jokojokojoko?!

kävin entisellä työpaikalla,

rakkaalla, ihanalla työpaikalla,

josta kasvoin ulos

 

ei ole tarvetta haikailuun

tai nostalgiaan,

ei tod.

 

säikähdin ja hämmästyin,

miten nopeasti se löi päälle

kiireen ja häsläyksen tunne

kymmenen ihmistä naamani edessä

kertomassa mielipiteitään

 

ja minä hukuin sinne alle

olisi niin helppoa palata

vanhaan

 

ja siitä tiedän taas tarkemmin

 

ja siitä, kuinka joku

kimmastuu:

miten pitkän siitä aiot kirjoittaa?

eikö se jo valmistu?

 

tosiaan - romaanissani

on vasta reilut 100 sivua

ja ei, se ei ehdi joulumarkkinoille 2014

 

ja siitä, kuinka moni

halusi lähinnä puhua rahasta

 

ja siitä, kuinka

sulkiessani kotioven

lapaluitteni päälle kasvoivat

levypainot

20 kiloa kummallekin puolelle

 

minulla ei ole kiire,

ei ole hätä,

otan iisisti, kuuntelen

hiljaisuutta, kirjoitan

nukun päikkärit

 

en vieläkään tiedä,

kuka olen

ja sanon kyllä

kun pitäisi sanoa ei

 

puhelin äänettömällä

keskeneräisenä

otan ihan iisisti

Share

Kommentoi