kesä

Ladataan...

hellepäivä kuluu kuin

kivi vajoaa vedessä

 

sinä olet kaunis ja painava

ja tasainen

raskas vesi väistyy ja

vetää minut ihanaan pyörteeseen

 

minä nyrjäytän nilkkani

niljaisella rantakivellä

ja sinun niskanikamasi

ovat painuneet kasaan,

nuoren miehen,

et käännä kasvojasi auringosta

 

minä piirrän itselleni

vakavat kulmakarvat

mustalla tussilla

ja sinulle keikarin viikset

eikä meitä kutsuta retkelle

 

hellepäivä on painava pyörre

ja sinä, sinä olet tasaiseksi hiotunut

aarre minun taskussani

laikukas ja arvaamaton

ja niin salainen

ajan selkäpuolelle piilotettu

pisamarintainen poika

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...