kaiken sen kovan välissä

tällaisina päivinä minä hierryn rikki

kaiken sen kovan välissä, mikä ihmisissä on

 

he lentävät vasten minua kuin kivet tuulilasiin soratiellä

ja minä murrun auki pala kerrallaan, kunnes hiljenen

 

ehdottomasti ei ja ethän sinä nyt voi noin

mitä kaikkea ihmiset pyytävätkään

ja mitä röyhkeämmin he sanojensa takana seisovat

sitä painavampia ovat jauhinkivet

 

ja myrsky kantaa minut pois

ja minä annan sen viedä

piilotan puhelimen sängyn alle

olen tasaista tiimalasin hiekkaa

paljaiden varpaiden alla loputonta valkoista santaa

ja kananmuniksi hioutuneita kuukiviä

 

 

 

Share

Kommentoi