enkä minä kuollut

räntä iskeytyi vasten naamaa

kuin joku heittelisi homeisilla tomaateilla

ilta oli tiskivettä ja hiuksiin tarttuvaa purkkaa

 

citymarketin maitohyllyllä nostin

purkin toisensa jälkeen silmieni eteen, tihrustin

väsyneillä silmilläni pientä printtiä

Valio sortaa tuottajia, Arlan rahat valuvat Ruotsiin

tarvitseeko ihmisen edes juoda maitoa?

ja sitten siinä olivat kiireiset askeleet

naama, jota niin kauheasti rakastin, jonka kanssa epäonnistuin

ihan kaikessa, mitä yritin

sade oli liiskannut hänen hiuksensa päätä pitkin

 

ja sitten minä nauroin

nauroin niin kovaa, että rollaattoria lykkinyt rouva

pysähtyi ja katsoi, nauroin niin kovaa, että kiireiset 

askeleet alkoivat loitota minusta, 

nauroin niin, että maitopurkit tärisivät ja tutisivat liitoksissaan

jokin minussa repesi auki

 

seuraavana aamuna istuin auringonpaisteissa huoneessa

ja puhuin asioista, joita en ole koskaan uskaltanut sanoa

kellekään ääneen, 

nyt ne pääsivät vapauteen, sisälmyksiäni vuosikausia

nylkeneet lohikäärmeet, hengitykseni höyrysi enkä

minä kuollut

 

 

 

Share

Kommentoi