hauska tavata

Ladataan...

Olen tutustunut uudessa vuodessa seuraaviin hahmoihin nimeltä, heidät aiemmin vain riitasointuina päivieni kulussa tuntien.

 

Hei Marttyyri, tyyppi, joka kulkee kumarassa ja hymistelee. Aluksi. Antaa sukatkin jalastaan ja kummastuu, miksei kruunu kirkastu, missä palkinto viipyy? Minä olen nähnyt niin paljon vaivaa. Niin, niin paljon vaivaa näillä reumatismin runtelemilla käsilläni ja rohtuneilla huulillani. Kaikkeni olen sinulle antanut ja kaikkeni olen yrittänyt ja tämä on palkkani. Juoksen nyt järveen. Tai ainakin vietän tämän päivän puhumatta, en vastaa viestiin, tuijotan tyhjyyteen, väistän katsetta. Nieleskelen hurskaita, kuumia kyyneleitäni ja niistä vahvistun. Jonakin päivänä minut nostetaan kultakulkueen kirkkaimmaksi, polvistutte eteeni ja kadutte, että söitte viimeisen kakkupalan minulta kysymättä, juuri sinä päivänä, kun olin sen itselleni hiljaa ajatellut, vaikka siitä kolmesti kieltäydyin.

 

Hei Kateus, pistelevä paskiainen. Miten tuo voi olla noin vaan ja tehdä, mitä haluaa? Eikö se tiedä, että maailmassa on säännöt ja tavata ja niillä toimitaan. Kaikki on niin helppoa tuollaisille jonninjoutaville luntukaisille ja tumputtajille, koska heillä ei ole mitään häpyä tai vastuuntuntoa. Katso nyt, kuinka se riemuaa ja liekehtii eikä välitä, kuka katsoo tai näkee. Itsevarmana kaikkien edessä kuin maailma olisi turvallinen ja valoisa paikka kaikille. Kaikki on joillekin vain niin helppoa. Jotkin vain saavat kaiken kristallipikareissa: varallisuuden, kauneuden, lahjakkuuden ja onnen. Ja vielä kehtaavat valittaa pikkuasioista, vaikka heillä on kaikki kaunis kamppailematta. Minun on taisteltava kaikesta ja silti minulla ei ole mitään.

 

Hei Mustasukkaisuus, anna minulle, minun, minua eniten. Huomiota, rakkautta, etuuksia. Katso minua, katso ja ihaile. Ole vain minun. Rakasta minua eniten maailmassa. Koskaan ennen minua tai minun jälkeeni ei ole ketään. Miksi istuit sen viereen vaikka minä olen tässä? Miksi katsoit sitä noin? Teillä on jokin salaisuus, tiedän sen. Kun käännän selkäni, te vietätte riemujuhlia ja syötte mansikkakakkua sängyssä ja hypitte patjan jouset rikki ja rakastutte ja minut pakataan pahvilaatikkoon. Sinun pitää rakastaa minua eniten, vaikka olemme vasta tavanneet enkä ole oikein varma, pidänkö sinusta lain. 

 

Moi tyypit. Siinä te sitten olette. Minussa, mutta ulkopuolella jollakin tavalla. Ette koskaan kokonaan poissa, mutta nyt näkyvinä. Sanoina ja puheena, ettekä lainkaan niin pelottavina kuin ennen. 

Share
Ladataan...

Kommentit

lllotta
Appelsiinihetkiä

Luin ensin, että kristallipikkareissa.

Pidän tavasta, jolla kirjoitat. Ihanaa, että kirjoitat blogia. :)

Kiitos kauniista kommentistasi ja kiitos, että luet! Kristallipikkarit alkoi nyt kiinnostaa, täytyy kirjoittaa niistä joskus.

Kommentoi

Ladataan...