Hyvää syntymäpäivää, sinulle rakkain

Minä kasvoin ulos Ilosaarirockista sinä vuonna, kun sinne tuli säkkituolilounge. Mutta minä olen täyttänyt siellä vuosia kesken keikkojen, iltapäiväauringossa makoillen, muuttunut ilman, että kukaan huomaa mitään. Viikonloppuna keinuin hitaasti senegalilaisen bändin tahtiin eteläsavolaisessa konehallissa, jonka seinässä luki All you need is love. Minä olen nyt tässä ja tällainen.

Uutiset ja tapahtumat alkavat tuntua samanarvoisilta: sotilasvallankaappaus, kuorma-auto ihmisjoukossa, omasta autosta katkeaa jakohihna, ystäväpariskunta eroaa ja mies puhuu minulle, muttei lastensa äidille, asuu yksitoistaneliöisessä huoneessa ja sanoo kaiken olevan kunnossa. Trauma, trauma, trauma. 

Minä en pysähdy edes hengittämään. Kadulla, kiviteillä ja nurmikolla jalat tuntuva kevyiltä. 

Itken teattterissa ja oksennan huoltoaseman vessassa kotimatkalla. Keijujen kuningas kutsuu minua, mutta minä olen jo aikuinen ja minun on pidettävä kiinni hevoseni harjasta kotipihaan saakka.

Joka vuosi isosiskoni pilaa synttärikakkuni pohjan. Kasaan illalla itkun kanssa kakkua tahmeista länteistä, jotka irtoavat leivinpaperista ja murenevat käsiini. Vannon, että hän tekee sen vittuillaakseen. Joka saatanan vuosi, jos en itse tee sitä. Ihminen, joka laittaa ruokaa ja leipoo ilokseen, ei osaa tehdä pullaa eikä sokerikakunpohjaa. (Eikä kestä arkea eikä todellista maailmaa.)

Saan lahjaksi pihakeinun. Kieputan siihen värivalot. Kaadan huonosti kitkettyyn kukkapenkkiin mustaa multaa saviheinätupsujen päälle, ettei se näytä niin ruokottomalta. Isä kutsuu pihaani perinnepihaksi. Sisko luonnontilaiseksi. Se näyttää minun pihaltani.

Rannassa vesi nousee ja upottaa pitkospuut ja kastelee rantasaunan pukuhuoneen maton. Minä en huomaa mitään, ennen kuin jalkani ovat märät. Vannon tappavani kaikki majavat (kuten rotat ja räksät).

Syntymäpäiväni aamuna ensimmäiset vieraat ovat raksamiehet, jotka alkavat purkaa vanhan navettarakennuksen lahonnutta kulmaa. 

En minä luvannut ruusutarhaa, enkä odottanut. Tuleepahan aito kokemus, ajattelen synttärivieraitani, rakennusmiehiä ja itseäni. 

Istanbulin varapormestaria on ammuttu päähän. Ystäväni maksaa tonnin vuokraa kuukaudessa. Mies vuoden takaa palaa matkoiltaan ja kysyy, haluanko nähdä. Minä mietin, onko minulla tarpeeksi kuoharia ja sipsiä syntymäpäiväksi.

Share

Kommentoi