Kaikkea ei tarvitse saada

Ladataan...

Vietin yhden yön kahden rakkaan ystävän kanssa salaisessa kohteessa. Sellaisessa paikassa, jossa ruokasali on maalattu tummanvihreällä, kuninkaallisella sävyllä. Jossa makuuhuone on valkoinen ja kantaa sisällään lohdullisia keskusteluja ja unia. Joku on lämmttänyt saunan valmiiksi. Pihamaalla ei kuulu muita askelia. Junat kolistelevat rauhoittavaa polkkaansa rantaradalla.

Missä lähipitserian afganistanilainen omistaja puhhuu savvoo ja huutaa Tytöt, syömään! kun pitsat ovat valmiit.

 

Minä muistin taas, etten halua kaikkea. Että haluan vähemmän ja tarkemmin valikoitua.

 

Että jos minut haluaa, kannattaa kahdentoista puolihuolimattoman viestin sijaan lähettää viikossa yksi harkittu.

Että minä itken aamiaspöydissä ja saunatuvissa ja syystuulessa joskus onnesta ja joskus haikeudesta.

 

Iltapäivän olen pallotellut käsissäni asioita ja ajatuksia. Mitä haluan siksi, että se kuulostaa hyvältä? Mitä haluan siksi, että se saa ihmiset huokaamaan: miten sä ehdit ton kaiken? Olen ollut ultimate multitaskaaja, aina niin paljon tekemistä, ettei ehdi pyykkejä pestä. Aina niin poikki, ettei ehdi ladata tiskikonetta. 

Kaikki tai pää kainalossa nurkassa työterveydessä vanhempien sohvalla luostarissa pää vessanpöntössä.


Mutta nyt minä olen jo tehnyt tätä. Kieltäytymistä ja valintaa. En saanut kirjoitustyötä, mutta sain samana iltana viestin, jossa kysyttiin talkootyönä tekemään vähän jotakin samanlaista. Tiedättekö, minä osasin jo sanoa ei.

Minä osasin kertoa, että teen jo yhtä vapaaehtoistyötä, eikä enempää mahdu kalenteriin. Ja järjestän ja kirjoitan ja hoidan mielelläni teillekin asioita, mutta siitä te maksatte minulle asianmukaisen palkkion.

En kuullut heistä enää. Se oli oikein.

 


Se haava, joka minussa on ollut, jota yritän paikata kiireellä ja suorittamisella ja pätemisellä. Se haava on alkanut painua umpeen, kasvaa täyteen.

 

Minä jätän vastaamatta viesteihin ja puheluihin ja sähköpostiviesteihin. Sellaisiin, jotka vievät enemmän kuin tuovat.

 

Ystävä sanoi, että näytin erityisen hyvinvoivalta (saunan jälkeen tukka mutkalla sängyllä risti-istunnassa kinkku-ananas-aurajuustopitsa suussa). Ja minusta tuntuu siltä. Vaikka otan pohjakosketuksia, vaikka poden vielä riittämättömyyden katalaa tunnetta päivittäin.

Jokin minussa voi hyvin. 

Minä en tarvitse uutta tukkaa, en yhtään uutta vaatetta.

En uusia ystäviä, en jännittäviä matkoja.  Haluan juuri nämä ystävät ja yhden yön matkat pieniin kirkonkyliin, joiden ohi valtatietä ajetaan satanen lasissa. 

Elämä ei ole parempaa sitku mullon kaikki.

Elämä on parempaa nyt kun mulla on jotain.

Share
Ladataan...

Kommentit

Pax
Liikehdintää

Kiteytit monta päässäni pyörinyttä asiaa.

"Minä osasin kertoa, että teen jo yhtä vapaaehtoistyötä, eikä enempää mahdu kalenteriin. Ja järjestän ja kirjoitan ja hoidan mielelläni teillekin asioita, mutta siitä te maksatte minulle asianmukaisen palkkion."

Ja tuo todella oli oikein.

Kiitos!

Eikö olekin erikoista, miten vaikeaa on sanoa ei. Vaikka jo ymmärtää, ettei tarvitse jatkuvasti miellyttää, päteä tai todistella (en aina tunnista, mitä näistä se on), silti kieltäytyminen on hankalaa. 

Ehkä tässäkin harjoitus tekee mestarin.

 

Kommentoi

Ladataan...