Kent 1

Ladataan...

Minä rakastan konsertteja ja elokuvateatterin pimeyttä ja jumalanpalveluksia, sillä ne antavat minun olla hiljaa yhdessä muiden ihmisten kanssa. 

En kaipaa kuiskailuja enkä merkitseviä katseita. Haluan olla ja antaa ajatusten mennä.

Kent oli minun teinivuosieni tärkein bändi. Olen kasvanut ohi ja yli, luulin. Vaasan jäähallissa seisoin reilut pari tuntia hiljaa ja annoin äänivallien ja visuaalisen valtameren hyökyä päälleni.

Ensimmäistä kertaa sitten elokuun en ajatellut töitä tai sitä, miten en riitä.

Katsoin vanhentuneita muusiikkoja videoseinien edessä ja muistin itseni.

Muistin, kuka olen. 

Kuinka paljon joskus tunsin ja unelmoin. 

Sitä itken nyt ystäväni sohvalla.

Että ehkä se 17-vuotias Jaana tiesi enemmän.

Ja kuinka olen päätynyt tekemään asioita arjessani, joita seitsemäntoistakesäinen ei tunnistaisi omakseen. 

Tämä on vasta alku, vaikka tämä oli loppu. Kentin viimeinen keikka Suomessa koskaan.

 

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...