ilo

kun nauru tulee

se tulee repivänä

se on niin suuri, ettei se mahdu kehoon,

se etsii tietä ulos

happi ei riitä, kyynelinä se valuu poskilla

 

se tuntuu syvällä

kuin joku repeäisi

kuin kaikki kasaantunut

viimein liikahtaisi

 

istumme ystävän kanssa torin laidalla

syömme jäätelöä,

katsellemme keski-ikäisten miesten pyllyjä,

kaikki ovat ostaneet polkupyörän ja ajavat

sillä rantaan

 

löydämme tyhjän rannan,

minä uin

veden lämpötila nousee kaksi astetta

luovutan hitaasti Aasian lämpöä kehostani

 

päivät opetan teinejä kirjoittamaan

kasaan kengistäni hiekkalinnaa työpöytäni alle

illat katson maailmaa amerikkalaisen ystävän kanssa

olen käynyt niin kaukana, että vain kerran aiemmin

aikavyöhykkeiden, vuorokauden aikojen tuolla puolen

 

olen unohtanut itseäni paikkoihin,

olen kulunut ohueksi,

läpinäkyväksi

 

kun istun ja nauran toripenkillä,

jokin repeää sisälläni,

jokin kasaantunut ilo ja riemu

kaikki pimeä ja musta tumahtavat

ilmaan

 

yöllä veden lämpötila nousee parilla asteella

luovuta matkojeni lämpöä

kuorin rakkuloiden alta esiin uuden ihon

makunystyrät uusiutuvat kiellä kymmenessä päivässä

 

minä nauran ja jokin repeää ja liikahtaa

ja minä nauran ja selässä ei kasva enää

rautakiskoja, metallilevyjä, kovaa ja

litistävää

 

kadotin, unohdin itseni matkoilleni,

osaan taas nauraa

annan naurun kaikua sisälläni

luovutan Aasian lämpöä

viileisiin vesiin

Share

Kommentit

Shelley Draven

 

Koskettavia, fiksuja ja ihania runoja kuin todellisesta elämästä.

Tykkään todella lukea tekstejäsi.

Löytyykö sinulta muuten tunnusta rakkausrunot.fi:n sivuilta? 

Olisi kiva käydä lukemassa sieltä lisää kirjoituksiasi, jos sinulla on siellä tunnukset.

 

Kiitos tuhannesti :)

Minulla oli joskus tunnukset sinne, täytyypä katsoa, vieläkö muistan ne.

Kommentoi