Iskä

iskä sairastuu ja joutuu kuntoutukseen

kuntoutuksen toisena päivänä kotimme keittiössä istuu kuusi vierasta miestä

iskä on ottanut kuntoutuskaverinsa mukaan omalle iltalomalle

he ovat ajaneet puolentoistatunnin matkan,

istuvat ja juovat kahvia, syövät pullaa,

nauravat: "Ravitsemusterapeutti ei oo näkemässä! Hoo hoo!"

 

He ovat nuoria, vanhoja, enimmäkseen aika vanhoja miehiä,

heidän juttunsa ovat kauheita, nauran mukana, en pelkää,

joku heistä on Porista, en ymmärrä, mitä hän sanoo,

en ymmärrä, onko hän lauseensa toteamus tai kysymys,

seisomme viljapellon laidassa, puhumme maanviljelystä,

yrittämisestä, uniapneasta ja syksyn tunnusta kesäillassa,

 

seisomme keskellä pihaa ja minusta tuntuu kuin olisin taas

kaksitoista, kahdeksan, vielä lapsi,

lapsi, josta elämä on jännittävää ja täynnä seikkailuja,

ilta on viileä, minä olen vielä aika nuori,

 

hän on maailman ihanin mies,

minun isäni,

minut on nimetty hänen mukaansa,

minä olen todistanut hänelle jo vahvuuteni,

voin olla kaksitoista taas,

hän on maailman ihanin mies,

viljapellon laidassa, sorapihalla,

sanomassa: "Sinä kyllä pärjäät noiden kanssa,

sinä kyllä pärjäät, missä vaan".

Hän on maailman ihanin mies.

Share

Kommentoi