Karhuvuori

Ladataan...

kiipeän Karhuvuorelle kertomatta kenellekään

kiipeän lumessa luisuvilla tennareilla,

farkut venyen,

kävelen pitkospuut,

tervehdin kalliota, kiveä,

niska kenollaan,

toisella puolella paistaa aurinko,

tietenkin

 

tämä on minun

 

kiipeän Karhuvuorelle,

hetkiä, jolloin en ajattele sinua:

silloin kun nousen niin korkeiden

juurakoiden ja kivenheittojen yli,

että henki salpautuu,

 

hetkiä, jolloin en ajattele sinua:

silloin kun en näe reittiä merkitsevää

seuraavaa oranssia täplää

ja hengitän pieniä teräviä iskuja

keuhkoihin

ja sitten näen taas seuraavan täplän

 

minä kiipeän Karhuvuorelle kertomatta kenellekään,

on päivä, joka on kulutettava,

metsä kuroutuu ympärilleni,

peittää tien äänet ja paljastaa taas,

kun luulen olevani kaukana kaikesta,

maisema ympäriltäni aukeaa

ja olenkin jo soratiellä,

parkkipaikalla, auton luona

 

tämä on minun

vain minun

 

mutta ajattelen kahta ihmistä,

sitä, joka on suru ja onnellisten muistojen kulkue

mielessäni

ja sitä, joka on ilo ja onni ja pahin piikki lihassani

 

ja sille ensimmäiselle vien kukkia ja kynttilöitä

ja sille toiselle kehittelen kurjimman aprillipäivän huijauksen

 

sinulle nainen, joka viihdyit metsässä kuin kotonasi,

joka viihdyit maailmassa kuin kotonasi,

etkä yrittänyt olla joku muu

 

sinulle mies,

joka olet

maailman ihanin mies

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...