Ihan tavallinen mies

Ladataan...

siitä on yksi kuukausi ja yksi päivä

olin juonut olutta ja konjakin

hän liittyi seurueeseen

kello ei ollut vielä paljoa,

(puhelin ei ollut vielä soinut,

en ollut vielä seissyt kaatosateessa

markiisin alla)

 

me puhuimme kepeitä,

puhuimme pehmeitä ja kilistelimme,

minä jäin katsomaan pihaan kaartavaa Amerikan rautaa

ja hän minua,

 

kun käänsin pääni, hänen järkähtämätön katseensa

ja sitten poispyyhkiytyvä ilme,

 

se on aina vähän vaarallista,

yllättää ihminen, kun hän katselee sinua salaa,

nähdä ilme, katse, tähtienliike,

 

jos olisin ollut ketterämpi, rohkeampi,

olisin liukunut tuoliltani pöydän ali

ja suudellut hänet

 

kuukautta myöhemmin kampaaja on pilannut hiukseni

ne ovat puoliksi sinimustat, rääkyn variksena pitkin pihoja,

surkuttelen kohtaloani,

hän katsoo hiuksiani, katsoo kasvojani, sanoo:

"Kannat syvätkin sävyt kauniisti",

 

"En ole tottunut niihin", vastaan,

 

"Tiedän sen", hän jatkaa,

 

katsoo silmiin,

katsoo minua, sanoo:

"Älä hätiköi, tässä on nyt jotain".

 

Maailman ihanin mies,

tiedän sen.

Share
Ladataan...

Kommentit

JV (Ei varmistettu)

Ihania, kauniita, syviä, pieniä, suuria tekstejä! En ole ikuisuuteen käyttänyt tätä sanaa, mutta nyt käytän: Olen fani!
Kirjoita se kirja, oon senkin fani varmasti.
<3

T: yksi kaima.

Kiitos kaunis, kaima :)

Aika on edennyt suopeasti ja ajatukset alkavat olla kypsiä, joten kalenteriin on ympyröity päivä lokakuussa, jolloin on jotain valmista. Tai se, mitä silloin on, on tarpeeksi valmista lähettäväksi luettavaksi ihmisille, jotka päättävät julkaisuasioita. Kirja on siis aika valmis. Tai versio 2.0. Tai 3.0. Olen aika innoissani. Se on rakas ja toivon, että maailma kohtelee sitä hyvin. Olen taas vähän luottavaisempi, kun tiedän, että olet fani (tunne on molemminpuoleinen).

Kommentoi

Ladataan...