Ginger Spice

Ginger Spice pussasi minua poskelle,

niin kuin Geri Halliwell muiskautti Prinssi Charlesia,

se oli viatonta, hiukan skandaalinkäryistä, sopivan sopimatonta,

 

hän oli uhonnut sillä viikkokausia,

viikkoja hän uhkasi seuraavan pusun osuvan huulille,

se oli hupaisaa, se nivoi meitä lähemmäs toisiaan,

tiesin hänen rakastavan toista,

tiesin silti sydämeni olevan turvassa hänen kanssaan,

 

toiset syntyvät rakastavaisiksi,

toiset veljiksi ja sisariksi,

tunsin hänen varjelevan minua,

suojelevan minua monelta pahalta,

vasta jälkikäteen sain tietää,

miten pitkälle hän oli mennyt,

mutta asiat olivat yleensä kepeitä,

 

silloinkin kun aloin kutsua häntä Ginger Spiceksi,

se vaati vain hetken huimaa rohkeutta,

sanoa aikuista miestä maustetytöksi,

ja hän lähti siihen mukaan,

keksi minulle oman lempinimen (Princessa)

ja päivinä, jolloin ei ollut mitään muuta sanottavaa,

saattoi aina sanoa "hei Ginger Spice" ja olla aika liki

 

hän oli ehtinyt jo elää niin monta elämää, että minun

pikkumatkusteluni tuntuivat hänen reissujensa rinnalla

aika kapoisilta, kevyiltä katseilta maailmaan,

 

kun sanoimme heippoja, kun aika ja maailma

vei meidät erilleen, kun antauduimme merivirroille,

hän lähetti minulle sanan: "Luulin pitkään, että Suomeen tuleminen oli elämäni suurin virhe.

Sitten löysin kaksi aarretta,

sinä olet toinen niistä".

 

Ginger Spice, elämäni maustemies,

on maailman ihanin mies,

koska en osaa sanoa hänestä vielä kuin vähän,

koska luulen, että kauneimmat tarinamme ovat vielä kertomatta,

onnellisimmat kortit vielä kääntämättä,

siksi hän on maailman ihanin mies.

 

Share

Kommentoi