kellot

Ladataan...

alepponkellot soivat ensimmäistä kertaa

samaan aikaan näkömatkan päässä hölmöläiset syttävät

suihtujaan kylmää kulkuettaan varten

minä lasken heidät torin laidalla: kaksitoista ihmistä

se tekee minut onnelliseksi

että ihmisillä on arki-iltana parempaa tekemistä

kuin taistella vihollista vastaan, jota ei ole

 

se tekee minut surulliseksi

ihmiset ajavat läpi Suomen seisoakseen 

sateessa ja levittääkseen vihaa

 

päivät minä pidän lapsia sylissä ja kurissa ja nuhteessa

ja muutun kohmeaksi ja hitaaksi kaikista huonoista uutisista

ja joka päivä unohdan enemmän asioita juuri menneestä 

ja seuraavana tulevasta

lähimuistini on ohueksi venyvää taikinaa,

jonka repeämistä vedän sormeni läpi

on vain yksi pitkä hetki ja suru, huoli, 

samea kalvo kaiken päällä

 

jonakin iltana vastaan puhelimeen

ja kuuntelen murheet yksi kerrallaan

suljen hiljaisen toimiston oven viimeisenä

 

tie on musta molempiin suuntiin

silmät väsyneet 

mutta minä kannan osani maailman pahasta

sillä minä otan osani maailman hyvästä

ja luulen jotenkin ansainneeni sen

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...