppupäivän vesi pyörii silmissä ja silmien takana väsymättömänä pyörteenä. 

 

Kauhu ei ole minun, mutta se on minussakin.

Kun ovet avataan ja ilmeetön perhe kulkee läpi käytävän, joka on täyttynyt ihmisistä.

Tieto kulkee läpi ihmismassan ilman yhtään sanaa. Kaikki on isän kasvoilla. Ja poikien. 

 

Myöhemmin päätä särkee, kuin silmäkuopasta olisi lyöty läpi harmaanmetallinen sukkapuikko.

Share

Kommentit

MM
Maijan matkassa

Huh. En tykkää siitä, mistä tämä kertoo. Mutta tykkään taas valtavasti siitä, kuinka sen kerrot. Istun tässä karvat pystyssä ja vedet silmissä.

Kiitos. Muakin itkettää vielä. Tämä maailma ja ne pojat. Jos olisin ryhtynyt tässä elämässä hyvissä ajoin lasten tekoon, mulla voisi helposti olla samanikäiset lapset. Järkyttävää ja sisuskaluja vääntävää.

Kommentoi