joku tulee läpi kattoikkunasta

joku tulee läpi rappukäytävän kattoikkunasta

 

ulko-ovella rappukivi on veren täplittämä

sisällä joku on törkkinyt sirpaleet askelmien laitoihin

ja pyyhkinyt veren huolimattomasti pois, kiireessä,

paksuihin, maksanvärisiin kohoumiin rätti ei ole osunu

mitä ylemmäksi nousen, sitä tiiviimpi tahmea kalvo on

 

tässä talossa asuu vain mummoja ja minä

vain mummoja, minä ja keskikerroksen uskovainen tyttö,

jonka luona lauletaan iltaisin ylistyslauluja luojalle

mutta nyt täällä on ollut joku, jolle minulla ei ole kasvoja 

eikä nimeä antaa

 

minä heilahdan tolaltani

ja näen yöni painajaisia tuntemattomista miehistä,

jotka tuomitsevat omat tyttärensä kuolemaan

 

sitten kerron kaikille

eikä kukaan osaa lohduttaa minua,

sillä tämä ei ole hauska tarina, enkä ole koskaan pitänyt dekkareista,

 

kukaan ei osaa, paitsi se,

jota rakastin joskus ja jota en tule rakastamaan

koskaan enää yhtään ja se jolta vähiten odotin mitään, 

olehan nyt varovainen ja pidä nyt huolta

ja tiesitkö, että niillä kulmilla liikkuu sellainen juoppohullu Åke

ja olet nyt varovainen ja pidät nyt huolta 

 

ja hetken muistan, miksi hän oli niin tärkeä

ja hetken päästä muistan, miksi takaisin ei voi kääntyä

mutta kuinka ihmisillä on hetkensä ja minä nukun yöni paremmin

kun tiedän jonkun hetken huolehtineen ja laitan varmuusketjun

 

ja ajattelen, että jos on joskus rakastanut jotakuta,

tulee rakastamaan vähän aina

eikä se ole pois mistään tulevasta tai olevasta rakkaudesta

ja ajattelen kuinka helposti ihmiset painavat jälkensä meihin

kattoikkunan läpi tipahtavat kasvottomat juopot

ja haudatut rakkaudet 

ja kaikki siltä väliltä

 

 

Share

Kommentoi