Juhannusaatto, vielä kaikki on kesken

Juhannusaatto. 

Lupaan ajaa lapsuudenkodin nurmikon. Ja paistaa hiilloslohen. Ja en lupaa, mutta silti hakkaan kovaan pihamaahan rautakangilla koloja juhannuskoivuille. Äiti ja isossisko katselevat televisiota narisevilla nahkasohvilla. Isä ja loput siskot tekevät täyttä työpäivää arjet ja pyhät.

Kun kaikki on valmista, lähden omaan kotiini suihkuun. Oma pihanurmikko pitäisi ajaa. Ei ole kukaan hakannut pihaani koloja koivuille. Olen unohtanut syödä itse. Jääkaappini on tyhjä. Sauna ei lämpene yksinään kesäillassa.

Tämä sama asia tapahtui jouluna. 

Tämä asia tapahtuu niin monta kertaa, kunnes lopetan. 

Kunnes sanon, että haluan kiitos olla yksin tämän juhlapyhän kiitos kiitos.

Jaanahan se hoitaa. Jaanahan se paistaa kalan.

Maksan niin loputonta velkaa, ettei sille ole tilaa missään pankkiholvissa.

Olen vieras lapsuudenkodissani, silti minulle ei olla vieraskoreita.

 

Tänään katson kokkoa, koitan pitää kevyttä keskustelua yllä. Vielä hetken.

Kun muut uupuvat, juhannusyö on minun.

Hetken verran katson yksin yöttömään yöhön. 

Se riittää, minusta on tullut hyvä varas. Hyvän elämän varas.

Share

Kommentoi