farmariautolla Riikaan

me ajamme iltapäiväruuhkassa paistuvaan Riikaan

vaikka ajattelimme kiertää vähän

sitä viimeistä ohitustielle laskeutuvaa ramppia ei koskaan tulekaan

 

keskellä Vansun siltaa isä sanoo

nyt me kyllä päädytään ihan keskustaan

ja minä sanon viisaimmat sanani koskaan

nautitaan tästä hetkestä

me olemme tässä

ja Riika on kaunis

 

lämpötila nousee kolmeenkymmeneen viiteen

me emme hermostu ja me löydämme läpi

raitiovaunukiskojen ja mukulakivikatujen

ja risteyksien, joihin on unohdettu laittaa nuolet

 

ja minä pakahdun siitä kaikesta arvaamattomasta

ja olen rauhallinen ja minä ymmärrän autojen

ja katujen virran ympärilläni, sen erilaisen rytmin,

aivan kuin osaisin tietämättäni vieraan kielen

 

(ja jos näkisit ne rantatiet ja jäätyneet järvenselät

ja sen Toyota Corollan, joilla opin kuusitoistavuotiaana ajamaan

yllättyisit, miten helposti menen balttialaisesta suurkaupunkilaisesta

ja kuinka vähän minä pelkään ja kuinka monta asiaa osaan tietämättäni,

luonnostaan ja kauniisti)

 

ja kun autot harvenevat ympäriltämme

tunnen väsymystä ja raukeaa kaipuuta

suuri Baltian kartta avataan taas

ja ikkunat rullataan kiinni 

ja kadun kytevä kuumuus vaihtuu ilmastoinnin 

teolliseen viileyteen, kaikki on kuten on,

mutta jokin minussa on nostanut päätään

Share

Kommentoi